Kommentti: Turku osaa, Helsinki ei – Helsingin käräjäoikeuden sekoilu jatkui jo toista päivää

rac

Julkaistu:

Helsingin käräjäoikeus ei MV-lehden jutussa kunnioita täysmääräisesti oikeudenkäynnin julkisuusperiaatetta, kirjoittaa Ilta-Sanomien rikostoimituksen tuottaja Rami Mäkinen.
Varsinais-Suomen käräjäoikeus sai keväällä haasteellisen tehtävän, kun käsittelyyn tulivat Turun terroristisiksi rikoksiksi epäillyt puukotukset. Oikeudenkäynti päätettiin pitää vankilassa niin, että yleisö joutui seuraamaan käsittelyä videoyhteyden kautta Turun oikeustalolta.

Pääkäsittelyn pitäminen vankilassa oli ensisijaisesti turvallisuuskysymys, johon vaikutti isosti syytetyn Abderrahman Bouananen arvaamattomuus. Yleisö ei saanut seurata istuntoja vankilassa paikan päällä, koska se olisi ilmeisesti kuormittanut rangaistuslaitosta liikaa. Lähtökohta oikeudenkäynnin julkisuuden toteutumiselle oli siis kaikkea muuta kuin otollinen.

Silti Varsinais-Suomen käräjäoikeus onnistui hommassa hienosti. Käsittelyä muutenkin jämerästi johtanut puheenjohtaja Tapio Katajamäki puuttui asiaan joka kerta, kun joku salissa unohti kytkeä mikrofoninsa tai puhui sen ohi. Videokameralle oli järjestetty pätevä käyttäjä, joka suuntasi kameran kulloiseenkin puhujaan koko käsittelyn ajan. Oikeustalolla oli tuomioistuimen edustajat, jotka ilmoittivat vankilaan heti, jos yhteyksissä ilmeni jotain ongelmia.

Yhtenä istuntopäivänä videoyhteys ei toiminut. Puheenjohtaja määräsi, että sen päivän istunto jatkuu vasta, kun yleisö on poikkeuksellisesti päästetty vankilan auditorioon seuraamaan käsittelyä.

Lopputulos oli, että oikeudenkäynnin julkisuus toteutui. Kiinnostuneet kansalaiset kykenivät seuraamaan oikeudenkäyntiä ja kaikki tiedotusvälineet tasapuolisesti pääsivät raportoimaan siitä lukijoilleen, katsojilleen ja kuulijoilleen.

Täysin toisenlainen näytelmä on nähty tällä viikolla Helsingin käräjäoikeudessa. MV-lehden perustajan Ilja Janitskinin ja dosentti Johan Bäckmanin syytteiden käsittelyä on päässyt seuraamaan vain murto-osa sinne halunneesta yleisöstä.
  • Jutun alussa olevalla videolla Helsingin kihlakunnansyyttäjän kommentit ja väentungosta oikeuskäsittelyssä.
Jo etukäteen oli selvää, että oikeudenkäynti tulisi kiinnostamaan suurta määrää tiedotusvälineitä ja muuta yleisöä. Silti oikeuden puheenjohtaja määräsi, että juttu istutaan Helsingin oikeustalon istuntosalissa numero 510, joka on yksi talon pienimmistä saleista.

Saliin varattiin puheenjohtajan päätöksellä vaivaiset 12 yleisöpaikkaa.

Pyrkijöitä oli ensimmäisenä istuntopäivänä keskiviikkona moninkertainen määrä, ehkä noin 50. Valikointi tapahtui niin, että jonossa 12 ensimmäistä päästettiin sisään välittämättä siitä, keitä he olivat tai keitä he edustivat.

Olin keskiviikkoaamuna yksi onnekkaista sisään päässeistä. Ahtaalla käytävällä syntyi tungos. Saliin astuessani joku töytäisi minua ruuhkassa selkään niin, että silmälasini putosivat maahan. Lasit päätyivät edessäni käsivarren mitan päässä istuneen Bäckmanin jalkojen juureen.

Bäckman on isokokoinen mies. Oli muutamasta sentistä kiinni, ettei kohudosentti kantapäällään rusentanut silmälasejani.

Keskiviikkona iltapäivällä en enää saliin päässyt. Koko päiväksi ulos jäivät esimerkiksi MTV, Iltalehti, ruotsalainen Expressen ja useat muut viestimet. Samoin iso joukko kiinnostuneita kansalaisia – valtaosa ilmeisesti Janitskinin tukijoita – jäi käytävälle.

