Iskeekö se puusta vai ruohonkorresta? Kuinka moni kantaa borrelioosia? 7 faktaa ja myyttiä punkeista

rac

Julkaistu:

Alkukesä on taigapunkkien aikaa, puutiaiset ovat riesana koko kesän.
Kesä ja kärpäset on monille tuttu toteamus. Yhtä hyvin voisi todeta, että kesä ja puutiaiset. Turun yliopiston puutiaistutkija, tohtorikoulutettava ja filosofian maisteri Jani Sormunen kertoo, ettei kesän puutiaistilannetta pysty ennustamaan luotettavasti. Varmaa kuitenkin on, että niitä on taas liikkeellä.

– Lyhyt vastaus on, että ei. Ylipäätään puutiaisten esiintymisen ennustaminen on vähän hankalaa ja minun mielestäni jokseenkin kyseenalaista. Usein sitä ennustetaan säätietojen perusteella, mutta puutiaisen kannalta merkittävä ilmasto on kasvien joukossa, eikä yleinen lämpötila.


Puutiaisten esiintymisen kuuma kausi on huhti-kesäkuussa. Sormusen mukaan vaikuttaa siltä, että alkukesästä aktiivisimmillaan ovat taigapunkit. Loppukesästä niitä ei juurikaan tavata. Puutiaista sen sijaan tavataan koko kesän.

Molemmat lajit kantavat borrelioosia. Ne ovat lähes identtisiä, eikä maallikko kykene erottamaan niitä toisistaan paljain silmin.

1. Puutiainen, ei punkki

Vaikka punkki onkin tutusta eläimestä käytetty yleisnimi, tarkkaan ottaen se tarkoittaa hämähäkkieläimiin kuuluvaa alaluokkaa. Suomessa on tavattu noin 1 500 punkkilajia, mutta tutuin niistä on varsinaiselta nimeltään puutiainen, ei punkki.

2. Puutiainen ei katso aikaa...

Purevan puutiaisen voi saada iholleen melkein missä tahansa. Suurin riski koskee pitkiä heinikkoalueita ja erityisesti Ahvenanmaata, Paraista, Simoa ja Kotkan saaristoa.

Yleinen ohjesääntö on, että puutiaisriski on olemassa, mikäli vuorokauden keskilämpötila on viiden celsiusasteen luokkaa.

Puutiaistutkija Jani Sormunen muistuttaa, että puutiaisia on löytynyt silloinkin, kun lämpötila on päivällä vain pari, kolme astetta ja öisin vielä pakkasta.


– Aurinkoinen etelärinne voi olla täynnä puutiaisia silloin, kun pohjoisrinteellä on vielä lunta. Kalliot ja lyhyet nurmikkoalueet ovat paikkoja, joissa niitä ei varsinaisesti ole, mutta muualla niitä on melkein missä vaan. Ne liikkuvat eläinten mukana, Sormunen summaa.

3. ...eikä paikkaa

Turun yliopistosairaalan infektioylilääkäri ja Turun yliopiston infektiosairauksien professori Jarmo Oksi puolestaan huomauttaa, että puutiaisiin voi törmätä myös kaupunkien virkistysalueilla.

– Osa niistä on aivan normaalia luontoa. Periaatteessa nurmikoillakin on puutiaisia, mutta mitä lyhyemmäksi leikattua nurmikkoa, sitä vähemmän puutiaisia. Ne pitävät kosteudesta, eivätkä siedä kuumaa ja kuivaa, hän sanoo.

– Esimerkiksi Helsingin kaupungin virkistysalueilla tehtiin aikoinaan puutiaiskeräys ja todettiin, että niitä löytyy paljon.


Vaikka puutiaisten levinneisyyttä ennustetaan vuosittain ja ihmisiä kehotetaan olemaan varuillaan tietyillä paikkakunnilla, eivät ennusteet pysy todellisen tilanteen perässä, Oksi toteaa.

– Levinneisyysalueet muuttuvat jatkuvasti ja tietääkseni aina lisääntyneet. En ole ainakaan tietoinen, että levinnäisyys olisi vähentynyt.

Oksi kertoo, että arvion mukaan puutiainen puree suomessa noin pari miljoonaa kertaa vuodessa, eli se on varsin yleinen tapahtuma.

– Näistä puremista kuitenkin vain noin kaksi prosenttia saa taudin. Niistä taudeista lähes kaikki olivat varhaisvaiheen ihoilmentymiä, jotka on suhteellisen helppo hoitaa.


4. Pienin on pahin

Suomalaistutkimuksessa on saatu selville, että noin joka viides puutiainen kantaa borrelioosia. Borrelioosin lisäksi punkit levittävät harvinaisempaa puutiaisaivotulehdusta. Tulehdusta aiheuttavaa TBE-virusta on 1,5 prosenttia puutiaisista.

Vaikka aikuiset puutiaiset kantavat tauteja huomattavasti enemmän, ovat keskenkasvuiset nymfit vielä salakavalampia tartuttajia. Pienen kokonsa vuoksi ne jäävät helposti huomaamatta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan noin kolmasosa tartunnoista tulee huomaamattomilta nymfeiltä.

5. Esiintyy myös Euroopassa

Suomi ei suinkaan ole ainoa maa, jossa puutiaisia esiintyy. Se voi vaania aivan yhtä hyvin ruotsalaisessa puistossa kuin peltoaukealla Paraisilla.

Suomalaisille tuttua vaarallista puutiaisaivotulehdusta esiintyy etenkin Venäjällä, Baltian maissa, Ruotsin saaristossa ja osassa Keski- ja Itä-Eurooppaa. Ruotsin rannikolla riski on kaksinkertainen Suomen rannikkoalueisiin verrattuna ja esimerkiksi Liettua suorastaan kuhisee punkkeja.


Lisäksi esimerkiksi Yhdysvaltojen koillis- ja itäosissa esiintyy puutiaisaivokuumetta. Yksittäisiä tapauksia on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan tavattu Afrikassa, Australiassa ja Etelä-Amerikassa. Itävallassa puutiaisaivotulehdukseen taas sairastui aiemmin jopa tuhat ihmistä vuodessa. Nyt tartunnat on saatu tehokkaalla rokotuskampanjalla kuriin, ja tartuntoja on enää 50–100 vuodessa.

6. Se hyökkää ruohonkorresta

Toisin kuin melko yleinen harhaluulo antaa ymmärtää, puutiainen ei pudottaudu puusta pahaa-aavistamattoman ohikulkijan niskaan kuin maantierosvo keskiaikaisella kauppatiellä. Sen sijaan se odottaa ohikulkijaa ruohonkorren päässä.

Puutiaiset saavat ravintonsa imemällä verta eläimistä. Ohikulkevan eläimen turkkiin on helpompi hypätä ruohonkorresta kuin puusta.


7. Myös maito voi tartuttaa

Vaikka puutiaisen purema on yleisin tapa saada sen kantama puutiaisaivotulehdus, taudit voivat levitä myös muilla tavoilla. Yksi tällainen tapa on maitotuotteiden nauttiminen, kertoo THL.

Ruohonkorressa päivystävä puutiainen voi levittää niityllä laiduntavaan lehmään, vuoheen tai lampaaseen. Mikäli ihminen nauttii tällaisen eläimen pastöroimattomasta maidosta tehtyjä tuotteita, voi tauti siirtyä ihmiseen. Siksi pastöroimattomien meijerituotteiden nauttimista on syytä välttää alueilla, joilla puutiaistautia esiintyy.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt