Kotimaa

”Tunsin, kuinka se yritti tunkeutua kehooni...” – uutuuskirja selittää, miten yliluonnolliset kokemukset syntyvät

Julkaistu: , Päivitetty:

Uutuuskirja kertoo, miten syntyy unihalvaus tai kokemus kuoleman rajalla käymisestä.
Parhaassa tapauksessa aivot järjestävät kuoleman miellyttäväksi kokemukseksi.

Kuoleman rajalla käyneiden ihmisten kertomuksissa toistuu aina yksi asia: miellyttävä ja rauhallinen olo. Lisäksi kerrotaan ajan hidastumisesta tai ajatusten nopeutumisesta, kehosta irtautumisesta ja menneiden tapahtumien näkemisestä.

Rottakokeissa on nähty, että juuri ennen kuolemaa aivoissa myrskyää. Ei ihme, jos välittäjäaineiden hyökyaalto tuottaa erikoisia kokemuksia.

Kuolemanrajakokemus onkin oikeastaan harhaanjohtava nimi, koska se voi syntyä muissakin tilanteissa aivojen hapenpuutteen seurauksena, Jukka Häkkinen sanoo.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Häkkinen on havainto­psykologiaan erikoistunut psykologian tohtori ja entinen Skepsis ry:n puheenjohtaja. Skepsis on suomalaisten skeptikkojen perustama tieteellinen yhdistys.

Torstaina ilmestyvässä kirjassaan Outojen kokemusten psykologia hän selittää déjà vu -tuntemuksen ja unihalvausten kaltaisia ilmiöitä psykologian ja neurotieteen keinoin.


Kuolemanrajakokemus voidaan tuottaa myös tarkoituksella, esimerkiksi istuttamalla koehenkilöitä huvipuiston laitetta muistuttavaan sentrifugiin.

Kovassa kiihdytyksessä sydän ei jaksa pumpata aivoihin riittävästi verta. Koehenkilöt kertoivat kehostapoistumisesta, kellumisesta tunneliin ja kauniisiin paikkoihin, ystävien ja perheen tapaamisesta sekä elämän tapahtumien läpikäymisestä.

Vanha Skepsis-mies ei tunne tarvetta käännyttää ketään. Kirjaa kirjoitti kaksi ”jukkaa”: laboratoriokokeita tekevä luonnontieteilijä ja pehmeämpi psykologi, joka ymmärtää ihmisten halun tulkita asioita eri tavoin.

– Tarjoan näitä selityksiä, ja se saa ottaa vastaan, joka haluaa.

Aina merkitykselliselle kokemukselle ei haluta löytää selitystä, mutta monille ne kelpaavat. Jos on ehtinyt epäillä mielenterveyttään, voi olla helpottavaa kuulla, että kummallisen kokemuksen takana on aivojen järjestämä jekku.

Vaihtoehtoisia selityksiä on toki tarjolla. Nyt on muodissa etsiä syitä kvanttifysiikasta.

Sen puoleen tosin kääntyvät ihmiset, jotka eivät kvanttifysiikkaa ymmärrä vaan viehättyvät sen runollisesta termistöstä, kaukovaikutuksesta ja holistisuudesta. Niin ilmiöt säilyvät mysteereinä.

– Kvanttifyysikot eivät ymmärrettävästi siitä pidä, Häkkinen lisää.

Aivojen pikku jekusta on kyse esimerkiksi kehostapoistumisessa.

Tietoisuus omasta kehosta syntyy yhdistelemällä tietoa näkö-, tunto- ja tasapainoelimistä. Kun niiden yhdistely epäonnistuu aivoissa, syntyy kehostapoistumiskokemus.

Kehostapoistuminen on pystytty tuottamaan myös laboratorio-oloissa stimuloimalla sähköisesti oikean aivopuoliskon temporoparietaalista liitosta. Se sijaitsee lähellä alueita, joissa käsitellään tasapainojärjestelmästä tulevaa tietoa.

Vähäisempi stimulaatio on synnyttänyt tunteen sänkyyn uppoamisesta tai putoamisesta. Voimakkaampi stimulaatio aiheutti sen, että koehenkilö tunsi leijuvansa korkealla ja katselevansa sängyllä lepäävää itseään.

Häkkinen ei silti ihmettele, jos joku alkaa kehostapoistumisen koettuaan uskoa vaikka sieluun.

– Minulla on tunne, että sielun käsite on syntynyt juuri tällaisista kokemuksista.

Häkkisen saattoi aiheen pariin ”vanha rakkaus kummalliseen”. Outojen kokemusten selittäminen kuului toimenkuvaan jo Skepsis-aikoina, mutta sitten 2000-luvun taitteen tutkimus on mennyt valtavasti eteenpäin.

Omakohtaista kokemusta tutkimuskohteistaan hänellä ei ole.

– Olen tällainen tylsä tyyppi.

Mielellään Häkkinen toki jotain kokisi. Olisi kiva olla synesteetikko, hän innostuu.

Synestesia viittaa aistihavaintojen sekoittumiseen, yleisimmin kirjainten ja numeroiden havaitseminen värillisinä. Se on synnynnäinen ominaisuus eikä yliluonnollinen kokemus, ehkä sitten outo sellainen.

Onko ilmiötä, johon Häkkinen ei olisi löytänyt minkäänlaista selitystä?


– Kuulostaakohan tämä arrogantilta, hän huolestuu.

Mutta kun ei ole.

Kaiken takana on aivojen pyrkimys löytää kaaoksesta malleja ja merkityksiä. Kun tutkijat näyttävät koehenkilöille mustavalkokuvina pelkkää kohinaa, siitä löydetään kyllä kuvioita.

Ja se, että aivot tekevät nopeita tulkintoja. Silloinkin, kun aistien välittämän informaation käsittelyssä tapahtuu häiriö ja se on keskenään ristiriitaista.

– Aivot eivät voi jäädä sellaiseen epätietoisuuden tilaan, että ohhoh. Aina haetaan joku tulkinta.

Esimerkkejä oudoista kokemuksista

Kehostapoistuminen

Kokemus tuli usein aamiaisen aikaan. Paikalla olivat tavalliseen tapaan mieheni ja lapseni. Yhtäkkiä he eivät näyttäneet aivan entisiltään. Minusta tuntui kuin olisin kallistetulla tasolla puolen metrin korkeudella katselemassa, kun tarjoilen aamiaista. Oli aivan kuin olisin toisessa ulottuvuudessa ja katselisin itseäni ja heitä. Minua ei pelottanut, olin vain hämmästynyt.

Kävelin kadulla päänsäryn jälkeen. Yhtäkkiä havahduin toisen minän olemassaoloon. Se oli epätarkempi ja harvempi kuin alkuperäinen minä. Minusta tuntui kuin olisin ollut kaksoisvalotettu valokuva. Toinen minä värisi ja häilyi. Se katosi muutamaksi sekunniksi ja palasi sitten takaisin. Tätä jatkui noin minuutin ajan. Sitten, aivan yhtäkkiä, tarkennuin takaisin yhdeksi. En kokenut mitään erityistä tuntemusta silloin, kun kahdesta tuli taas yksi.

Kuolemanrajakokemus

Minua ympäröi täydellinen rauha ja hiljaisuus, enkä pelännyt lainkaan. Havaitsin olevani tunnelissa – samankeskisten kehien muodostamassa tunnelissa.

Kun näin heidän nostavan ruumiini pois ohjauspyörän takaa, kuului kuin humahdus ja tuntui kuin minua olisi vedetty jonkin suljetun tilan läpi, se oli kai jokin putki. Siellä oli sysipimeää, ja liikuin nopeasti takaisin ruumiiseeni. Ja kun minua imettiin takaisin, tuntui kuin imu olisi tullut päästä, niin kuin olisin mennyt sisään päähän. Ei minulla tuntunut olevan mitään sanomista siinä, ei edes aikaa ajatella sitä. Olin metrien päässä ruumiistani, ja yhtäkkiä kaikki oli ohi. Minulla ei ollut edes aikaa ajatella: ”Minua imetään takaisin ruumiiseeni.”

Unihalvaus

Kun se tapahtuu, en pysty hengittämään. Tuntuu siltä kuin joku tai jokin liikuttelisi minua. Rintakehäni tuntuu raskaalta. Kuulen ja näen asioita. Näen neliöitä, siluetteja, varjoja ja joskus ihmisiä. Kuulen paljon satunnaista keskustelua, ja joskus kuulostaa siltä kuin lapset leikkisivät puistossa. Usein äänet puhuvat minulle. Ne puhuvat joko musiikista tai siitä, kuinka ne aikovat hyökätä kimppuuni.

Läsnäolo oli aina paha ja tunsin, kuinka se yritti tunkeutua kehooni... Tämä on kerta kaikkiaan kauhistuttavaa, täysin erilaista, mitä voisin kuvitella kokevani todellisessa maailmassa… Kyse ei ole niinkään siitä, että kuolisin, vaan siitä, että menettäisin sieluni.”


Näin syntyy unihalvaus

Unihalvaukseen liittyy painon tunne rinnalla ja kauhistuttava tunne jonkin pahan läsnäolosta. Silmät liikkuvat, mutta muuten keho ei tottele.

Lännessä syypäänä pidettiin pitkään succubus-demonia ja islamilaisessa maailmassa pahaa henkeä djinniä. Kiinassa ilmiö tunnetaan nimellä E-meng, ”yllätyksellinen uni”.

Saksassa asialla oli noita ja Unkarissa musta vampyyrikana lidérc, joka tunkeutuu makuuhuoneeseen ja istahtaa rinnan päälle verta imemään.

Tunne syntyy, kun siirtymä unen eri vaiheesta toiseen häiriytyy. Silloin osa kehosta on unessa ja osa ei.

Aivosähkökäyrässä näkyy piirteitä sekä valvetilasta että vilkeunesta eli REM-unesta, jossa nähdään unia. Unimaailma heijastuu valvetietoisuuden päälle.

Uni- ja valvetilan sekoittuessa pelkoa ei pidättele mikään, ja varjot muuttuvat hirviöiksi.

Muun muassa stressi ja unirytmin häiriintyminen kasvattavat unihalvauksen todennäköisyyttä. Niitä kokevatkin muita useammin esimerkiksi sotilaat, lennonjohtajat ja sairaanhoitajat.

Esimerkit on poimittu Jukka Häkkisen kirjasta Outojen kokemusten psykologia.

Alkuperäiset lähteet: Blanke, O. & Mohr, C. (2005): Out-of-body experience, heautoscopy, and autoscopic hallucination of neurological origin: Implications for neurocognitive mechanisms of corporeal awareness and self-consciousness. – Brain Research Reviews, 50

Moody, R. A. (1975): Kokemuksia kuolemasta. Jyväskylä: Gummerus

5 Sharpless, B. & Doghramji, K. (2015): Sleep Paralysis: Historical, Psychological and Medical Perspectives. Oxford: Oxford University Press

Cheyne, J. A. (2001): The Ominous Numinous. – Journal of Consciousness Studies, 8(5–7)

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt