Kotimaa

Kati, 41, tajusi olevansa suhteessa alistavan narsistin kanssa – jo miehen kommentti ensimmäisillä treffeillä varoitti tulevasta

Julkaistu:

Kati kertoo, ettei hän nuorempana ymmärtänyt, mikä on suhteessa normaalia ja mikä ei.
Katin, 41, ensimmäinen seurustelusuhde alkoi, kun hän oli 20-vuotias.

Suhteessa oli henkistä uuvuttamista ja väkivaltaa, mutta Kati ei aluksi ymmärtänyt, mikä on normaalia ja mikä ei.

– Mies sai minut alistumaan oman tahtonsa alle sanomalla, että minussa on paljon virheitä ja minun pitää muuttua. Se oli ensimmäinen pitkä parisuhteeni, enkä tiennyt, mikä on normaalia ja mikä ei. Olin aina kokenut olevani hylkiö ja huonompi muita, joten minulle oli helppo uskotella mitä tahansa.

Aivan suhteen alusta Katilla ei edes ole juuri muistikuvia.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Olin silloin turta samalla tavalla kuin teini-iässä. Tuntui, että kaikki oli kaaosta ja sekasotkua. En osannut eritellä tunteitani, enkä oikein puhua tai keskustella. Olin varmasti otollinen uhri.

Miesystävä löysi väkivaltaan aina oikeutuksen.

– Minun toimintani oli se, joka aiheutti raivoa ja oikeutti väkivallan. Syy saattoi olla se, että olin esimerkiksi laittanut pyykit väärin. Ihan lopussa ei tarvittu aina syytäkään.

 

Ensitapaamisella kumppanini sanoi, ettei hän seurustele kuin kauniiden naisten kanssa.

Kumppani vei henkisellä väkivallalla, esimerkiksi jatkuvalla kritisoinnilla, Katin voimat. Fyysinen väkivalta taas lamautti nuoren naisen kokonaan.

– Olen välillä ollut täysin toimintakyvytön. Välillä päivä ilman väkivaltaa on jo saavutus.

Katin kumppani ei hyväksynyt vastustusta hänen taholtaan eikä päästänyt Katia helpolla myöskään lähtemään.

– Taistelin eron ja huoltajuuden eteen vuoden.

Jo ensimmäisillä treffeillä mies tarttui ulkonäköön

Toisen suhteen alkaessa Kati oli kolmekymppinen. Siinä suhteessa ulkonäöstä tuli asia, jolla kumppani alkoi latistaa Katia. Mies nosti ulkonäön esille jo ensimmäisessa tapaamisessa.

– Ensitapaamisella kumppanini sanoi, ettei hän seurustele kuin kauniiden naisten kanssa. Siten hän antoi ymmärtää, että olen tarpeeksi korkeatasoinen. Vähitellen hän alkoi latistaa juuri ulkonäkööni liittyvissä asioissa, ja pian siitä tuli jokapäiväistä. Narsistinen kumppani osaa iskeä heikkoon kohtaan ja minulla se oli ulkonäkö.

 

Manipulointi on salakavalaa ja tapahtuu niin huomaamatta, että sitä ei edes havaitse sillä hetkellä.

Imartelusta alkanut suhde päättyi puolessatoista vuodessa tappouhkaukseen – uusi mies uhkasi ampua Katin ja hänen lapsensa.

– Lähdin paniikkilähdöllä, kun henki alkoi olla vaarassa. Ihmettelin, että miten tässä näin kävi.

Kymmenen vuoden jälkeen Kati kertoo ymmärtäneensä, että hänen molemmat puolisonsa olivat narsisteja, joille parisuhde oli valtapeliä ja keino nostaa itseään alentamalla Katia.

– Manipulointi on salakavalaa ja tapahtuu niin huomaamatta, että sitä ei edes havaitse sillä hetkellä. Uhri lamaantuu, ja asiat vain tapahtuvat hänestä huolimatta.

– Narsistisessa suhteessa uhri menettää aktiivisen toimijan roolin omassa elämässään narsistin huomaamattoman manipuloinnin ja (mieli)vallankäytön seurauksena. Näin kävi itselleni, mikä näyttäytyi juuri oman elämän sivustakatsomisena ja lamaantumisena.

Narsistinen vallankäyttö jatkui molemmissa tapauksissa myös suhteiden loppumisen jälkeen huoltajuus- ja tapaamiskiistojen yhteydessä.

Lapsuuden epänormaali ilmapiiri alkoi paljastua

Kahden hirvittävän suhteen jälkeen Kati halusi selvittää, mikä sai hänet lankeamaan toiseenkin väkivaltaiseen suhteeseen.

– Tiedon hankinnan kautta ymmärsin, että syy löytyi lapsuudenkodin epänormaalista ilmapiiristä, joka oli narsistisen äitini aiheuttamaa. Lapsenakin toimintani johti usein fyysiseen kuritusväkivaltaan, jota ei selitetty. Olin jo kotona oppinut, että olen kelvoton enkä osaa mitään, Kati kuvailee.

 

Varhaisin muisto siitä, että hän syyllisti minua oli, kun pukeuduin 4-vuotiaana likaisiin vaatteisiin johonkin tilaisuuteen.

Kati tunsi koko lapsuutensa ajan olevansa litistetty. Hänen äitinsä ei hyväksynyt tytöltä kielteisiä tunteita kuten itkua tai kiukuttelua. Kati kertoo, että nelivuotiaana hänet jätettiin yksin autoon itkemään, eikä hän saanut muun perheen tavoin tulla sisälle kotiin.

– Varhaisin muisto siitä, että hän syyllisti minua oli, kun pukeuduin 4-vuotiaana likaisiin vaatteisiin johonkin tilaisuuteen. Nyt se tuntuu naurettavalta, sillä tuossa iässä on vanhemman tehtävä katsoa, että lapsi on pukeutunut asianmukaisesti.

Myös liian riehakkaasta ilosta moitittiin – Katin tuli olla näkymätön.

– Pelkäsin, että jos ilmaisen omia mielipiteitäni, minut nolostutetaan ja leimataan typeräksi. Olen siksi aina kokenut, että olen ikätovereitani huonompi, minua ei oteta vakavasti eikä pidetä aikuisena. Olin koulussakin tyttöporukassa, jonka kavereina kukaan muu ei halunnut olla.

Vanhemmat häpäisivät huumorin varjolla

Katin mukaan hänen äitinsä oli narsistinen, ja isä oli enemmän alistettu. Isä oli kuitenkin se, joka käytti Katia kohtaan kuritusväkivaltaa – äidin ohjauksessa.

– Olin jo 14–15-vuotias, kun isä vielä repi minua hiuksista ja äiti läpsi. Kun kerroin, että vien asian sosiaaliviranomaisille, minua pilkattiin.

Koko Katin lapsuuden ajan äiti piti perhettä pelon vallassa oikuttelulla ja mielivallalla. Perheessä oli myös tapana häpäistä huumorin varjolla.

– Kun tulin murrosikään, vanhempieni asennoituminen kehoni muuttumiseen oli kiusoittelevaa ja nolaavaa. Aloin hävetä kehoani, koska koin normaalin kehityksen niin kiusalliseksi.

 

Narsistisissa perheissä on tyypillistä, että lapset sidotaan kotiin voimakkaasti, mutta jätetään avuttomuuden tilaan, jotta vanhempi pystyy pitämään heitä otteessaan.

Vaikka olo oli kuinka kurja, samaan aikaan piti pitää kulissit kunnossa, olla moitteeton ja pärjätä koulussa.

Autoritääriset vanhemmat eivät opettaneet lapselleen sosiaalisia taitoja eikä tyttöä neuvottu aikuistumiseen liittyvissä kysymyksissä.

– Asiat olisi pitänyt automaattisesti tietää itse, neuvomatta, muuten oli tyhmä. Narsistisissa perheissä on tyypillistä, että lapset sidotaan kotiin voimakkaasti, mutta jätetään avuttomuuden tilaan, jotta vanhempi pystyy pitämään heitä otteessaan. Itselläni on aikuistumassa oleva nuori, ja hän pitää luonnollisena, että neuvon häntä.

Narsistiseen vallankäyttöön kuuluu myös puhumattomuus.

– Lapsena olisi pitänyt tietää automaattisesti, mitä vanhemmat odottivat ja miten olisi pitänyt toimia. Jos tein tai sanoin väärin, siitä syyllistettiin.

Narsistiperheissä on tyypillistä, että lapset laitetaan eriarvoiseen asemaan. Perheen esikoisena ja äidistä fyysisesti eniten poikkeavana lapsena Kati sopi syntipukiksi. Muita sisaruksia pidettiin häntä parempina.

– Asetelma on jatkunut vielä aikuisiälle. Olen ymmärtänyt, että narsistinen vanhempi voi olla kateellinen ja suuntaa siksi vihamielisyytensä lapseen. Lapsella saattaa olla esimerkiksi ominaisuuksia, joita vanhempi haluaisi itselleen. Näen, että äitini vihamielisyys tulee siitä, että olen rohkeampi kuin hän.

Kun seurustelusuhde päättyi, äiti pääsi taas valtaan

Usein narsistisen vanhemman lapsi hakeutuu parisuhteeseen vanhemman kaltaisten kumppaneiden kanssa.

– Narsistisen vanhemman lapsena ei opi luottamaan omaan sisäiseen ääneensä tai arviointikykyynsä, eikä opi asettamaan rajoja. Sen vuoksi uhri ei osaa puolustautua henkistä väkivaltaa vastaan ja saattaa jäädä suhteeseen, vaikka se ei tunnu hyvältä.

Katikin heräsi molemmissa suhteissaan vasta, kun kuvioon tuli mukaan fyysistä väkivaltaa.

– Henkilöt, jotka saivat minussa aikaan epämääräisen pahan olon tunteen, pystyivät vakuuttamaan minut siitä, että ongelma on minussa ja heidän näkemyksensä edusti järkeä ja rationaalisuutta. Uskoin, että minä olen viallinen ja tulkitsen asiat väärin, koska toiset sanoivat niin.

 

Silloin äiti pääsi jälleen käyttämään valtaa minuun. Hän puhui minulle kuin olisin samassa sarjassa omien lasteni kanssa.

Narsistisen vanhemman vaikutukseen tutustuttuaan Kati on ymmärtänyt olevansa normaali aikuinen, jolla on vahingoittunut vanhempi. Eikä vanhempi tule muuttumaan. Kun Katin toinen parisuhde loppui, hän oli kriisitilanteessa, jossa hän oli myös taloudellisesti heikoilla lapsineen.

– Silloin äiti pääsi jälleen käyttämään valtaa minuun. Hänen ilkeytensä tuli siinä esille hyvin. Hän puhui minulle kuin olisin samassa sarjassa omien lasteni kanssa ja nolasi minut ikävästi sukulaisten edessä.

– Oli oman hyvinvointini kannalta tärkeää katkaista välit äitiini. Se oli suuri helpotus.

Vihan ja pelon tunteet piti käydä läpi

Kun Kati alkoi tutkia taustaansa, hän ymmärsi eläneensä valheessa yli 30 vuotta.

– Kaikki, mitä minusta on kerrottu, on ollut valheellista. Ensimmäinen tunne oli suru siitä, että kaikelta meni pohja. Sen jälkeen tuli helpotus, että nyt voin rakentaa normaalia itsetuntoa ja minäkuvaa.

Kati on keskittynyt itseensä ja omaan perheeseensä ja alkanut elää tasapainoisempaa elämää.

– Olen nyt onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin. Narsistisen vanhemman lapsena olen elänyt varuillani, kuin jatkuvassa hätätilassa. Nyt olen opetellut ohjelmoimaan itseni uudelleen, eikä enää tunnukaan siltä, että nurkan takana on aina katastrofi.

 

On tärkeää alkaa puhua tilanteesta jollekin. Lähipiirissä saattaa olla tunneperäisesti värittyneitä mielipiteitä, joten puolueeton asiantuntija voi olla parempi vaihtoehto.

Koska Katin alistaminen kesti vuosikymmeniä, hänen toipumisensakin on vienyt pitkään.

– Olen hankkinut paljon tietoa, opetellut asettamaan rajani ja sanomaan ei.

Tärkeänä toipumisen askeleena Kati pitää sitä, että hän kävi läpi ne vihan ja pelon tunteet, jotka oli joutunut pitämään sisällään.

– Itkin ulos kaikki patoutuneet itkut viisi vuotta sitten. Olen kirjoittanut tapahtumista päiväkirjaan tästä uudesta näkökulmasta ja opetellut päästämään niistä irti.

Kati ei ole ollut parisuhteessa kymmeneen vuoteen, mutta ajattelee nyt, että jos kohdalle sattuisi oikea henkilö, hän voisi olla valmis seurustelemaan.

– Narsistikokemukseni ovat vieneet perusluottamusta ihmisiin. Nyt ymmärrän, että pitää olla terve itsetunto ja realistinen minäkuva, jotta voi olla terveessä suhteessa.

Muille narsistin uhreille Katilla on neuvo: jos kokee, että oma epämääräinen paha olo saattaa johtua läheisen narsismista, ensimmäinen askel on hakea tietoa ihan vaikka netistä.

– Itse soitin auttavaan puhelimeen ja sain sieltä apua. On tärkeää alkaa puhua tilanteesta jollekin. Lähipiirissä saattaa olla tunneperäisesti värittyneitä mielipiteitä, joten puolueeton asiantuntija voi olla parempi vaihtoehto.

Kriisitilanteessa ja heti sen jälkeen ajatukset ovat kaoottisia, eikä omaa tilannettaan todennäköisesti näe selkeästi.

– Silloin on olennaista, että toinen ihminen osaa pukea sanoiksi sen, mitä itselle tapahtuu ja pystyy selittämään tilannetta yleisemmällä tasolla. Silloin huomaa, että kyseessä ei olekaan vain yksittäistapaus, vaan kyse on isommasta kokonaisuudesta ja käyttäytymismallilla on nimi.

Katia auttoi erityisesti perheterapeutti Karyl McBriden kirja Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä, joka käsittelee narsististen äitien tyttärien taakkaa, jota saattaa pahimmillaan joutua kantamaan koko elämän.

– Kirjaa lukiessani ymmärsin, että lapsuudenkotini dynamiikka oli samanlaista kuin kirjassa, Kati kertoo.

Katin nimi on muutettu. Nykyisin hän toimii yhtenä Narsistien uhrien tuki ry:n vertaisohjaajista.

Mistä merkeistä narsismin voi tunnistaa? Lue asiasta täältä.

Narsismi on kuitenkin myös ylikäytetty termi. Kaikkien hankalien ihmisten leimaaminen narsisteiksi voi estää todellisten ongelmien selvittämistä. Lue lisää asiasta täältä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt