Näin Venäjä varustautuu Suomen rajan tuntumassa: hävittäjiä, panssarivaunuja, kauaskantoisia ohjuksia...

rac

Julkaistu:

Asiantuntija ei pidä Alakurttiin vietävää sotakalustoa varsinaisena uhkana Suomelle.
Hävittäjiä, panssarivaunuja ja kauaskantoisia ohjuksia. Tällaista kalustoa on jopa muutamien kymmenten kilometrien päässä Suomen rajasta.
  • Katso yllä olevalta videolta, millaista kalustoa Venäjällä on tukikohdissaan Suomen rajan tuntumassa.
Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut viime vuosien aikana entistä epävakaammaksi, sanoi Puolustusvoimien komentaja, kenraali Jarmo Lindberg puheessa, jonka hän piti kesäkuun alussa Seinäjoella.

– Venäjä on tuonut uusia asejärjestelmiä rajojemme läheisyyteen, Lindberg sanoi.

IS otti selvää siitä, minkälaista asekalustoa Venäjällä, Suomen rajan lähettyvillä nykyään liikkuu.


Yksi tukikohdista, joihin puheessa viitattiin, sijaitsee Murmanskissa Alakurtissa, alle 60 kilometrin päässä Suomen rajasta. Alue kuului ennen Suomelle. Nykyisin se on siviilikeskus, jossa on kasarmi.

Maanpuolustuskorkeakoululle (MPKK) työskennellyt eversti (evp) Ari Rautala kertoo, ettei tukikohtaa ole sijainnistaan huolimatta laitettu pystyyn Suomea varten. Rautalan mukaan Venäjä nykyaikaistaa tukikohtiaan ja kalustoaan, eivätkä esimerkiksi Alakurttiin tuotavat asejärjestelmät piirrä uhkakuvaa Suomelle.

MPKK:n sotilasprofessori Petteri Lalu kertoo, että Venäjä sijoitti vuoden 2014 lopussa Alakurtin tukikohtaan pohjoisen laivaston alaisuuteen kuuluvan 80. Erillisen moottoroidun jalkaväkiprikaatin, kun Venäjän asevoimille oli annettu tehtävä perustaa kaksi arktista prikaatia. Lalu kertoo, että Alakurtin prikaatissa on alle 2 000 sotilasta.

Alakurtin prikaatin aseistus on Lalun mukaan kevyempää kuin Venäjän asevoimien muissa jalkaväkiprikaateissa. Prikaatilla on noin 150 panssaroitua miehistönkuljetuspanssarivaunua ja korkeintaan reilun patteriston verran, eli 20–30 kappaletta kenttätykkejä.

– Prikaatin arktista luonnetta kuvaa ajoneuvokalusto, johon kuuluu telakuorma-autoja ja moottorikelkkoja.

Venäläinen Izvestija-lehti kertoi hiljattain, että 80. Erillinen jalkaväkiprikaati varustettaisiin tämän vuoden loppuun mennessä T-80BVM-taistelupanssarivaunukalustolla.

– Uutisessa esitettiin kuitenkin ristiriitaisia tietoja joukoista ja niiden sijoituspaikkakunnista.

Lalun mukaan on mahdollista, että kyseiset panssarivaunut päätyvät Petsamossa sijaitsevalle 61. Merijalkaväkiprikaatille.


Alakurtin prikaatin vahvuus on selvästi pienempi kuin muilla Suomen rajojen liepeillä sijaitsevilla moottoroiduilla jalkaväkiprikaateilla.

– Petsamon alueen 200. Erillisen moottoroidun jalkaväkiprikaatin ja Karjalankannaksen Kamenkassa toimivan 138. erillisen moottoroidun jalkaväkiprikaatin henkilöstön- ja aseistuksen vahvuudet ovat aivan eri luokkaa.

Molemmilla on Lalun mukaan riveissään 4 000–5 000 taistelijaa. Kummankin aseistukseen kuuluu nelisenkymmentä T-72B3-taistelupanssarivaunua, pari sataa panssaroitua miehistönkuljetuspanssarivaunua, kaksi kenttätykistöpatteristoa, eli noin 70–80 tykkiä, parikymmentä raketinheitintä ja ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä.


Maavoimien kauaskantoiset, 500 kilometrin päähän kantavat Iskander-ohjusyksiköt on Suomen lähialueella sijoitettu Lugaan ja Kaliningradiin.

Venäjän ilmavoimilla on Suomen lähistöllä Petroskoissa yksi hävittäjätukikohta. Sen lentokalustoa on viime vuosina täydennetty parilla kymmenellä uudella Su-35S-monitoimihävittäjällä. Petroskoissa on noin 50 hävittäjäkonetta. Ilmavoimien perinteistä rynnäkköpommittaja- ja tiedustelu- sekä hävittäjäkonekalustoa, eli Su-24M, Su-24MR ja MiG-31BM -kalustoa, on sijoitettu Kuolan alueen Montshegorskiin, kaikkiaan nelisenkymmentä konetta.

– Yksikköjen sijaintipaikoilla on tärkeä merkitys esimerkiksi valmiuden alueellisessa ylläpidossa. Silti on hyvä muistaa, että Venäjän, kuten kaikkien valtioiden asevoimat, harjoittelee myös yksiköiden siirtoja alueelta toiselle, Lalu kertoo.

Pietarin ja Kuolan alueella on tätä nykyä kauaskantoisia S-400 ilmatorjuntaohjuksia. Niiden tarkoitus on suojata Venäjälle tärkeitä kohteita, eritoten Kuolassa sijaitsevia pohjoisen laivaston ydinsukellusveneiden tukikohtia, Lalu kertoo. Itämeren alueella on puolestaan Venäjän Itämeren laivasto.


Venäjän Suomen lähialueella toimivia joukkoja on kehitetty samassa tahdissa kuin muita Venäjän asevoimien joukkoja, Lalu sanoo.

– Aseistusta ja kalustoa on täydennetty ja harjoittelun määrä on sekä laadullisesti että määrällisesti huomattavasti korkeammalla tasolla kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten. Mikään ei viittaa siihen, että tämä kehitys lähialueellamme olisi olennaisella tavalla pysähtymässä tai erityisesti kiihtymässä.

– Ajoittainen toiminnan intensiteetin kasvu on heijastellut myös Krimin laittoman miehityksen ja Ukrainan sodan aiheuttaman jännitteen nousua Naton ja Venäjän välillä.