Ilmari, 26, riuhtaisi suolla männynnärettä – hirveä totuus Kyllikin kohtalosta alkoi paljastua - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Ilmari, 26, riuhtaisi suolla männynnärettä – hirveä totuus Kyllikin kohtalosta alkoi paljastua

Metrin kokoinen mänty jäi miehen käteen. Maassa oli outoja viiltoja.


24.6.2018 8:00

Suohaudan päällys oli jo avattu, kun Kyllikki Saaren isä Eino saapui löytöpaikalle. Hänen tyttärensä ruumis oli haudassa paljaana lukuun ottamatta yläruumista, jonka verhona oli osia vaatteista. Päällystakki oli heitetty haudan viereen. Takki oli ollut Kyllikin pään ympärillä.

Yli neljä kuukautta raastanut epätietoisuus Kyllikin kohtalosta sai vihdoin koko Suomea järkyttäneen vastauksen, kun nuoren naisen runneltu ruumis löytyi 11. lokakuuta 1953.

 Ruumiin löytöpaikan läheisyydessä oli iso kaljapullo, työkintaat, lapio ja viikatteen teristä tehdyt kahdet ojatyökalut.

Kello oli hieman jälkeen aamukymmenen, kun 200–300 miehen etsintäjoukossa kajahti huuto.

– Ketju seis!

Maanviljelijä Ilmari, 26, kiinnitti ensin huomiota multakokkareeseen.

– Mikähän kokkare tuokin on? Ilmari tokaisi nyrkin kokoisesta multapaakusta. Mies tarttui kokkareesta noin 1,5 metrin päässä olleeseen kuivuneeseen mäntyyn.

Metrin kokoinen mänty jäi Ilmarin käteen.

Etsijät alkoivat tutkia maata männyn alta ja huomasivat siinä olevan viiltoja. Yksi etsijöistä alkoi tikun kanssa tarkastaa maan pintaa. Pintakerrosta oli leikattu. Kun maahan upotettu tikku vedettiin pois, tulvahti maasta mädäntyneen haju.

– Täällä haisee, karmaiseva huuto kantautui muiden etsijöiden korviin.

Hiljaista väkeä kerääntyi suohaudan ympärille.­

Kun talollisen poika Jaakko, 21, ennätti paikalle, huudettiin jo muutakin:

– Täällä on berberitakki!

Kun turpeita alettiin varovasti nostaa, suosta paljastui kateissa olleen Kyllikin ruumis. Mänty oli lävistänyt Kyllikin vatsanpeitteet. Väkivallan tekijä oli runnellut Kyllikin kasvoja, murtanut kasvojen luita.

Etsijät yrittivät löytää kantoa, josta mänty olisi katkaistu, mutta sellaista ei löydetty.

Kyllikin runneltu ruumis löytyi 11. lokakuuta 1953 tästä paikasta, muutama kilometri Isojoen keskustasta pohjoiseen. Paikalla on yhä muistokivi.­

Paikka oli ihmeellinen, sillä nuoren neidon ruumiin kätkenyt hauta ei erottunut maastosta millään lailla. Maa oli hyvin tasainen eikä siinä ollut kumpua. Haudan syvyys oli keskimäärin 45 senttiä.

Ruumiin löytöpaikan välittömässä läheisyydessä oli iso kaljapullo, työkintaat, lapio ja viikatteen teristä tehdyt kahdet ojatyökalut.

Kyllikin suohauta kuvattuna tänä kesänä.­

Oli outoa, että Kyllikki löytyi vasta lokakuussa, sillä löytöpaikan välittömässä läheisyydessä oli kaivettu ojia jo kesällä.

Kyllikille kuuluneita rannekelloa, virsikirjaa ja rahakukkaroa ei löydetty eikä hänen sukkiaan ja housujaan.

Suohauta paljastui tämän metrin korkuisen näreen alta. Vuolijan epäiltiin olleen vasenkätinen.­

Mukana etsinnässä olleet Kyllikin isä Eino ja veli Kalevi tunnistivat vainajan Kyllikiksi.

Kun komisario Jorma Koskela tuli paikalle, oli kuoppaa peittänyt pintakerros poistettu ja tallattu kuopan viereen. Kuopan joka kulmaan oli pistetty keppi pystyyn ja sen päähän riuku. Komisario Koskelan kehotuksesta kuoppa ja ruumis peitettiin.

Hiljainen kansa seurasi työskentelyä suohaudan ympärillä.

Suohaudan paikka kuvattuna ilmasta tänä kesänä.­

Kyllikin ruumis siirrettiin kunnan leikkaushuoneelle, missä se avattiin jo samana iltana. Rintaliivien vasen kuppi oli poissa, ja se oli jäljistä päätellen revitty irti sitä pitävistä nauhoista.

Avauksessa jäi osin auki, mihin Kyllikki lopulta kuoli – oliko kuoleman tuonut voimakas isku kasvoihin vai oliko tekijä tukahduttanut uhrinsa. Pitkä aika suohaudassa hankaloitti tutkimuksia.

 Kengässä ollut mustaraitainen, punakirjava sifonkihuivi on Alli Saaren huivi, jonka hän oli lainannut siskolleen.

Paha oli antanut ensimerkkejä jo ennen suohaudan löytymistä, sillä vain kaksi päivää aikaisemmin lokakuun 9. päivänä tilallisen poika Valtteri, 29, oli löytänyt Kyllikin toisen kengän. Valtteri oli ollut katsomassa kesäkuussa istutettuja taimia Isojoen kunnan omistamassa metsässä. Metsä oli tunnettu siitä, että siellä saattoi olla käärmeitä, joten siellä piti olla varovainen. Valtteri oli tarkastellut, olivatko taimet vapaat risuista, ruohoista ja sammalista, etteivät taimet tukehdu niiden alle.

Kyllikin kengät. Poliisi on merkannut punaisilla nuolilla pienten jyrsijöiden hampaiden jäljet.­

Valtteri oli huomannut maassa mustan naisten kengän tullessaan maantieltä noin 7–8 ruuturiville. Kengän pohja oli ollut ylöspäin ja kärki vinosti maantielle. Kun Valtteri oli ottanut kengän käsiinsä, sen sisältä oli pudonnut pieni vaatemytty, jossa oli punaista ja valkoista. Kengän sisäpuolella oli numero 38. Nauhat olivat solmussa.

Kengän sisällä oli jotain muutakin tummaa, mutta siihen Valtteri ei koskenut, vaan laittoi kengän takaisin paikalleen. Sammal kengän alla oli kuollutta. Vielä samana päivänä hän yritti saada tietoa löydöstä poliisille, mutta se onnistui vasta seuraavana aamuna.

Kengässä ollut mustaraitainen, punakirjava sifonkihuivi on Alli Saaren huivi, jonka hän oli lainannut siskolleen hartaustilaisuuteen, koska Kyllikillä ei ollut omaa huivia. Alli oli varma siitä, ettei kengässä ollut sukka kuulunut Kyllikille. Kyllikillä oli katoamispäivänä vaaleanruskeat uudet silkkisukat. Lisäksi hänellä oli tummansininen silkkinen alushame, vaaleanpunainen silkkikerrasto, pumpulikankainen puku, jossa oli punaiset, vihreät ja valkoiset ruudut sekä uusi harmaa Burberry-päällystakki.

Kengässä olleen kaulahuivin Alli oli lainannut siskolleen. Murhaaja jätti jälkeensä miehen sukan.­

Kyllikin ensimmäisenä löydetyn kengän alla sammal oli kuollutta.­

Kylmiä väreitä oli aiheuttanut jo Kyllikin pyörän löytyminen suonsilmäkkeestä. Sen oli löytänyt sekatyömiehen vaimo Hilma, 66. Hilma oli lähtenyt pappilan metsään Isojoki-Kauhajoki-tien varrelle etsimään marjoja. Mukana oli lapsenlapsi Eila, 13.

Hilma ja Eila olivat siirtyneet Lellunlaaksoon. Yhtäkkiä Hilma oli huutanut Eilalle, että nevan kuopassa näkyy jotain kiiltävää. Eila oli tullut kuopan reunalle ja huomannut sen olevan melkein täynnä vettä, mutta jotain siellä kimmelsi. Molemmat huomasivat silmäkkeestä pilkistävän polkupyörän renkaan.

Hilma nosti kahdella kepillä polkupyörää niin ylös, että he näkeivät sen olevan naisten pyörän. Hilma pudotti pyörän takaisin nevaan ja kiiruhti kotiinsa Eilan kanssa. Toivo-eno lähti heti löydöstä kuultuaan meijerille, josta soitti puhelimella nimismiehelle.

Marjastajat löysivät Kyllikin pyörän Lellunlaaksoon upotettuna heinäkuussa 1953.­

Paikalle hälytettiin Isojoen nimismiespiirin nuorempi konstaapeli Urpo, 27. Urpo huomasi, että molemmista renkaista olivat venttiilit poissa. Venttiilien rei’istä pursusi vettä, kun pyörä nostettiin nevasta. Pyörässä oli joka puolella rahkasammalta. Mitään vääntymiä Urpo ei pyörässä huomannut lukuun ottamatta aivan pientä lommoa vasemman kädensijan päässä.

Ohjaustanko oli väännetty pyörän rungon suuntaan. Pyörän tehtaanmerkin ja rungon numeron perusteella konstaapeli totesi, että pyörä on Kyllikin. Pyörä talutettiin maantielle ja laitettiin autoilija Reinon, 47, Studebakerin tavarasäilöön. Tarjolla olisi ollut hevoskuljetuskin, mutta rattailla pyörän arveltiin vahingoittuvan. Tavarasäiliön pohjalle pantiin pala paperisäkkiä, ettei pyörä hankautuisi. Sitten pyörä kuljetettiin nimismiehen konttoriin.

 Alli oli varma siitä, ”ettei mikään heikko mies ole voinut suorittaa Kyllikille sellaista väkivaltaa”.

Sankka joukko ihmisiä seurasi suohaudan tutkimuksia.­

Vasta kun Kyllikki oli löydetty, löytyi toinenkin kenkä paria päivää myöhemmin. Se löytyi noin 16 metrin päästä ensiksi löydetyn kengän löytöpaikasta.

Kadotessaan Kyllikki oli noin 62 kilon painoinen. Allin mukaan Kyllikki oli voimakaslihaksinen ja omasi hyvät käsivoimat. Luonteeltaan Kyllikki oli Allin mukaan ”rivakka”.

Siksi Alli oli varma siitä, ”ettei mikään heikko mies ole voinut suorittaa Kyllikille sellaista väkivaltaa, mikä on todettu tapahtuneen”.

 

Tämä on Kyllikki Saaren avoimeksi jääneestä murhatutkinnasta kertovan sarjan kolmas osa. Voit lukea sarjan ensimmäisen osan täältä ja toisen täältä. Seuraava osa julkaistaan verkossa ensi viikon sunnuntaina.

  • Yllä olevalla videolla kerrotaan, miten Kyllikki Saaren viimeinen kotimatka eteni.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?