Kotimaa

Pasi Räty pääsi vankilasta 22 vuoden jälkeen ja murhasi pian uudestaan – 4 tapausta, jotka kuohuttivat Suomea

Julkaistu:

Sarjakuristajan tapaus on käynnistänyt jälleen keskustelun vankien uusintarikollisuudesta. IS käy läpi lähivuosien kuohuttavimmat tapaukset.
Sarjakuristaja Michael Penttilää epäillään parhaillaan neljännestä henkirikoksesta.

Penttilän tapaus on suomalaisen rikoshistorian hyytävimpiä, mutta Penttilä ei ole lähimainkaan ainoa pitkään istunut väkivaltarikollinen, joka on uusinut tekonsa. IS käy läpi joitakin lähivuosikymmenten kuohuttavimmista tapauksista.

1. Surmasi äitinsä ja kaksi naisystävää

Vuonna 1967 syntyneen jyväskyläläisen rakennustyömiehen Tommi Nakarin rikoshistoria on poikkeuksellisen synkkä. Hän teki ensimmäisen henkirikoksensa vuonna 1992, jolloin hän surmasi 21-vuotiaan avovaimonsa yli 20 puukoniskulla. Nakari asui jonkin aikaa ruumiin kanssa ja henkirikos paljastui vasta toista viikkoa myöhemmin.

Lääke- ja viinatokkurassa ollut Nakari kertoi jälkeenpäin, ettei muistanut surmasta mitään. Lopullinen tuomio aiheutti julkisuudessa paljon porua: raastuvanoikeus arvioi teon täyttä ymmärrystä vailla tehdyksi murhaksi, mutta Itä-Suomen hovioikeus katsoi teon tapoksi ja alensi rangaistusta yli neljällä vuodella.

Vuonna 1999, vain puoli vuotta vapautumisensa jälkeen Nakari surmasi äitinsä – tekoväline oli jälleen puukko ja Nakari muistamaton. Tällä kertaa tuomio oli vajaat 11 vuotta taposta ja pahoinpitelystä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Nakari ei istunut koko tuomiota, vaan hän vapautui ehdonalaiseen vuoden 2006 paikkeilla. Kun hänen naisystävänsä katosi vuoden 2008 alussa, omaiset osasivat pelätä pahinta – ja kaikki pelot kävivät toteen.

Nakari oli surmannut naisen mökillä liki identtisellä tavalla kuin kaksi edellistä uhriaan, puukottamalla lukuisia kertoja ja lopulta tukehduttamalla. Syynä mahdollisesti mustasukkaisuus. Tällä kertaa oikeus tuomitsi Nakarin 14 ja puoleksi vuodeksi vankeuteen taposta.

2. Pisimpään istunut

Lieksalainen Pasi Räty (s. 1965) tunnetaan vankina, joka on istunut Suomessa elinkautista pisimpään. Siinä missä lyhyimmät elinkautiset ovat olleet yhdentoista vuoden luokkaa, Räty istui ensimmäistään 22 vuotta.

Se langetettiin vuonna Lieksassa 1990 tehdystä murhasta. Räty oli tuolloin 25-vuotias ja hän päätti hetken mielijohteesta tehdä ryöstön rahapulansa helpottamiseksi.

Hän meni itselleen ennestään tuntemattoman eläkeläisen ovelle, soitti ovikelloa ja kysyi vanhukselta, saisiko käyttää puhelinta. Sisälle päästyään hän kävi vanhuksen kimppuun. Yli 40 puukoniskua, saaliiksi hernekeittoa ja nakkipaketteja.

Vuonna 2012 Räty vapautui vankilasta. Hän ehti olla vapaana vain reilun kuukauden, kun hän hakkasi rautaputkella ja veitsellä hengiltä samassa ryyppyporukassa olleen miehen.

Surmalla oli todistajia, mutta he eivät uskaltaneet ilmoittaa henkirikoksesta pariin päivään. Kun poliisi kuuli asiasta, Rätyä ei tarvinnut etsiä kaukaa. Hän oli jo poliisin kopissa muista rötöksistä epäiltynä.

Oikeudessakaan ei käynyt selville, mikä verityön syy oli. Yhtä kaikki, Räty tuomittiin toistamiseen elinkautiseen murhasta.

3. Autokaistasurmaaja

Vuoden 2010 kylmäverisin henkirikos tapahtui Porvoossa 6. heinäkuuta.

Aamuyöllä McDonald’sin autokaistalla alkanut sanaharkka päättyi siihen, kun humalainen Esa Åkerlund (s. 1969) otti esiin aseensa ja ampui lähietäisyydeltä kolme avoautossa istunutta miestä.

Åkerlund oli ollut vapaalla jalalla vasta runsaat puoli vuotta ja yhä ehdonalaisessa.

Hän oli istunut niin sanotusta Pernajan murhasta saatua elinkautista 1990-luvun puolivälistä saakka. Silloin Åkerlund ampui vaimonsa huoltajuuskiistan vuoksi. Lisäksi hän haavoitti vaimonsa veljeä ja tämän tyttöystävää.

Erittäin vaaralliseksi toisten ihmisten hengelle ja terveydelle arvioitu Åkerlund tuomittiin kolmesta taposta ja ampuma-aserikoksesta viidentoista vuoden maksimirangaistukseen.

Kun hänen asianajajansa Heikki Lampela sai kuulla, että Åkerlund aikoo valittaa tuomiostaan, juristi vetäytyi jutusta ja sanoi ettei halua ”tukea kieroutunutta arvomaailmaa”. Lampela sanoi valittamisen olevan silkkaa ilveilyä uhrien omaisia kohtaan. Asianajajaliiton valvontalautakunta määräsi Lampelan maksamaan 3 000 euron seuraamusmaksun, koska hän oli rikkonut asianajajan lojaalisuusvelvoitetta.

4. Nuori paloittelumurhaaja

Naisten uusintarikollisuus on harvinaisempaa kuin miesten. Tunnetuimpia naispuolisia henkirikoksen uusijoita on järvenpääläinen Terhi Tervashonka, jonka nimi tuli tutuksi ensimmäisen kerran Hyvinkään paloittelumurhasta.

Tervashonka oli osa nuorten joukkoa, joka surmasi ja sahasi paloiksi 23-vuotiaan miehen vuonna 1998 hyvinkääläisessä kerrostaloasunnossa. Veriseen murhaan liittyi rajua rituaalinomaista silpomista.

Tervashonka oli tuona vuonna vasta 17-vuotias, ja hänet tuomittiin kahdeksan ja puolen vuoden vankeuteen. Tuomiota alensi Tervashongan alaikäisyys ja se, että oikeus katsoi hänen toimineen täyttä ymmärrystä vailla.

Tervashonka vapautui keväällä 2003 ja oli vapaa aina vuoteen 2007 saakka. Silloin hän surmasi vesurilla 47-vuotiaan miehen kesken ryyppyillan. Tervashonka selitti oikeudessa kimpaantuneensa mieheen ja yrittäneensä lyödä vesurilla vain pöytään, mutta oikeus tuomitsi hänet taposta kymmeneksi vuodeksi vankeuteen.

Tervashonka oli ollut Hyvinkään paloittelumurhasta saamansa tuomion jälkeen vapaalla jalalla yli kolme vuotta, joten häntä kohdeltiin toisessa surmajutussa ensikertalaisena. Täten hänellä oli mahdollisuus päästä ehdonalaiseen kärsimällä puolet tuomiostaan.

Lähteet: Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkisto, MTV, Alibi

Toistakymmentä vaarallisuusarviota vuosittain

Yksi työkalu väkivallan uusimisen ehkäisyssä ja ennakoinnissa on vaarallisuusarvio.

Tätä nykyä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos antaa lausuntonsa henkilön vaarallisuudesta kahdessa eri tilanteessa. Joko silloin, kun epäillyn mielentilaa tutkitaan ja hänestä tarvitaan vaarallisuusarvio, tai silloin, kun koko rangaistusaikaa vankilassa suorittamaan määrätty henkilö ja anoo ehdonalaiseen vapauteen päästämistä.

Ennen vanhaan ”pyttyvangeiksi” kutsutut vangit voivat hakea ehdonalaiseen, kun viisi kuudesosaa rangaistuksesta on takana.

Lakimies Marika Puusa THL:stä kertoo, että mielentilatutkimuksen yhteydessä vaarallisuusarvioita tehdään vuosittain 5–15 ja koko rangaistustaan suorittaville vangeille 1–5 vuosittain.

– Jos henkilöä pidetään vaarallisena, mahdollisuutta ehdonalaiseen ei ennen viiden kuudesosan täyttymistä ole.

Vaarallisuusarvio tehdään perinpohjaisesti ja siinä käydään läpi henkilön kokoko historia. Mielentilatutkimus vaarallisuusarvioineen kestää kaksi kuukautta. Ehdonalaiseen pyrkivän vangin kohdalla vaarallisuusarvion tekeminen kestää enintään 3–4 viikkoa.