Kotimaa

Alikersantti Kairanto toi rintamalta kotiin valokuvat, joissa näkyvät sodan kauniit ja karmeat puolet – pahin kuva voi järkyttää edelleen

Julkaistu:

Nähtävyyksiä. Ystäviä. Iloinen musiikki-ilta. Jäätyneitä ruumiita. Erkki Kairanto toi jatkosodan rintamalta kotiin valokuva-albumin, jossa näkyvät sodan eri sävyt.
Kameraan katsoo tiukasti joukko nuoria miehiä. He roikottavat haukia, jotka päätyvät päivälliseksi. Kalasaalis on ollut hyvä.

Kesäpäivä voi olla heille ihan tavallinen. Se on kesäpäivä siellä jossakin.

Seuraavana päivänä joku heistä saattaa olla jo kuollut. Sodassa ei voi koskaan tietää tulevaa.


Myrskyläläinen alikersantti Erkki Kairanto (1919–1986) lähti armeijaan alokkaaksi talvisodan aikana. Jatkosotaan hän ehti mukaan, kantakortin mukaan Itä-Karjalan hyökkäystaisteluihin. Hänellä oli ase, mutta hänellä oli myös kamera. Mentiin rajan yli. Oli outoja paikkoja ja näkyjä.


Osa kuvista, joissa on sotakalustoa, on jonkun muun ottamia. Niistä tehtiin kopioita ja ne kiersivät vaihtokauppana mieheltä toiselle. Tupakkia sulle, kuvia mulle.

Vallatusta Petroskoista eli Äänislinnasta on kuvia vähän jokaisella siellä käyneellä suomalaisella, jolla oli kamera mukana. Rakennuksia, tönöjä, maisemia... Leninin patsas oli suosittu, eksoottinen kuvauskohde. Se korvattiin suomalaisella kenttätykillä, jonka edessä otettiin kuvia itsestä ja kavereista.

Silloin ei ollut käytössä sanaa selfie, mutta sama ajatushan niissä on.
Talvella 1942 Kairanto sijoitettiin Viestipataljoona 24:ään, joka kuului 18. Divisioonaan. Se oli sijoitettu Länsi-Kannakselle. Siellä Kairanto palveli kevääseen 1944 asti. Albumeihin kertyi paljon kuvia. Niissä on vain vähän tietoja tai nimiä. Toisen albumin kangaspintaan on kirjoitettu Kannas ja Karhumäki–Paatene 1942.


Albumeista avautuu hyvin tyypillinen kattaus tavallisen rintamamiehen ottamia valokuvia. Aihepiiristä väitöskirjan tehnyt tutkija Olli Kleemola luettelee puhelimessa tavallisimpia kuvausaiheita: kaverikuvat, nähtävyydet, metsästyskuvat...


Kleemola on käynyt tutkimuksiaan varten läpi tuhansia epävirallisia sotakuvia, joita miehet toivat rintamalta kotiin. Hän kehuu Kairannon otoksia teknisesti hyviksi. Useimmat kuvat ovat tarkkoja, ja valotus on hyvä.

Ei mikään ihme. Erkki Kairannolla todella oli silmää.

– Isällä oli kamera ja hän oli innokas kuvaaja. Myrskylässä hän kuvasi ihmisistä passikuvia, kertoo Lahdessa asuva Erkki Kairannon tytär Anneli Näveri.

Anneli Näveri kertoo, että hänen isänsä toi muutaman sotamuiston. Kiikarit olivat toinen, valokuva-albumit toinen. Isä puhui sota-ajasta jonkin verran. Kairantoja oli seitsemän veljestä, joista kaksi haavoittui sodassa. Erkki Kairanto haavoittui kahdesti.

– Muistan isän kertoneen, että häntä olisi hoidettu Karhumäessä, Näveri kertoo.


Lapsena isän sotakuvia sai katsoa ihan vapaasti, ja isä kertoili niistä. Oli siellä jotain erikoisempaakin, joka jäi mieleen. Oli iltamia, joissa näkyy olleen musiikkia ja mukavaa meininkiä. Ja naiseksi pukeutunut mies.


Sitten oli kuvia, jotka olivat kyllä aika pahoja. Oli kuvia, joissa levitetään ihmisestä nyljettyä nahkaa. Ne löytyvät itse asiassa aika monesta albumista. Kyseessä on laajalle levinnyt kuvasarja, joka on kuvattu asemasotavaiheen aikana. Ilta-Sanomat on kirjoittanut siitä aiemmin:
Anneli Näverin mukaan isä kertoi asiallisesti, mitä kuvassa oli. Jossain vaiheessa ne kuitenkin hävisivät albumista. Joku sensuroi vaivihkaa.

Kellastuneilla pahvisivuilla on kuitenkin edelleen muutamia kuvia ruumiista. Niitä on paljon, pinoittain. Jäätyneitä venäläissotilaiden ruumiita kasattuna röykkiöihin.

– Lapsena ne tuntuivat aika järkyttäviltä. Ei isä sanonut niistä mitään erityistä, Anneli Näveri sanoo.


Kuva ei ole ilmeisesti Erkki Kairannon ottama. Tutkija Olli Kleemola muistaa nähneensä vastaavan valokuvan muuallakin. Ruumiskuvilla oli sota-aikana ihan omat markkinansa.

Mutta näissäkin albumeissa ehdottomasti suurin osa kuvista on tunnelmaltaan ihan mukavia. Tai niin mukavia kuin sotakuvat voivat olla.

Nuoruutta ja uskoa elämään kuoleman keskellä.


Anneli Näveri aikoo säilyttää kuvat muistona ja aarteena suvun jälkipolville. Erkki Kairanto ei ole niistä vuosista enää kertomassa. Kuvat puhuvat.


Ottiko sinun sukulaisesi kuvia rintamalta? Löytyykö albumeista jotakin mielenkiintoista? Ota yhteyttä: simo.holopainen@iltasanomat.fi

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt