Varhain maanantaiaamuna 18. toukokuuta 1953 tilallinen Oskari, 66, huomasi auton kääntöjäljet hiekassa. Oskari kuljetti maitoa Heikkilän kylästä Isojoen meijeriin. Maidon piti olla meijerissä kello 7.30.
Maantiellä noin puoli kilometriä meijeristä Heikkilän kylään päin oli runsaasti jalanjälkiä, jotka näkyivät selvästi hiekassa. Lisäksi näkyi selvästi polkupyörän jälki. Pyöräilijä oli tullut meijeriltä päin. Polkupyörän jälki päättyi äkkinäiseen mutkaan siinä paikassa, missä jalanjäljetkin olivat.
Oskarin mielestä näytti silti, että polkupyörän etupyörä oli kääntynyt poikittain ja polkupyörä äkkiä pysähtynyt. Oskari ei osannut sanoa, olivatko jalanjäljet miehen vai naisen. Hän ei pysäyttänyt hevosta, vaan tarkasti paikkaa vain rattailta ohi ajaessaan.
Kyllikki Saren isä näytti toimittajille, millaiset pyörän jäljet hiekassa nähtiin. Asiasta kirjoitettiin Vaasa-lehdessä.
Yllä olevalla videolla kerrotaan, miten Kyllikki Saaren viimeinen kotimatka eteni.
Paikalla näkyivät lisäksi auton kääntöjäljet. Auto oli tullut Isojoen meijeriltä päin ja pysähtynyt sille paikalle, jossa jalanjäljet näkyivät ja johon polkupyörä oli pysähtynyt. Auto oli sitten Oskarin mukaan ajanut tien oikeaan reunaan, sitten takaperin tien vasempaan reunaan ja sen jälkeen lähtenyt takaisin meijerille päin.
Auto oli henkilöauto ja siinä oli 5 tai 5 ½ tuuman renkaat. Renkaissa olleet neliön muotoiset kuviot näkyivät selvästi hiekassa.
”Siinä on auto sievästi kääntynyt.
Oskarin poika, työmies Vilho, 31, oli mukana omalla hevosella kuljettamassa maitoa meijeriin. Myös Vilho huomasi jalan ja auton renkaiden jäljet. Polkupyörän jälkiä Vilho ei huomannut. Hän ei pysäyttänyt hevosta eikä sen vuoksi ehtinyt katsella paikkaa kovin tarkasti. Tie oli sillä kohdalla kapea. Vilhosta tuntui oudolta, että auto oli pysähtynyt ja kääntynyt juuri tällä kohdalla.
Vilho sanoi isälleen: ”Siinä on auto sievästi kääntynyt”.
Isä vastasi: ”Siinä on pojat kirkolta käyneet varmaankin ryypyllä”.
Isä sanoi vielä, että on siinä mahdollisesti käynyt pyöräilijälle pahasti, mutta tätä huonokuuloinen poika ei enää kuullut.
Jäljet olivat herättäneet huomiota myös jo kohtalokkaana katoamisyönä. Maanviljelijä Lauri, 21, huomasi Yhteistalon iltamista palatessaan noin kilometrin päässä Isojoen meijeriltä Päntäneelle päin auton kääntöjäljet ja runsaasti miesten kengän jättämiä jälkiä. Paikalla oli myös muutamia ikään kuin kengän syrjällä tehtyjä raapaisuja. Hän arveli auton renkaiden olevan 5 tai 6 tuumaa.
Lauri katsoi jälkiä vain ohi ajaessaan pysähtymättä. Hän oli varma, että jäljet olivat tuoreita ja näkyivät selvästi yökasteen kostuttamalla tiellä.
Myöhemmin selvisi, että Kyllikki Saari oli murhattu 17. toukokuuta 1953.
Hänen ruumiinsa löydettiin vasta yli neljä kuukautta myöhemmin, 11. lokakuuta 1953. Murhaajaa ei koskaan saatu kiinni.