Kotimaa

Mika Aaltolan kolumni: Eroon ulkopoliittisesta yksioikoisuudesta

Julkaistu:

Kolumni
Koulumatematiikka oli ärsyttävää. Kun yhden jutun oppi, heitettiin päälle aina jotain vaikeampaa. Vähän kuin kiusallaan.
Ensimmäisen asteen yhtälöt olivat alun vaikeuden jälkeen helppoja. Yksi muuttaja, eikä mitään potenssijuttuja. Mutta kun tuon oli oppinut, lisättiin muuttujia, joita myös korotettiin potenssiin. Päästiin toisen asteen yhtälöihin.

Yksioikoisuus on mentaalisesti helppoa. Kun presidentti Niinistöltä tivattiin vaalien yhteydessä NATO-eipäsjuupasta, hänen vastauksensa leimattiin kierteleviksi ja vaikeaselkoisiksi. Näinhän asia onkin, jos Suomen turvallisuusyhtälö olisi ensimmäistä astetta. Ihorealistisesta näkökulmasta Suomen turvallisuusyhtälö on kuitenkin toista astetta.

Kun kahdenlaisia yksioikoisuuksia on harjoiteltu 90-luvulta asti, saattaa monimutkaisemmat ratkaisut tuntua ärsyttävältä kiertelyltä ja kaartelulta. Usein NATOn kannattajat tuottavat epätietämystä viittaamalla yhtälön perimmäisenä ratkaisuna olevan allekirjoitus liittymisasiakirjassa. Monet NATOn vastustajat haihattelevat yksioikoisen puolueettomuusratkaisun perään, joka voisi olla mallia YYA.

Suomen dynaaminen turvallisuusyhtälö perustuu sisäiselle yhtenäisyydelle. Siitä kumpuaa vankka tuki kansalliselle puolustukselle. Mannerheim totesi tämän kulmakiven muistelmiensa loppusanoissa. Niinistö korosti tätä ylitse kaiken kampanjassaan. Ei ole sattumaa, että juuri Suomessa on Euroopan korkein puolustustahto.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

 

Kasakka vie, jos on irti.

Yhtälön keskeinen muuttuja on Venäjä. Putinin nostalgia Neuvostoliittoa kohtaan herätti suurvaltapolitiikan Itämeren alueella. Venäjään asetetut demokratia- ja taloustoiveet ovat paljolti karisseet. Kasakka vie, jos on irti. Suomea on ymmärrettävästi hitsattu kiinni maailmaan.

Tilannetta on vakautettu kahta muuta muuttujaa kehittämällä. Yhteistyöverkostoja on rakennettu Euroopan Unionin, Ruotsin ja NATOn kanssa. On myös rakennettu vahvempia suoria sotilaallisia suhteista Yhdysvaltoihin. NATO-optiosta on pidetty kiinni. Sen pitäminen aktiivisena viestittää, että Venäjän liiallinen kunnianhimo ajaa tilanteen Venäjän kannalta perin harmilliseen suuntaan.

Tärkeä muuttuja on myös globaalien sääntöjen maailma. Kansainväliset säännöt antavat pienemmille maille kokoaan suuremman roolin. Suomi on myös ratkaissut niemimaan tukalaa geopoliittista sijaintia rakentamalla maailmanluokkaisen yhteiskunnan, jonka innovaatiotalouden elämänlangat linkittyvät maailman solmukohtiin niin Itä-Aasiassa kuin piilaaksossa. Nämä päävaltimot ovat vakaita kuitenkin ainoastaan suhteellisen sääntöperäisessä maailmassa.

Suurikätisten suurvaltajohtajien astuessa esiin Suomen turvallisuusyhtälö on muuttunut epäedullisella tavalla. Euroopan yllä on nyt ja tulevaisuudessa epävakaista säätä. Sääntöperäisyys on rapautumassa. Suurvaltojen huomio ei ole globaalien haasteiden voittamisessa vaan yhä enemmän voimapoliittisissa egopelissä. Onneksi tämä nollasummapeli keskittyy muualle. Tällä hetkellä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Suomen kykyä elää siedettävässä ympäristössä vakautetaan Venäjä-, länsi- ja maailmanjärjestys-muuttujien varassa. Yhtälö ei ole yksioikoinen. Se ei ole pelkistettävissä helppoihin ratkaisuihin. Sen Putinit ja Trumpit sekä eurokriisit ja Brexitit ovat meille osoittaneet. Vaikka kuinka epäilyttää toisen asteen yhtälöt, niitä on hyödyllistä opetella/ymmärtää.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt