Kotimaa

Vuosien kamppailu sai päätöksen – Tältä näyttää itsenäisyysmies P.E. Svinhufvudin täysin remontoitu kotitila

Julkaistu:

Presidentti P.E. Svinhufvudin kotitilasta on käyty vuosien kamppailu. Nyt remontti on ohi ja museo avautuu taas yleisölle.
Kotkaniemi vei P.E. Svinhufvudin sydämen heti ensikäynnillä vuonna 1908. Tuleva itsenäisyyssenaatin pääministeri, itsenäisen Suomen ensimmäinen valtionpäämies ja tasavallan kolmas presidentti oli löytänyt kodin Luumäeltä Etelä-Karjalasta.

Perhe osti tilan Svinhufvudin edeltäjän, Lappeen tuomiokunnan tuomarin G. A. Thomén kuolinpesältä. Huvila oli suuri ja tontin pinta-ala Thomén omistuksessa 13 hehtaaria. Svinhufvudien omistuksessa tila laajeni lopulta sataan hehtaariin.

Venäläistämispyrkimysten vastustaminen oli johtanut Svinhufvudin erottamiseen Turun hovioikeudesta. Svinhufvud oli päättänyt jatkaa maalaistuomarina ja saanut viran ensin Heinolasta ja lopulta Lappeen kihlakunnantuomarina.

On helppo kuvitella Ukko-Pekka tarkastamassa tiluksia, metsästysmaita ja kivikkoisen järven kalavesiä paksut viikset tuulessa hulmuten, Kivijärveen pistävän niemen kärjessä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Svinhufvud asettui Kotkaniemeen asumaan vaimonsa Ellen Svinhufvudin kanssa. Perheessä oli kuusi lasta.

Emännän kädenjälki näkyi ostopäätöstä seuranneina vuosikymmeninä etenkin puutarhassa. Hän huolehti myös keittiöstä, kanalasta, lampaista ja kaneista. Tila eli ja siitä tuli koti.

Tontilla oli tuomarin virkatalon eli päärakennuksen lisäksi aittoja, renkitupa, tuomariharjoittelijoiden asuintiloja ja sivurakennus tuomarikunnan arkistolle. Arkistorakennus paloi salamaniskun seurauksena 1960-luvun puolivälissä.


Tilaa on kunnostettu yli kaksi vuotta määrätietoisesti. Peruskorjauksessa ovat olleet sekä piha että sisä- ja ulkotilat.

Nyt työ on valmis ja ovet avataan yleisölle tänä lauantaina.

Kotkaniemen peruskorjauksen taustalla on pitkä taistelu museon tulevaisuudesta. Museovirasto esitti vuonna 2010 tilan alasajoa, ja museotoiminta päättyi lopulta 2012. Museota pidettiin kuitenkin avoinna vapaaehtoisvoimin kolmena kesänä 2012–2014.

Museovirasto asetti 2010 Kotkaniemen ei-strategisten kohteiden listalle. Kotkaniemi-säätiö perustettiin vuonna 2013 turvaamaan tilan tulevaisuutta.

– Taistelut ovat nyt ohi. Olemme oikein tyytyväisiä, etteivät ne olleet turhia, Kotkaniemi-säätiön puheenjohtaja Hilkka Suoanttila huokaisee.


Rakennustyöt alkoivat Kotkaniemessä vuonna 2016. Hankkeen kokonaiskustannukset nousivat lopulta 2,5 miljoonaa euroon. Ne sisältävät suunnittelu-, tutkimus- ja rakennustyöt.

Omistaja Senaatti-kiinteistöt maksaa hankkeen kustannukset nyt, ja Museovirasto maksaa ne takaisin vuokrina 15 vuodessa. Näyttelyt ja ylläpito jäävät Kotkaniemi-säätiölle.

Kotkaniemen puolesta käydyn taistelun merkkejä ei näy tai tunnu päärakennuksen sisällä ja tiluksilla. Paikka on matka vanhaan aikaan, Viipuriin johtaneen maantien varrelle.

Sirkka Svinhufvud, P.E. Svinhufvudin pojanpojan Jorma Svinhufvudin vaimo, on seurannut Kotkaniemen rakennustöitä tarkasti. Hän oli vuodesta 1972 Kotkaniemen emäntä ja myöhemmin museonhoitaja.

– Tulos on fantastinen ja upea. Tämä on Kotkaniemen museon toinen tuleminen. Tila on toivon mukaan seuraavat 120 vuotta tällainen, Sirkka Svinhufvud toteaa.

Tiloissa huomio kiinnittyy esineiden lisäksi väistämättä pintaratkaisuihin. Tapetit on valittu huolellisten tutkimusten jälkeen. Esimerkiksi makuuhuoneen tapetti on painettu digitaalisesti. Työhuoneen tapetti on puolestaan tapettitehtaalla painettu kopio huoneen 1920-luvun tapetista.

Hallitseva tunne pihamaalle kävellessä on rauha. Sisällä helmiä ovat Kotkaniemen sali ja Svinhufvudin työhuone.


Salin esineiden joukossa on muun muassa vuonna 1928 Ukko-Pekalle lahjoitettu Lex-patsas ja kaksi kynttelikköä, joista Ellen Svinhufvud maksoi perimätiedon mukaan 12 lehmän hinnan.

Jokainen esine näyttää kantavan tarinaa Ukko-Pekan ja Suomen historiasta. Ne kertovat historiaansa hiljaa yhtenä kokonaisuutena ja johdattavat oppaiden kertomuksissa Svinhufvudien elämään.

Työhuone oli P. E. Svinhufvudin valtakuntaa. Huoneen tapetti on digikopioitu 1920-luvulla huoneen seinien tummansinisestä lehvätapetista. Työhuoneessa vierailijaa odottaa Svinhufvud-vahanukke. Pöydällä on lahjaksi saatu valaisin, koristelautanen ja hopeinen kirjoitusteline.

Makuuhuone, ruokasali, lasiveranta ja verantahuone noudattelevat niin ikään Kotkaniemen kulta-ajan sisustusta.


Aikalaisesineistöä on kaikissa huoneissa: perheen käyttöesineitä ja lahjoitettuja esineitä Svinhufvudin ajalta presidenttinä. Päärakennukseen on avattu myös kahvila- ja näyttelytilat.

Ulkona aukeaa Ellenin valtakunta.

Puutarhan malli vakiintui 1920-luvun kuluessa. Itäpuolella oli koristepuutarha ja länsipuolella toinen. Alapuolelle laskeutui kymmenien hedelmäpuiden muodostama kokonaisuus, marjatarha ja yhdeksään neliöön jaettu hyötykasvimaa.


Puutarha on rakennettu uudestaan vanhan mallin mukaan ilmakuvien ja kasvillisuustutkimuksen avulla.

– Tämä kasvoi metristä horsmaa ja lupiinia koko alue. Siellä ei pystynyt oikein edes kävelemään. Tämä on syreenipuutarha. Syreenejä on valtavasti, puutarhan urakoitsijan JP Stonemasonin toimitusjohtaja Tuija Poutanen kertoo.

Hyötykasvimaalle etsitään kasvattajia lähialueilta ja esimerkiksi yhdistyksistä.

Näyttelyt tulevat osaltaan vaikuttamaan siihen, millainen tunne ja millaisia ajatuksia vierailijalle lopulta muodostuu. Ne sito­vat tilan Suomen itsenäistymisen historiaan.

Kotkaniemi on auki 31.8. asti ti-pe 11–18, la 10–15 ja su 12–16 (paitsi 22.–24.6.)

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt