Kotimaa

Oma sotilas pyysi 19-vuotiaalta jääkäriltä armolaukausta, eikä hän saanut sitä mielestään koskaan

Julkaistu:

Tänään vietetään kaatuneiden muistopäivää. Ilta-Sanomien haastattelemat veteraanit ja lotat kertovat, millaista oli kohdata kuolema rintamalla.
Ilta-Sanomat haastatteli vuosina 2016–2017 sata sotaveteraania ja lottaa, joiden tarinat on koottu videosarjaan 100 tarinaa sodasta. Kaikki videot löydät täältä.

Yksi haastatelluista oli vaasalainen Aatto Mukari, joka oli Talin suurtaistelussa kesällä 1944 vasta 19-vuotias jääkäri.

– Kun olin komppanian taistelulähettinä, pyysi komppanianpäällikkö ottamaan yhteyttä joukkueen johtajiin. Piti selvittää, olivatko joukkueet koossa, Mukari kertoo tehtävistään.

Eräs kohtaaminen tuolta reissulta on jäänyt lähtemättömästi Mukarin mieleen. Se on ajatuksissa yhä, eikä sen muisteleminen ole ihan helppoa.

– Mielessäni on usein muisto oikein pahoin haavoittuneesta suomalaisesta sotilaasta, Mukari aloittaa.

Miehellä oli oikea jalka poikki ihan reiden juuresta ja vatsa oli auki. Haavoittuneesta näki heti, että hän ei enää eläisi kauan. Tuskat olivat aivan valtava.

– Hän makasi ja huusi minulle: ’Hei kaveri, ammu nyt minut. Näethän, että kuolen.’

– Näin, etten saa kiristyssidettä sinne. Näin kyllä, että hän varmasti kuolee, mutta en pystynyt häntä siihen tappamaan.

Mukari sanoi, että hän etsii paikalle lääkintämiehiä. Samalla hän tiesi valehtelevansa, ei lääkintämiehiä siihen hätään löytyisi. Mukarilla oli myös tehtävä kesken. Hänen piti etsiä joukkueenjohtajat.

Oli tehtävä kova päätös.

– Jätin hänet siihen. Se on minulla jäänyt pahasti mieleen.

Sota jätti veteraaniin lohduttoman muiston. Hän tiivistää sodan olemuksen koruttomasti. Siinä ei ole sankaruutta vaan raadollisuutta: sota on toisten ihmisten tappamista.

– Toista ihmistä ei ole kovin helppo tappaa. Siinä sen huomasin, kun minun olisi pitänyt tappaa tämä kovissa tuskissaan.

Aimo Reinikaisen kaksi hyvää toveria kaatui samassa taistelussa Itä-Karjalassa kesällä 1944 dramaattisten vaiheiden jälkeen. Katso tarina alla olevalta videolta.


Aira Samulinin isä kaatui aivan jatkosodan alussa. Samulin oli tuolloin kesällä 1941 nuori tyttö, joka näki isänsä ruumiin tuoreeltaan.


Varpu Pöyryllä oli kesällä 1944 kova tehtävä. Hän oli lottatehtävissä kaatuneiden evakuoimiskeskuksessa.


Lauri Kultalahti oli panssarivaunun kuljettaja, joka joutui kovaan taisteluun Talin–Ihantalan suunnalla. Taistelussa kaatui suomalaisia tankkimiehiä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt