Kotimaa

Heidi Sabanadesanin kolumni: Rentoudu, on (melkein) sama, miten lapsesi kasvatat

Julkaistu:

Kolumni
Yksi vanhemmuuden ahdistavimpia puolia on ajatella, että väärällä tai huonolla kasvatuksella saattaa pilata lapsensa koko tulevaisuuden. Se on kuitenkin hyvin vaikeaa.
Vanhemmuus on nykyisin melkoista suorittamista ja jopa jonkinlainen erillinen identiteetti. On kiintymysvanhemmuutta, lapsilähtöisyyttä ja ranskalaista koulukuntaa.

Vanhempi kokee ikuista syyllisyyttä ja epävarmuutta eri suuntausten keskellä. Ahdistavinta on ajatella, että väärällä tai huonolla kasvatuksella saattaa pilata lapsensa koko tulevaisuuden.

Hyviä uutisia – näin todennäköisesti ei ole. Tuore meta-analyysi (Polderman ym. 2015) osoittaa, että geeneillä on suorastaan musertavan vahva vaikutus. Tutkijat kahlasivat kaikki viimeisen 50 vuoden kaksostutkimukset (huimat 2 700 tutkimusta, kattaen 14 500 000 kaksosparia ja 17 000 eri ilmiötä).

 

Kotikasvatuksen osuus on suurimmillaankin vain noin 10%.

Selvisi, että kaikkien tutkittujen ilmiöiden keskimääräinen periytyvyysaste oli huikeat 49 % – siis noin puolet. Löytyi suorastaan hämmästyttäviä esimerkkejä kaksosista, jotka on erotettu syntymässä, kasvaneet aivan erilaisissa perheissä ja jotka tapaavat nelikymppisinä vain huomatakseen, että heillä on paitsi samat ammatit ja tutkinnot, joskus jopa tapaamisessa samat vaatteet ja samaa purukumia.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Lisäksi ympäristötekijät koostuvat muustakin kuin kasvatuksesta: mm. kulttuuri, yhteiskunta, ystäväpiiri ja henkilökohtaiset, yksilölliset kokemukset kaikki lasketaan. Näistäkin tutkimukset osoittavat, että kotikasvatuksen osuus on suurimmillaankin vain noin 10%.

Kymmenen prosenttia? Nöyräksi vetää. Tosin arkikokemus tukee edellä mainittuja tutkimustuloksia.

Yleistäen: yhden lapsen vanhemmat uskovat kasvatukseen; useamman lapsen vanhemmat geeneihin.

Muistan itsekin ylpeilleeni, kun esikoiseni söi jo 1-vuotiaana kaikkea oliiveista mustekalaan. Katsoin nenänvarttani pitkin vanhempia, joiden lapset nirsoilivat ruokapöydässä ja tilasivat ravintolassa ranskalaisia, kuvitellen omahyväisesti, että tyttäreni hienostunut ruokamaku johtui siitä, että häntä on viety ravintolaan, tarjottu lapsesta asti erilaisia makuja ja niin edelleen.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Käsitykseni romahti, kun sain kaksi vuotta myöhemmin toisen lapseni, jolle tarjottiin ihan samat ruuat ja ravintolat. Edelleen hänen käsityksensä fine diningista on Mäkkärin juustohampurilainen, ja perheen ruokahetket ovat usein taistelua.

Onhan se vähän karua tajuta oma piskuinen roolinsa lapsen tulevaisuuden muovaajana.

Lienee kuitenkin lohdullista ajatella, että vaatii nykytutkimuksen mukaan aikamoista vaivannäköä pilata lapsi. Puhutaan sellaisesta pahuudesta, josta joutuu vankilaan, kuten fyysisestä tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

 

Lienee kuitenkin lohdullista ajatella, että vaatii nykytutkimuksen mukaan aikamoista vaivannäköä pilata lapsi.

Eikä lapsi siltikään mene välttämättä pilalle, koska meissä ihmisissä on uskomattomia voimavaroja. Joku selviää jopa Auschwitzin kauhuista tai lapsisotilaan menneisyydestä.

Ja vaikka vanhemmuudella ei olisikaan merkitystä lastemme huomisen kannalta, sillä on heille toki merkitystä tänään. Emmehän me puolisoitamme, ystäviämme tai vanhempiammekaan kohtele rakkaudella ja kunnioituksella siksi, että voisimme muovata heitä, vaan koska he ovat meille tärkeitä. Rakkaus ja välittäminen ovatkin arvoja sinänsä.

Lisäksi on muistettava, että kasvatuksella on muitakin tehtäviä kuin muokata lapsia. Kasvattamalla opetamme lapsiamme toimimaan yhteiskunnassa. He oppivat sääntöjä ja käytöstapoja ja saavat valmiuksia pärjätä koulussa ja työelämässä. Ei ihan merkityksetöntä sekään.

Voit siis rentoutua. Lapsesi tuskin menee pilalle – ainakaan sinun takiasi. Ja hyvillä käytöstavoilla pääsee jo aika pitkälle!

Kirjoittaja on 40-prosenttinen kotiäiti ja 60-prosenttinen uraäiti.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt