Kotimaa

Mika Aaltolan kolumni: Trumpin valtakausi on pidempi kuin luulet

Julkaistu:

Kolumni
Moni liberaali katselee Trumpin tuottamaa draamaa kuin jännitysnäytelmää, jonka tietää päättyvän hyvin. Tämä näytelmä ei kuitenkaan välttämättä lopu kovin nopeasti, ja loppu saattaa olla yllättävä.
Monet yllättyivät Donald Trumpin noususta Yhdysvaltojen presidentiksi. Moni odottaa ja toivoo asian korjaantuvan vuoden 2020 presidentinvaaleissa. Nämä tahot saattavat hyvinkin pettyä.

Liberaali ihminen luottaa oikeudenmukaisuuden olevan puolellaan. Edellinen presidentti Barack Obama totesi Yhdysvaltojen olevan oikealla polulla historian suuressa sekamelskassa, jos se pysyy oikeudenmukaisuuden puolella. Moni liberaali katselee Trumpin tuottamaa draamaa kuin jännitysnäytelmää, jonka tietää päättyvän hyvin. Tämä näytelmä ei kuitenkaan välttämättä lopu kovin nopeasti, ja loppu saattaa olla yllättävä. Maailma ja USA ovat muuttumassa.

Vuoden 2016 vaalit ratkaistiin kolmessa osavaltiossa 70 000 äänellä. Trumpin vastustaja Hillary Clinton sai noin kolme miljoonaa ääntä enemmän kuin hän. Trumpin tie voittoon oli kimurantti. Siihen vaikutti vaalijärjestelmän omaperäisyys, mutta myös ulkoisilla tekijöillä kuten Venäjän vaalihäirintäoperaatiolla oli roolinsa.

Tärkein tekijä oli Trumpin kyky korostaa ”valkoisen Amerikan” erillisyyttä ja omanarvontuntoa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Suomalaisessa julkisuudessa usein unohdetaan, että Yhdysvallat on edelleen hyvin valkoinen. Valkoisiksi itsensä tunnistaa noin 75 prosenttia äänestäjistä. Ryhmän erillisyyden korostamiseen Trump käytti paljon aikaa. Hän puhui muurista Meksikon rajalle, maahanmuuttajista rikollisina ja ulkomaisista työpaikkojen varastajina. Pelko työpaikan menettämisestä ulkomaalaiselle on samalla koodattua kieltä, jossa puhutaan sen pelosta, että Amerikka liukuu pois omankaltaisien käsistä.

Trump kykeni lyömään kiilaa syvälle Amerikkaan. Vaikutukset tulevat näkymään pitkään, myös Trumpin jälkeen.

 

Trump kykeni lyömään kiilaa syvälle Amerikkaan. Vaikutukset tulevat näkymään pitkään, myös Trumpin jälkeen.

Liberaali on myös ihastuja. Hän haluaa päättäjäksi pyhimyksen kaltaisen henkilön. Tämä näkyi Obama-ilmiössä 2008. Obama nostettiin kaiken sotkuisuuden yläpuolelle.

Suhde kannatettavaan ehdokkaaseen on helposti rakkaussuhde. Trumpin kampanja ymmärsi tämän. Se osasi loata Clintonin, eikä ihastumista Clintoniin päässyt syntymään. Samaa vastapuolen imagon myrkyttämistä tullaan käyttämään myös 2020. Oman kannatuksen ei tarvitse kohota kovinkaan korkealle, jos vastapuoli kyetään näyttämään demonisessa valossa ja hänen äänestäjänsä saadaan jäämään pettyneinä kotiin. Liberaalin ei annetakaan ihastua.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Seuraavissa vaaleissa tullaan käyttämään myös sosiaalisen median uusimpia vaalitaktiikoita. Ne eivät ole enää Venäjän etuoikeus. Niitä käyttävät Trumpin puolustajat ja hänen vastustajansa. Trumpin valinta osoitti Facebookin ja Twitterin tehokkuuden negatiivisessa kampanjoinnissa.

Äänestäminen on myös muuttumassa. Oletuksena on ollut, että ihmiset äänestävät ehdokasta jonka olettavat tuottavan suurinta yleistä hyvää. Äänestäminen on kuitenkin yhä enemmän viihteellistynyt. Äänestetään vähän samalla tyylillä kuin kannatetaan jotain urheilujoukkuetta. Äänestämisestä saa välitöntä tyydytystä eikä tarvitse jäädä odottelemaan, toteutuvatko vaalilupaukset.

Se on varmaa, että vuoden 2020 vaalit tulevat olemaan äärimmäisen likainen näytelmä. Kiilastrategiaa kokeillaan myös Euroopassa. Läntinen demokratia tahriutuu entisestään. Ulkopuoliset hymyilevät.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt