Suomessa on vain yksi freelance-puheenkirjoittaja –”Donald Trumpin puheenkirjoittajana ei ole varmaan kovin mukava olla”

Julkaistu:

Puhetaito
Suomessa ei pidetä kovin hyviä puheita. Yksi syy on se, että Suomesta puuttuu puheenkirjoittajien ammattikunta, sanoo puheenkirjoittaja Antti Mustakallio.
”Minulla on unelma”, julisti Martin Luther King mahdollisesti maailman kuuluisimmassa puheessa Washington DC:ssä Lincoln Memorialin edustalla 28. elokuuta 1963.


”Älkää kysykö mitä maanne voi tehdä teille – kysykää mitä te voitte tehdä maallenne”, sanoi John F. Kennedy vuoden 1961 virkaanastujaispuheessaan, jota siteerataan vielä yli puoli vuosisataa myöhemmin.


Tuleeko mieleen vastaavia suomalaisia klassikkopuheita?

– Ei meillä ole suurten suomalaisten puheiden kaanonia, sanoo puhetaidon ja retoriikan kouluttaja Antti Mustakallio.

Hän mainitsee lähimpinä esimerkkeinä Mäntsälän kapinan taltuttaneen Svinhufvudin radiopuheen 1932, Mannerheimin miekantuppipäiväkäskyn 1941 sekä pääministeri Rafael Paasion puheen Valmetin telakan työläisille 1966.

– Työväenliike arvostaa sitä Paasion puhetta ja sitä pidetään tavallaan suurena puheena, mutta henkilökohtainen mielipiteeni on, että sekään ei ole puheena kauhean hyvä. Se on suhteellisen pitkäpiimäinen, ja varsinaiseen asiaan päästään kymmenen minuutin kohdalla.


PUHEKULTTUURIMME ohuudesta kertoo sekin, että Suomessa ei ole puheenkirjoittajien ammattikuntaa: puheet kirjoitetaan oman toimen ohella -pohjalta. Joskus itse, joskus virkamiesten tai organisaation viestintäihmisten avustuksella.

Yrityksistä tiettävästi vain Nokialla on päätoiminen puheenkirjoittaja. Mustakallio ei tiedä itsensä lisäksi muita suomalaisia freelance-puheenkirjoittajia. Hän siis kirjoittaa tilauksesta puheita: useimmiten eri alojen johtajille, mutta joskus myös juhlapuheita yksityishenkilöille.

Mustakallio on vieraillut useana vuonna eurooppalaisten puheenkirjoittajien konferensseissa ja tutustunut kollegoihin, joita kotimaasta ei löydy.

– Yhdysvalloissa puheenkirjoittajia on poliitikoilla, toimitusjohtajilla ja vähän pienemmilläkin johtajilla. Sama tilanne on Englannissa. Kaupunginjohtajilla ja pormestareilla on puheenkirjoittajia, jopa monilla yhdistyksilläkin. Olen tavannut esimerkiksi Royal Society of Chemistryn eli kemian alan yhdistyksen puheenkirjoittajan!


Eurooppalaisten puheenkirjoittajien syyskonferenssi pidetään ensi lokakuussa ensimmäistä kertaa Suomessa, Helsingin Säätytalossa. Mustakallio on kutsunut vuosittain alan ammattilaisia myös isännöimäänsä Retoriikan kesäkouluun Hämeenlinnassa, jossa vierailevat kesäkuun alkupuolella Barack Obaman ja Theresa Mayn puheenkirjoittajat.


MUSTAKALLION mielestä Suomessa ei ole täysin ymmärretty puheen isoa potentiaalia vaikuttamisen ja muutoksen välineenä. Rima on jätetty matalalle.

– Puhetta pidetään lähinnä pakollisena pahana, jonakin, josta pitää selviytyä tavalla tai toisella.

Ammattimainen puheenkirjoittaja antaisi poliitikolle tai johtajalle aikaa keskittyä muuhun työhön – samalla kun puheiden laatu paranisi – mutta Mustakallio uskoo, että ajatusta vierastetaan Suomessa.

– Pelätään, että puheen aitoudesta häviää jotain, jos joku toinen henkilö on sen tehnyt.

Mustakallio näkee positiivisena merkkinä puheen arvostuksen noususta Yleisradion presidentinvaalitenttien yhteydessä pidetyt seitsemän minuutin puheet. Niidenkin yleistaso jäi korkeintaan keskinkertaiseksi.


