Kotimaa

Ainakin 11 000 suomalaista teloitettiin Neuvostoliitossa – mihin katosivat suomalaiset orpolapset?

Julkaistu:

rac
Tietokirjailija Jukka Rislakki esittää, että valtiovalta selvittäisi Stalinin vainojen suomalaisuhrien kohtalot.
Enimmillään noin 35 000 suomalaista rakensi sosialistista ihanneyhteiskuntaa 1920- ja 1930-luvun Neuvostoliitossa.

Heidän joukossaan oli muun muassa sisällissodan jälkeen rajan yli paenneita punaisia, Yhdysvalloista tulleita entisiä Amerikan-siirtolaisia ja 1930-luvun pulakaudella rajan yli lähteneitä loikkareita.

Suomalaisten kohtalot Josif Stalinin vainoharhaisessa diktatuurissa olivat julmia. Suuressa terrorissa tapettujen suomalaisten määrää ei vieläkään tiedetä aivan tarkasti.

– Yleensä sanotaan, että ainakin 11 000 suomalaista sai kuolemantuomion ja teloitettiin pahimpana vainoaikana 1937–1938, kertoi tietokirjailija Jukka Rislakki keskiviikkona Ilta-Sanomien keskustelutilaisuudessa 1918 – Sodasta sovintoon. Tilaisuus järjestettiin Sanomatalon Mediatorilla Helsingissä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Toisaalta sanotaan, että 85 prosenttia Karjalan suomalaisista menehtyi.

Tätä joukkotuhonnan ja kansanmurhan tunnusmerkit täyttävää terroria ei ole tutkittu loppuun asti.

– Minusta valtiovalta voisi tehdä aloitteen ja rahoittaa tutkimuksen Neuvostoliiton suomalaisten kohtaloista, sanoi Rislakki.

Puhdistuksista hengissä selvinneiden suomalaiskommunistien kärkinimiä olivat Otto Wille Kuusinen, josta tuli Stalinin luottomies, ja punaupseeri Tuure Lehen.

Orpokoteihin joutuneiden teloitettujen jälkeläisten vaiheiden tutkimista vaikeuttavat nimenmuutokset ja venäläistäminen.

– Venäjällä on nyt tietymätön määrä eläkeläisiä, jotka ovat itse asiassa suomalaisia mutta jotka eivät tiedä sitä.

Tutkimustyössä tarvittaisiin Venäjän valtion yhteistyötä.

– Venäjän arkistot ovat nyt vähemmän auki kuin mitä ne olivat 1990-luvulla, Rislakki kertoi.

– Mutta jos nähdään vaivaa ja käytetään rahaa, nimiä voitaisiin vieläkin kaivaa eri arkistoista.

Pahiten vainoissa kävi Rislakin mukaan Neuvostoliiton naapurimaista tulleille: erityisesti suomalaisille.

– Vaarallisimpia olivat ne, joilla oli tietoa tai kokemusta ulkomaista. Heidät piti likvidoida, Rislakki kertoi.

Rislakki on tutustunut suomalaisten kuulustelupöytäkirjoihin.

– Ne tuntuvat 100-prosenttisesti tekaistuilta. Kuulustelut kestivät hyvin kauan, ja ne ovat tuottaneet ehkä yhden liuskan tekstiä. Sitten tauon jälkeen kuulusteltava allekirjoitti sen vapisevin käsin. Voi arvata, mitä sillä välillä oli tapahtunut.

Tuomiot annettiin muutaman minuutin istunnoissa. Tuomituilla ei ollut puheoikeutta.

– Joskus heidät vietiin suoraan teloitettaviksi, joskus kerättiin ihmisiä isompi joukko.

Joissakin paikoissa kevättalvella 1938 joukkohautoihin päätyi Rislakin mukaan samalla kertaa jopa satoja suomalaisia miehiä ja naisia.

Kansanedustaja Eeva-Johanna Elorannan (sd) isoisän isä Evert Eloranta oli yksi Neuvostoliittoon vuonna 1918 paenneista. Evert Eloranta oli punakaartien keskeisiä johtajia, jonka kohtalo ei koskaan selvinnyt. Suku sai häneltä viimeisen kirjeen Rostovista vuonna 1938.

– Sen jälkeen Eevertin vaiheista ei ole mitään tietoa, Eloranta kertoi Sanomatalossa.

– Kyllä se vähän viittaa siihen, että hänelle olisi käynyt huonosti Stalinin vainoissa.

Katso tallenne koko tilaisuudesta alla olevalta videolta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt