Yhteisvastuukeräyksen ja Ilta-Sanomien helmi-maaliskuussa järjestämä Minun oli nälkä -aiheinen kirjoituskilpailu innoitti lähes 60 suomalaista kirjoittamaan kokemuksistaan nälästä.
Tasokkaissa teksteissä nousi esiin lasten hätkähdyttäviä muistoja nälästä, perheensä toimeentuloa lakkaamatta pohtivien äitien kuvausta arjestaan, köyhyyden periytymistä sekä yllättävien sairastumisten ja työttömyyden aiheuttamaa tuskaa.
Syyllisyys ja häpeä omasta tilanteesta sekä tunne yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisestä toistuivat lähes kaikissa teksteissä. Moni kirjoittaja pohti nälkää ja köyhyyttä myös suomalaisen hyvinvointivaltion näkökulmasta.
– Kilpailukirjoitusten valossa Suomi ei ole enää kaikille hyvä maa elää, kuten yksi osallistujista tekstissään totesi. Kirjoituksia lukiessa nousi pala kurkkuun, sanoo Kirkkopalvelut ry:n viestintäpäällikkö Salla Peltonen.
Lue kilpailun neljä voittajatekstiä tästä. Kaksi kirjoitusta sai kunniamaininnan.
Konkurssi muutti elämän
Sweet Dreams -otsikoidun voittajatekstin kirjoittaja Riika Lindell, 33, tietää, millaista on todellinen rahapula lapsiperheessä. Hän on ollut kuusi vuotta työttömänä ja kotiäitinä.
”Kaiken menettäminen ei ole todellisuudessa niin pelottavaa kun voisi kuvitella”, hän kirjoittaa tekstissään.
Jämsänkoskella asuva Lindell kuvaa tekstissä ajatuksiaan yön pimeydessä toimeentulohuolien keskellä. Raadin mielestä koskettava kirjoitus henkii sinnikkyyttä ja positiivisuutta.
Riika Lindell osaa yksityiskohtien kuvaamisen. Hänen tekstiään lukiessa voi melkein tuntea perunan ja kaurapuuron maun suussaan. Ja maku on hyvä!
– Kun näin ilmoituksen kirjoituskilpailusta, teksti alkoi heti virrata mielessäni. Omaksi huvikseni olen aina kirjoitellut päiväkirjaa, Riika Lindell kertoo.
Lindellillä on avomies ja kolme alle kouluikäistä lasta. Vuonna 2011 perheen elämä muuttui konkurssin myötä. Riika Lindell on ollut viimeiset kuusi vuotta työttömänä ja kotiäitinä.
– Kirjoitus on pitkälle omasta elämästäni, mutta nälkä on kirjoituksessa suurenneltua. Kaurahiutaleet ovat niin halpoja, että suoranaista nälkää ei joudu kokemaan.
Velkoja perhe maksaa vielä viisi vuotta. Riika Lindell ajattelee positiivisesti: se ei ole ikuisuus.
”Laskupino on suuri stressin aihe. Tulee hieno tunne aina, kun saa laskut maksettua.
Elämässä alkaa olla muutenkin valoa, sillä Lindell perusti vastikään hevosalan yrityksen ja mies perusti oman yrityksen. Mutta nyt vielä laskut painavat päälle.
– Laskupino on suuri stressin aihe. Tulee hieno tunne aina, kun saa laskut maksettua.
Lindell suunnittelee ruoat kaupan tarjousten mukaan. Eineksiä heillä ei ole varaa syödä, joten lähes kaikki ruoat tehdään itse.
– En voi kuvitellakaan ostavani vaikka valmista pullaa. Koska en ole ollut töissä, on myös aikaa leipoa, Lindell kertoo.
Kaupan pakastealtaalla Lindell vierailee mielellään, sillä siellä hän tuntee itsensä rikkaaksi. Marjastajana hänellä on kaikkea sitä, mitä metsä antaa.
Mutta vaatteita ei metsästä saa, niitä perhe ostaa kirpputorilta ja he myös saavat tuttaviltaan vaatteita.
– Se on juhlahetki, kun saadaan kassillinen vaatteita ja tongitaan niitä lasten kanssa, Lindell hymyilee.
Lapsiperheen äidillä on ollut myös synkät hetkensä. Kun paineet ovat kovat, häneltä menevät yöunet. Joskus hän ottaa unilääkkeen, mutta se tuntuu melkein tuhlaamiselta.
Välillä hän on tuntenut olevansa kaiken ulkopuolella. Häpeäkin on tuttu tunne, vaikka järjellä ajateltuna siihen ei ole syytä.
Äidiltään Riika Lindell on saanut hyvän neuvon: kyllä elämä kannattelee. Niin on tapahtunutkin. Avoliittokin on vain vahvistunut vaikeuksissa.
Sitä Riika Lindell ihmettelee, miksi konkurssin tehneiden elämä on tehty niin hankalaksi. On vaikea aloittaa mitään uutta, jos ei saa edes puhelinliittymää.
– Helpointa olisi vain luovuttaa, yhteiskunta ei tue yrittämistä.
Mikä olisi parasta, mitä voisi tapahtua?
– Eurojackpot-voitto, jos suoraan sanon. Raha ei tuo onnea, mutta kyllä se helpottaisi elämää, Riika Lindell toteaa.