Sama jatkui torstaina. Pyrkijöitä oli nyt vähemmän, mutta taas ovi lyötiin kiinni 12:nnen tulijan jälkeen. Ulos jäivät Ilta-Sanomat (siis minä), MTV ja kaksi ns. tavallista kansalaista.

Istunnot olisi hyvin voinut pitää käräjäoikeuden suurimmassa salissa, joka on numero 209. Sen yleisöparvelle olisi mahtunut koko yleisö molempina päivinä.

Keskiviikkona salissa 209 istuttiin kahta huumejuttua, joista toisessa oli yksi syytetty ja toisessa kolme syytettyä. Torstaina salissa 209 käsiteltiin epäiltyä törkeää pahoinpitelyä. Kävin seuraamassa istuntoa hetken. Jutussa oli kolme asianosaista avustajineen. Yleisöä ei ollut muita kuin minä. Tämä juttu olisi mahtunut erinomaisen hyvin saliin 510.

Ei ole mitenkään harvinaista, että istuntosalia vaihdetaan vaikka lennossa, jos yleisömäärä osoittautuu ennakoitua suuremmaksi. MV-lehden jutussa oli kaiken lisäksi jo ennakolta päivänselvää, että yleisöä tulee paljon.

Ainoa julki lausuttu perustelu oudolle päätöksellä on ollut epämääräinen viittaus turvallisuuteen.

Jos kyse oli fyysisestä turvallisuudesta, niin sen takaamiseksi oikeustalolta olisi löytynyt paljon parempiakin tiloja, jopa erityinen maan alla sijaitseva turvasali. Häriköinnin varalta oikeustalolla oli myös runsaasti poliiseja ja vartijoita.

Jos kyse oli asianomistajan suojaamisesta katseilta ja kameroilta, niin sekin olisi onnistunut ihan yhtä hyvin lukuisissa muissa saleissa. Esimerkiksi todistajansuojeluohjelmassa oleva prostituoitu ”Saara” todisti Aarnio-jutussa näkösuojan takaa salissa 209.

Ainoa edes etäisesti järjelliseltä kuulostava perustelu voisi olla halu varmistaa, ettei kukaan tallenna käsittelyä luvatta. Tämän kontrollointi oli helpompaa, kun yleisö pidettiin mahdollisimman pienenä. Salissa olleet vartijat tarkkailivatkin puheenjohtajan määräyksestä tiukasti yleisön kännyköitä ja tabletteja.

Laissa oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisistä tuomioistuimista säädetään (20 §), että puheenjohtaja voi rajoittaa yleisön läsnäoloa julkisessa käsittelyssä, jos se on tarpeen tungoksen välttämiseksi.

Vaan mitä pitäisi ajatella puheenjohtajasta, joka tietoisesti järjestää käsittelyn tilassa, johon yleisöllä ei ole mitään mahdollisuutta mahtua?

Vastausta voi hakea kyseisen lain esitöistä. Siteeraan hallituksen esitystä (HE 13/2006): ”Julkisuusmyönteisen periaatteellisen lähtökohdan vuoksi suurta julkisuutta herättäneet oikeusjutut tulisi suullisen käsittelyn osalta järjestää mahdollisuuksien mukaan ja tarvittaessa tarkoitukseen soveltuvan kokoisessa istuntohuoneessa. Näin voitaisiin ennalta ehkäistä tungosta. Tungoksen kuitenkin syntyessä puheenjohtajan olisi rajoittaessaan yleisön määrää otettava huomioon myös tiedotusvälineiden edustajien riittävä pääsy istuntosaliin.”

Tapaus on hämmentävä. Helsingin käräjäoikeus on tähän asti tunnettu julkisuusmyönteisenä laitoksena, joka avoimuuden suhteen on ollut monissa asioissa Suomessa edelläkävijä tuomioistuinten joukossa.

Miksi siis tällainen ratkaisu tällä kertaa? Helsingin käräjäoikeus ei MV-lehden jutussa kunnioita täysmääräisesti oikeudenkäynnin julkisuusperiaatetta. Sen seurauksena kaventuu kansalaisten oikeus saada kattavasti tietoa yhteiskunnallisesti merkittävästä oikeusjutusta.

Ilta-Sanomia kustantaa Sanoma Media Finland Oy, joka on jutussa yhtenä asianomistajana epäiltyjen tekijänoikeusrikosten osalta.