Sama sinisorsa on pesinyt Sinin viidennen kerroksen parvekkeen kukkaruukussa jo kahdeksan kesää

rac

Julkaistu:

Sinisorsa pesii kahdeksatta kesää turkulaisen Sini Kulmalan parvekkeella.
Sadultahan tämä kuulostaa, mutta on täyttä totta. Kahdeksan vuotta sitten turkulaisen Sini Kulmalan Aurajoen varressa sijaitsevan asunnon parvekkeelle lennähti sinisorsanaaras.

Lentäähän noita, kaikenlaisia lintuja. Tämä sorsa kävi kuitenkin taloksi, kaivoi isoon ruukkuun pienen kuopan niin että multa pöllysi, vuorasi sen untuvalla ja pyöräytti pehmeään pesään muutaman munan.

Nyt puhutaan viidennen kerroksen parvekkeesta, joten on vaikea kuvitella, miten sorsaemo oli ajatellut opastaa lentokyvyttömät untuvikkonsa maankamaralle ja sieltä edelleen veteen.

Ellei se sitten ajatellut, että talossa asuu vähän kuin sukulainen, tosin ihminen, mutta samalla Sini-nimellä varustettu. Siis ilmiselvästi luotettava taho.

Eikä sorsa väärässä ollut. Kulmala ymmärsi luontokappaleen äitiyden pulmia. Kun ensipoikue kuoriutui, Kulmala keräsi untuvikot laatikkoon, kuskasi ne hissillä alas ja laski rannan nurmikolle vapauteen.

Emo käytti sille luontevaa linnuntietä ja odotti poikuettaan nurmikolla täsmälleen oikean oven edessä. Kun lintulapset oli saatu jonoon, emo johdatti ne jokeen laskeutuville kiviportaille ja untuvikko toisensa perään hyppäsi elämänsä ensimmäiselle uinnille.

Ihan kuin tässä ei olisi kylliksi ihmeteltävää, täsmälleen sama episodi on toistunut jo seitsemänä vuonna peräkkäin, ja toistuu taas.

Sorsaemo hautoo jälleen itse tekemällään untuvapedillä Kulmalan parvekkeella isossa ruukussa kasvavan sypressin juurella.

Tänä vuonna pesiminen ei käynnistynyt heti. Kulmala ihmetteli miksi sorsa tuijottaa häntä tauotta ikkunan takaa eikä ryhdy pesäntekopuuhiin.

– Ymmärsin, että jotain oli pielessä. Kävin pyöräyttämässä sypressiruukun toiseen asentoon, jotta juurella oleva viime vuoden pesäkolo tuli paremmin esiin, Kulmala kertoo.

Kulmalan parveke on lasitettu. Viime vuonna lasit olivat kiinni, kun sorsaemo tuli keväiselle ensivisiitille. Se istui kaiteella ja naputti tomerasti nokallaan lasia: tulepas avaamaan, pesänteko alkaa.

Kulmala avasi lasin, sorsa lennähti pesimäruukulleen ja oli taas kuin kotonaan.

Kulmalaan sorsa luottaa täysin. Se ei säikähdä parvekkeen arkista elämää, kahvinjuontia eikä edes sypressin kastelua, vaikka hautoo sen juurella.

Viimeisenkin poikasen kuoriuduttua, emo nousee ruukusta, tuijottaa sisään asuntoon ja antaa Kulmalan kerätä poikaset pahvilaatikkoon. Emo itse seuraa tapahtumaa sivusta ja lentää sitten nurmikolle talon eteen odottamaan jälkikasvuaan.

Sorsa saapuu joka kevät suunnilleen samoihin aikoihin huhtikuussa.

– Poikaset ovat uskomattoman söpöjä. Uskon, että emo on kaikkina vuosina ollut sama, miten se muuten osaisi valita aina saman parvekkeen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt