Kotimaa

Asko oppi jo pikkupoikana piirtämään pakoreittejä kodistaan ulos – pelko loppui, kun mummo iski puukon isän rintaan

Julkaistu:

Asko Argillander oli 13-vuotias, kun hänen mummonsa puukotti vävynsä, Askon isän.
Asko Argillanderin elämä jakautui kahteen osaan: siihen kun piti pelätä ja siihen kun ei enää tarvinnut.

Asko oppi jo pienenä piirtämään pakoreittejä ruutupaperille. Vaikka he äidin kanssa lukitsivat ovet ja välillä muuttivat, Esko-isä löysi heidät aina. Ja jollei muuten päässyt sisään, kiipesi kolmannen kerroksen parvekkeelle ja rikkoi ikkunan.

Isä asettui taloksi ja toi mukanaan ryyppyremminsä.

– Isä sanoi aina, että ”Haapajärvellä ei ole yhtään ihmistä, joka uskaltaisi isällesi vittuilla”. Niin se kyllä oli, Asko kertoo.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Jutun pääkuvana olevalla videolla Asko Argillander kertoo illasta, jolloin mummo puukotti väkivaltaisen isän.

Välillä oli rauhallisempaa, kun Esko-isä oli vankilassa. Asko ei oikein pysynyt perillä siitä, oliko isä vankilassa, lomalla sieltä vai oikeasti vapaa.

 

Ensin isä hakkasi vain äitiä, mutta kasvaessaan Askokin oppi tuntemaan oman verensä maun.

Selvin päin isä saattoi olla hauska ja ottaa syliinkin. Joskus käytiin kalassa tai tehtiin metsään nuotio.

Pelko ei väistynyt silloinkaan. Asko varoi ja varoitti äitiä sanomasta mitään, mikä saisi sen toisen puolen esiin. Kun se tapahtui, isän silmät alkoivat punoittaa ja ilmaan levisi äyriäisen haju. Ensin isä hakkasi vain äitiä, mutta kasvaessaan Askokin oppi tuntemaan oman verensä maun.

Asko oli ehkä kymmenen, kun isä pakotti hänet taas mukaansa. ”Nyt saat poika sellaisen oppitunnin, jolla pärjäät tässä maailmassa”, isä sanoi.

Oli jo liian myöhäistä, kun Asko tajusi että olisi pitänyt juosta. Oven avannut mies oli selvästi velkaa isälle.

Pois ei päässyt, ennen kuin Asko oli potkinut veristä ja uikuttavaa miestä kasvoihin.

Ainoa joka isälle jotakin mahtoi oli mummo.

– Jos jollekin on elämänsä velkaa, minä olen mummolleni.

Mummo saattoi ajaa isän porukan ulos, ja mummon luokse Asko ja äiti aina pakenivat. Kokonaan äiti ei halunnut mummon luokse muuttaa, vaikka mummo pyysikin.

Kerran äiti juoksi pakoon parvekkeen lasioven läpi. Verissään hän kiipesi kaiteelle ja kurkotti naapurin puolelle. Kolmannessa kerroksessa.

Onneksi alhaalla oli paksu hanki. Lääkäri ihmetteli, että äiti selvisi pelkällä kipeällä selällä.


Askon mieleen alkoi nousta ajatus: jos isä ei kuole, äiti kuolee. Isä täytyy tappaa, ennen kuin hän tappaa äidin, Asko järkeili.

Asko haki roskaämpärin taakse piilotetun puukon ja laski sen nukkuvan isänsä kurkulle, aataminomenan yläpuolelle. Isän rintakehä nousi ja laski äänettä. Asko mietti, kuinka kovaa pitäisi painaa ja ehtisikö isä lyödä.

Askon ei tarvinnut tehdä sitä. Mummo ehti ensin.

Äiti ei enää jaksanut. Niin hän sanoi, kun soitti mummolle ja pyysi pitämään huolta Askosta.

Mummo hälytti apua, eikä äiti ehtinyt satuttaa itseään.

Mummo näki tyttärensä elossa. Asiantuntijat olivat erimielisiä siitä, tekikö hän tekonsa täydessä ymmärryksessä.

Asko huomasi mummon laittavan laukkuunsa jotain. Hän arvasi mitä.

– Älä mummo mee! Asko ehti sanoa ennen kuin mummo lähti etsimään isää.

Isän seurue löytyi baaritiskiltä.

Todistajien kertomusten mukaan Esko-isälle ja mummolle tuli riitaa. ”Sinun takiasi on tehty itsemurha ja se on sinun syytäsi. Nyt on sinun vuorosi”, mummo oli sanonut ennen kuin iski vävyään rintaan.

Joku soitti ja sanoi, että ravintolassa on sattunut jotain kamalaa.

Asko luuli, että mummo on kuollut. Mielessäkään ei käynyt, että se voisi mennä toisin päin.

Äiti oli sitä mieltä, ettei 13-vuotiasta Askoa voisi kotiinkaan jättää. Ravintolassa kukaan ei huomannut heti sanoa, että viekää lapsi pois.

 

Isän kuolema minulta olisi pitänyt jäädä näkemättä. Se seuraa aina mukana.

Isä makasi lattialla liikkumatta. Paita ei ollut enää valkoinen vaan tummanpunainen.

– Isän kuolema minulta olisi pitänyt jäädä näkemättä. Se seuraa aina mukana.

Vasta nähdessään poliisin mummon vierellä Asko ymmärsi, mitä oli tapahtunut.

– Asko, nyt teillä ei ole enää mitään hätää, mummo sanoi silittäen tämän hiuksia.

Mummo sai kolmen vuoden ja kolmen kuukauden tuomion surmasta. Hänet todettiin vähentyneesti syyntakeiseksi tilapäisen, psyyken vahvan horjumisen vuoksi.

– Mummo sanoi, että tappo on aina väärin. Mutta pitää katsoa, mikä on johtanut siihen.

Haapajärven poliisilaitoksella vartijat jättivät mummon sellin oven auki ja huutelivat häntä mukaan kahville. Oulun vankilassa mummosta tuli äitihahmo, joka puhui muita vankeja jättämään huonot tapansa kun vielä voivat. Hän kutoi villasukat myös mielentilatutkimuksen tehneelle miehelle.

Mummolle ei kerrottu, että armahdusta varten kerättiin adressia. Siihen tuli 600 nimeä parissa päivässä, Haapajärven kokoisessa paikassa. Myös Eskon veli ja ryyppykaverit allekirjoittivat.

Presidentti Ahtisaari armahti mummon reilun vuoden vankeuden jälkeen.

Omassa lapsuudessaan Esko-isää heiteltiin sijaisperheestä toiseen. Hän joutui varastamaan ruokaa ja huolehtimaan myös pikkuveljestään.

Askon äiti oli vasta 15-vuotias heidän alkaessaan seurustella. Alkuun isä oli mummon mielestä ihan hyvä poika, vaikka oli ollut nuorisovankilassa.

Äiti käy isän haudalla säännöllisesti, Asko silloin tällöin.

Äiti sanoo antaneensa anteeksi. Asko ei siihen pysty.

Jos Asko katkeruutta tuntee, se kohdistuu viranomaisiin.

Turvakoteja tai lähestymiskieltoja ei silloin ollut. Äidin hakiessa sosiaalitoimistosta rahaa rikkoutuneen ikkunan korjaamiseen hänen käskettiin pitää miehelleen parempaa jöötä.

 

Poliisit ovat jälkikäteen pyytäneet anteeksi. Olen sanonut, että myöhäistä se nyt on.

Aina välillä poliisi haki isän pois, mutta ei joka kerta.

– Poliisit ovat jälkikäteen pyytäneet anteeksi. Olen sanonut, että myöhäistä se nyt on.

35-vuotiaana Asko elää tavallista perhe-elämää.

Mitä se vaatii, että selviää?

– Puhumista. Asioiden läpikäymistä ammattilaisen kanssa. Jos olisin pitänyt nämä asiat sisälläni, hulluksi olisin varmasti tullut.

Askon ensimmäinen avioliitto päättyi riitaisaan eroon. Huoltajuuskiistan aikana hän ei saanut tavata lapsiaan.

Kun jää tyhjän päälle, millään ei ole väliä. Juominen oli lähteä käsistä. Isän vanhat kaverit kyselivät mukaan. Olisi ollut helppo mennä.

– Tuntuu että olen kotona siellä, missä ihmiset ovat humalassa.

Sitä jatkui puoli vuotta.

Mutta niissä piireissä ei saa olla omaatuntoa. Askolla sellainen oli.

Toden teolla Asko pelästyi kuullessaan isänsä sanat omasta suustaan.

Ne sanat olivat ”Miehet saunovat ylhäällä”. Asko huomasi sanovansa niin omalle pojalleen, joka halusi alalauteelle.


Saunoessaan pienenä äidin kanssa Asko sai aina paljun ylälauteelle. Kun hän pyysi sitä isältä, isä raivostui. Potkaisi paljun pois, painoi Askoa seinää vasten ja heitti löylyä niin, että tuntui kuin iho repeäisi irti.

– Kun olen nähnyt elämän nurjan puolen, en koskaan syötä sitä tenavilleni.

Askon perheen kokemuksista kerrotaan Katariina Vuoren perjantaina ilmestyvässä kirjassa Erään tapon tarina.

Asko toivoo että kirjasta olisi apua muille, jotka joutuvat kokemaan jotain samanlaista.

Kirjaa tehtiin kymmenen vuotta. Kun se oli valmistumassa, isän kuoleman jälkeen vaivanneet painajaiset palasivat.

Asko tilasi kirjaa varten käräjäoikeuden paperit isästään. Niitä tuli 277 sivua.

Kun kirja on julkaistu, hän aikoo polttaa ne.

– Tämä on minun osaltani nyt käsitelty. Saan lopullisesti oman pääni tyhjäksi.


Haapajärven Elvis

Asko Argillander tunnetaan Haapajärvellä paremmin Elviksenä kuin omalla nimellään.
  • Yllä olevalla videolla Asko Argillander kertoo Elviksen merkityksestä itselleen.
Elvis löytyi äidin vanhalta kasetilta rockhittejä. Elviksen kuvan Asko ripusti seinälle mutanttininjakilpikonnien viereen. Elvistä hän vetäytyi kuuntelemaan, kun isä riehui.

Elvis oli tukipilari ja isähahmo. Kun kuunteli Elvistä, saattoi hetken olla joku muu kuin Asko.

Isä kampasi hiuksensa kuin Elvis, ja Asko alkoi kammata omansa kuin isä. Asko kasvoi, mutta Elvis pysyi.

Kun Elvis ojensi kätensä, naiset kirkuivat. Asko alkoi pukeutua pukuun ja saappaisiin.

Ensimmäisen kerran hän lauloi Elvistä lavalla 16-vuotiaana, Haapajärven kulttuuritalolla. Eleet ja lauluääni olivat elvismäisiksi hiottuja.

Esiintymisiä tuli lisää ja jonkin aikaa Asko teki keikkoja ohjelmatoimiston kautta. Ei hän imitaatioita ole jättänyt vieläkään.

Haapajärveläisen Popsi-grillin valikoimissa on Askon nimikkoannos Elvis: makkarapotut, kokolihapihvi, kebab ja aurajuustoa.