Die Axt, die Bank, die Braut, die Brust, die Faust, die Frucht, die…
Sieltä ne saapuvat taas kerran kuin preussilaisen marssin ryhdikkäässä tahdissa kymmenien vuosien takaiset saksan feminiinit ennen monikon umlautejaan, ja nyt toinen vertaus Tippavaaran vanhaa isäntää lainaten, kuin tyhjää vaan.
Mistään tyhjästä tämmöinen ilmiö ei tietenkään synny. Koko litania on pysyvästi säilössä henkilökohtaisessa kestomuistissa.
Tallennusmetodi sinne oli aikanaan varma ja yksinkertainen: sisälukutaitoon ja toistoon perustuva ulkoluku.
Ulkolukua ei suomalaisessa nykykoulussa enää harrasteta, sisäluvunkin kanssa alkaa kuulemma tehdä osalla tiukkaa.
Pitkien kasvatuksellisten pohdintojen jälkeen Opetushallituksen virkamiehistö päätyi sitten tähän uusimpaan pedagogiseen kotkotukseen (anteeksi munantuottajat) ilmiöpohjaiseen oppimiseen.
Päätös perustuu varmasti alan parhaaseen asiantuntemukseen, muuatta summerhilliläistä alkiomatemaatikkoa jopa epäillään koko ajatuksen isäksi.
Ilmiöpohjaisen oppimisen ohella meitä hemmotellaan näinä aikoina toisella, yhtä lailla mieltä kiihottavalla sanaparilla oppipohjainen ilmiö.
Tähän perään kuuluisivat nyt ne klassiset tadaat! mutta mennäänpä suoraan kyseiseen oppipohjaiseen ilmiöön, joka on tietysti sharia.
Sharia on islamilainen laki, jota Suomessa on markkinoitu lähinnä perheoikeudellisena koodeksina. Tosin vallitsevan käsityksen mukaan shariaa voi pitää perheoikeudellisesti pätevänä vain neljänteen vaimoon asti.
Suomessa on jo vanhastaan jonkin verran kokemusta perhedynamiikkaan vaikuttavista oppipohjaisista ilmiöistä.
Lestadiolaisten hoitokokouksia ja niiden ratkaisuvaltaan liittyviä sitomisia ja perheyhteydestä sulkemisia voi pitää tietynlaisena kevytshariana.
Jehovan todistajilla on jopa omat oikeuskomiteat. Niiden tuomiot, siis ne sitä kuuluisaa viimeistä edeltävät, eivät käytännössä juuri eroa lestadiolaisista seuraamuksista.
Kotimaista kansankirkkoa ei tähän ekumeniaan kannata sekoittaa.
Ei liene liioiteltua sanoa, että nykykunnossaan se pulju kilpailee ryhdikkyydessä Kotimaisten kielten keskuksen kanssa, jolle on jo pitkään alkanut käymään ihan ketä tahansa.
Tarkennus. Kun shariaa voi soveltaa maksimissaan vain neljään vaimoon, niin kysymys on vaimojen samanaikaisuudesta. Ketjuttaminen on tykkänään toinen asia, ei vierasta edes piispakunnassa.
Jonkin verran tuunaamista vaatinee myös tapaus Jalmari-Ilmari. Sharian asenne ns. Abdullah-Bebdullah-yhdistelmiin on ollut tunnetusti nihkeänsorttinen.
Shariaa on viime aikoina myyty suomalaisille lähinnä kahdella vetovoimatekijällä: otammeko sen vastaan ilolla vai pakolla.
Jos on pakko valita, niin toki mieluiten ilo.
Haastetta siinä on. Moskeijoita kun ei ole yleensä tunnettu paikkoina, joista kantautuisi iloluontoinen puheensorina ja hyväntahtoinen naurunremakka.
Vai olivatko ne sittenkin kasvisravintoloita?