– Esimerkiksi Paavo Väyrynen on hyvin kokenut poliitikko ja tottunut puhuja, mutta hän oli puheessaan jännittynyt, puhe oli rakenteellisesti heikko ja hän viimeisteli sitä vielä studion lämpiössä, Mustakallio ihmettelee.

Suuryrityksistä Nokian esimerkkiä puheenkirjoittajan palkkaamisessa voisivat Mustakallion mukaan seurata ainakin Neste ja Kone, joiden toiminta on globaalia ja liikevaihto miljardeja.

– Nokialla toimitusjohtaja (Rajeev Suri) itse haluaa selvästi panostaa puheisiin. Heillä on kokonainen tiimi miettimässä toimitusjohtajan viestintää.

Nokia haki toimitusjohtajalle puheenkirjoittajaa viimeksi helmikuussa. Pitkällä vaatimuslistalla oli muun muassa natiivitason englannin kielen taito.


Hyvän puheen vaatimukset voi Mustakallion mukaan tiivistää pariin asiaan.

– Ensinnäkin puhuja on miettinyt tarkasti, mitä hän haluaa saada puheellaan aikaiseksi, ja sen myötä hän osaa tiivistää ydinviestin. Puheella voi vaikuttaa monenlaisiin asioihin: voi vedota kuulijan järkeen tai tunteisiin, ja parhaimmillaan voi saada aikaan toimintaa. Voidaan haastaa ihmisten ajattelua, pyrkiä muuttamaan sitä, tai tarvittaessa vahvistaa sitä. Hyvässä puheessa on mietitty sitä, miten maailma on erilainen puheen jälkeen.

– Toinen olennainen asia on miettiä sitä, ketkä puhetta kuuntelevat ja miten puhe voi palvella juuri tätä yleisöä parhaalla mahdollisella tavalla.

Jos ja kun näitä asioita ei ole pohdittu, seuraa suomalaisten puheiden helmasynti:

– Puheista tulee esitelmänomaisia faktaluetteloita. Ne ohittavat kokonaan sen, että puheen tarkoitus ei ole vain siirtää informaatiota vaan sen pitäisi jollain tavalla koskettaa kuulijoita, sekä järjen että tunteen tasolla. Tämän seurauksena puheet ovat usein myös liian pitkiä.


HYVÄT PUHEET kiistämättä kiinnostavat ihmisiä. Esimerkiksi Michelle Obaman voimakas puhe viime presidentinvaalien alla demokraattien puoluekokouksessa levisi sekä uutisena että nettihittinä.

– Puheen voimasta kertoo, että nämä nousevat otsikoihin Suomessa saakka, Mustakallio huomauttaa.

Barack Obaman nousua ja suosiota tukivat merkittävästi tehokkaat puheet. Hän kirjoitti ensimmäiseen presidentinvaalikampanjaansa asti puheensa pääosin itse, mutta Valkoisessa talossa apuna oli puheenkirjoittajien tiimi.

– Yhdysvaltain presidentillä on yleensä yksi pääpuheenkirjoittaja ja 6–8 muuta kirjoittajaa, jotka ovat erikoistuneet eri aiheisiin, Mustakallio kertoo. Myös presidentin puolisolla on usein ollut oma puheenkirjoittaja.


Obaman tiimin joistain kirjoittajista on tullut sittemmin eräänlaisia politiikan rocktähtiä. Esimerkiksi Jon Favreau – joka nimettiin Obaman ensimmäiseksi pääpuheenkirjoittajaksi vain 27-vuotiaana – ja Jon Lovett tekevät suosittua Pod Save America -podcastia, jota on käyty äänittämässä elävän yleisön edessä Tukholmassa asti.

Mustakallion mukaan puheenkirjoittajien nousu julkisuuden hahmoiksi aiheuttaa pientä polemiikkia ammattikunnassa, jonka perinteinen rooli on pysyä näkymättömissä. Ilmiö ei ole kuitenkaan uusi. Esimerkiksi John F. Kennedyn puheenkirjoittaja Ted Sorensen teki presidentin kuoleman jälkeen useita kirjoja ja oli arvostettu politiikan kommentaattori, samoin Ronald Reaganin kehutun tv-puheen Challenger-sukkulan räjähdyksen jälkeen kirjoittanut Peggy Noonan.

Tällä hetkellä Yhdysvaltain huipullakin tilanne on hieman erilainen.

– Donald Trumpin puheenkirjoittajana ei ole varmaan kovin mukava olla. Töitäkään ei ehkä ole kovin paljon, koska Trump tykkää puhua ilman muistiinpanoja, Mustakallio sanoo.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt