Kaisla, 20, yllättyi joidenkin miesten reaktioista armeijassa – ”Tuntuu oudolta, miten samanikäiset ajattelevat toisesta sukupuolesta”

Julkaistu: , Päivitetty:

Maanpuolustus
Kun mies komentaa, hän on hyvä johtaja. Kun nainen komentaa, hän on nalkuttaja. Näin ainakin stereotypioissa.
Naisten ja miesten roolit istuvat lujassa varusmiehissä.

Sen on saanut kokea alikersantti Kaisla Luukkainen, 20. Kesälahdelta kotoisin oleva Luukkainen on palvellut viime vuoden heinäkuusta lähtien Kainuun prikaatissa.

Hänelle miespuolisten ikätovereiden suhtautuminen on ollut yllätys. Jos armeijassa harrastetaan tytöttelyä, se tulee muilta varusmiehiltä.

Kova paikka miehille voi olla se, että nainen antaa käskyjä.

Kaisla Luukkainen on alikersanttina toiminut ryhmänjohtajana.

– Jos nainen yrittää pitää samanlaista kuria kuin miehet, hän saa palautetta, että nalkuttaa. Jos mies vaatii kovaa kuria, hän on hyvä johtaja.

Miehistä, naisista ja tasa-arvosta armeijassa virisi vilkas keskustelu viime viikon lopulla, kun puolustusministeri Jussi Niinistö ensin ehdotti naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta luopumista säästösyistä. Ehdotus sai kovaa kritiikkiä ja ministeri kommentoi pian sanomalla, ettei edes itse kannata omaa ehdotustaan.

Kuittailua Kaisla Luukkainen on kuullut esimerkiksi maastoharjoituksissa.

Maastossa on rankkoja harjoituksia, kun on pitkiä päiviä, sataa ja on kylmää. Jos nainen erehtyy valittamaan, siitä saa kuulla.

– Jos sanoo vaikka, miten on kylmää, saa kuulla, että mitä siinä valitat. Kukaan ei ole pakottanut sinua tänne tulemaan.

Kaisla Luukkainen lisää, ettei kommentointi ole yleistä. Kyse on vain muutamista, joiden on vaikea hyväksyä naisia armeijassa.


Asepalveluksesta Kaisla Luukkainen on haaveillut pikkutytöstä lähtien. Nuorelle naiselle oli selvää, että hän hakee koulun jälkeen armeijaan.

– Perhe on meillä maanpuolustushenkinen. Sekin on kiehtonut, että armeija tuli vasta 1990-luvulla mahdolliseksi naisille. Piti lähteä kokeilemaan.

Vuosi sitten keväällä Kaisla Luukkainen kävi kutsunnoissa. Niitä kutsutaan naisten vapaaehtoiseksi valintatilaisuudeksi.

Valintatilaisuudessa tarkastettiin terveyshistoria.

– Yleensä on enemmän siitä kiinni, pääseekö lähtemään siihen paikkaan ja siinä ajankohtana. Se on vaikeampaa kuin itse armeijaan pääseminen.

Kaisla Luukkainen olisi halunnut palvelukseen Vekaranjärvelle. Hänelle tarjottiin Kajaania.

– Tulin viime vuoden heinäkuussa, 2/17 saapumiserässä.

Kaisla Luukkainen kertoo, ettei hän ollut valmistautunut armeija-aikaan mitenkään erikoisemmin. Hän oli pitänyt kuntoa yllä, harrastanut lenkkeilyä ja käynyt salilla.

– Tiedän, että moni valmistautuu enemmän. He juoksevat painot selässä, lukevat hirveästi, ottavat kaikesta selvää.

Kajaanissa oli Kaisla Luukkaisen tullessa vajaa kymmenen naista.

Kasarmioloissa naiset ja miehet on erotettu toisistaan. Naisille on oma tupa sekä omat wc- ja suihkutilat.

– Mutta kun ollaan maastossa, kaikki olemme keskenään.

Kainuun prikaatissa ei erotella naisten ja miesten harjoituksia.

– Meitä on erikuntoista porukkaa niin tytöissä kuin pojissa. Enemmän se on päästä kiinni, millä mennään eteenpäin. Kyllä kunto nousee, ja kroppa tulee perässä.

Armeija on vastannut pitkälle Kaisla Luukkaisen odotuksia. Hän on edelleen innostunut maanpuolustuksesta.

– Koulutus on mielekkäämpää kuin etukäteen mietti. Odotti, että on tulossa kaikenlaista rankkaa. Mutta miten hauskaa ja mukavaa on ollut.

Yllätys Kaisla Luukkaiselle on ollut törmätä ajatteluun, etteivät naiset kuulu armeijaan.

– Kantahenkilökunnan puolesta ei ole saanut huonoa kohtelua. Se on tullut vertaisilta.

– Tuntuu oudolta, miten samanikäiset ajattelevat niin toisesta sukupuolesta.

Armeijasta Kaisla Luukkainen kotiutuu kesäkuun 14. päivä. Hän ei ole jäämässä sotilasuralle.

Armeijasta jää mukava onnistumisen elämys.

– Hermot ovat kehittyneet. Enää ei siviilissä napise pienistä asioista.

Nainen, oletko suorittanut asepalveluksen? Millaisia kokemuksia sinulla on siitä? Ota yhteyttä: uutiset@iltasanomat.fi

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt