ISTV:n suorassa lähetyksessä perehdyttiin merilinnoituksen historian synkkään ajanjaksoon tasan sata vuotta sitten.
Sisällissodan loppuvaiheessa perustetussa Suomenlinnan vankileirissä virui pahimmillaan yli 8 000 punaista taistelijaa tai sellaiseksi epäiltyä. Yli tuhat heistä menehtyi ja 80 teloitettiin.
Kuolemansellit ja teloituspaikka
ISTV tutustuu suorassa lähetyksessä Suomenlinnan vankileirin historiaan. Vierailemme iltapäivän aikana mm. kuolemaan tuomittujen selliosastossa ja teloituspaikalla sekä vankileirin muistomerkillä.
Suomenlinnan kuolemansellit.
Kierroksen juonsi ISTV:n sisältöpäällikkö Antti Virolainen ja asiantuntijana toimi historioitsija ja Helsinki-opas Mikael Penttilä. Penttilä on Ehrensvärd-seuran Suomenlinna-opas ja seuran 1918 muistovuoden erikoiskierroksen suunnittelija.
Entisen vankileirin paikka Suomenlinnassa.
Suomenlinnan vankileiri otettiin käyttöön saksalaisdivisioonan ja valkokaartin vallattua Helsingin huhtikuussa 1918. Tuolloin vangittiin tuhansia punaisia ja heidät siirrettiin silloisen Viaporin laajoihin kasarmeihin ja piikkilanka-aitojen taakse.
Päivälleen sata vuotta Suomeen liittämisestä
Lauantaina 12.5. tuli kuluneeksi päivälleen sata vuotta siitä, kun saari liitettiin itsenäiseen Suomeen. Silloin Zanderin bastionin salkoon vedettiin ensi kertaa Suomen lippu, joka vielä tuolloin oli punavalkoinen leijonalippu
Tuona samana Snellmanin päivänä Suomenlinna sai uuden nimensä. Sitä ennen linnoitussaari oli ollut Viapori ja Sveaborg.
Viapori oli kuulunut Venäjän keisarikuntaan vuodesta 1808, ei siis lainkaan Suomen suuriruhtinaskunnalle. Ennen venäläiskomentoa saarta hallitsi Ruotsin kruunu, joka oli aloittanut Sveaborgin merilinnoituksen rakentamisen jo vuonna 1748.
