Kotimaa

Kärsitkö sinäkin ahmintahäiriöstä? Tunnista kavalat oireet

Julkaistu:

Toipumisen tärkeimmät askeleet ovat laihdutuksen lopettaminen ja täsmäsyömisen aloittaminen.
Kun repsahtaa toistuvasti kontrolloimattomaan ahmimiseen ja tuntee siitä jälkeenpäin voimakasta häpeää ja syyllisyyttä, kyseessä on ahmintahäiriö eli binge eating disorder (BED).

Sairaudelle on tyypillistä, että käsistä karkaavaan, hillittömään syömiseen liittyy myös jonkinlainen laihduttaminen. Ahminta- ja laihdutuskausien myötä on tavallista, että ahmintahäiriöön sairastuneen paino jojoilee voimakkaasti ja vaa’an näyttämä luku hiljalleen kasvaa.

– Häiriön ydin on se, että siinä ahmitaan paljon ruokaa kerralla, eikä syömistä pysty kertakaikkiaan lopettamaan, kun sen on aloittanut. Se ei ole herkuttelua, josta tulee hyvä mieli ja hyvä olo, vaan pakonomaista ahmintaa siihen asti, että on hillittömän täynnä, syömisen ja painonhallinnan häiriöihin erikoistunut psykologi Katarina Meskanen kuvailee.

Ahmimisen seuralaisena kulkevat syömisen panttaaminen ja laihdutuspyrkimykset.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Nälkäkuurit ovat usein kovia ja lisäävät painetta ahmia. On fysiologinen fakta, että mitä kovemmin syömistään panttaa, sitä todennäköisemmin repsahtaa ahmimaan myöhemmin. Keho huutaa ravintoa ja ruokaa, ja se ylläpitää ahmintaongelmaa.

 

Ahmintahäiriössä hallinnan tunteen menettäminen on tärkeä varoitusmerkki.

Ahmintahäiriöstä on alettu puhua enemmän viime vuosina, ja yleinen tuntuma on, että se on lisääntynyt. Vuonna 2013 ilmestynyt Irti ahminnasta -kirja oli ensimmäinen suomenkielinen ahmimisesta kertova kirja, joka teki myös ahmintahäiriön tutuksi.

Yhtenä Irti ahminnasta -kirjan kirjoittajista Meskanen näkee, että ahmintahäiriö on tullut näkyvämmäksi sen jälkeen, kun ahmintahäiriö sai oman itsenäisen diagnoosinsa psykiatrisessa DSM-tautiluokituksessa muutama vuosi sitten.

– Ahmintahäiriön tunnistettavuus on parantunut. Sen myötä ihmiset osaavat hakea apua, ja lääkäritkin tunnistavat helpommin, mistä on kyse ja osaavat ahmintahäiriö-diagnoosin myötä hoitaa ongelmaa paremmin ja lähettää häiriöstä kärsivän tarvittaessa jatkohoitoon.

Ahmintahäiriö eroaa tunnetummasta ahmimishäiriö bulimiasta siten, että siihen ei liity kompensoimiskäyttäytymistä eli oksentamista tai muuta ahmitun ruuan poistamista. Ahmintahäiriöstä kärsivät usein lihovatkin häiriön myötä.

Ahmintahäiriön erottaa tavallisesta mättösyömisestä se, että se on hallitsematonta ja toistuu viikoittain.

– Ahmintahäiriössä hallinnan tunteen menettäminen on tärkeä varoitusmerkki. Jos ruoka ja syöminen ovat keinoja hallita omaa oloa, pahaa mieltä ja ahdistusta, se on merkki ongelmasta.

Ahmintahäiriölle tyypillistä on myös se, että siihen liittyy kovia itsesyytöksiä ja ankaruutta. Monesti taustalla on hankalia tunteita, vaikeita ajatuksia tai tunnemyrsky, jota sairastunut pyrkii helpottamaan ruualla.

– Jos itsellä ei ole keinoja hallita tunteita, on helpompaa syödä ne pois. Kun syö itsensä sammuksiin, se tuo turvallisuudentunnetta ja uneliaan, raukean olon. Ja kun on pullollaan ruokaa, voi siirtää hetkeksi ajatuksensa arjen ongelmista siihen, ähkyolosta selviämiseen. Henkinen paha olo helpottaa hetkeksi.

Hillitöntä syömistä seuraavat kuitenkin syyllisyys ja häpeä. Ahminnan aiheuttaneet tunteet eivät ole poistuneet, ja tunnetaakka kasvaa entisestään. Mitä helpommaksi olonsa on saanut syömisellä, sitä matalampi kynnys on käyttää ruokaa oman olon helpottamiseen myös seuraavalla kerralla.

– Tämä lähtee ylläpitämään ahmintahäiriön noidankehää.

 

Tässä yhteiskunnassa oman kehon kurittamisella saa arvostusta.

Meskanen arvioi, että ahmintahäiriöstä ja ahmimisesta kärsiviä on paljon enemmän kuin tilastot kertovat.

Ilmiön taustalla on hänen mukaansa monia syitä: toistuva laihduttaminen, ruualla puljaaminen, vaikeudet helpottaa omaa oloa muuten kuin ruualla, ahdistus ja muiden stressinhallintakeinojen puute. Laihduttamisen taustalla taas on usein tyytymättömyys omaan kehoon ajattelu siitä, että kehossa on aina jotain parannettavaa.

– Inhoan syvästi erityisesti naistenlehtien markkinoimaa ajatusta siitä, että aina on pari kiloa, jotka voi tiputtaa. Aina pitää tuunata jotain kohtaa, emmekä ole hyviä sellaisina kuin olemme. Tässä yhteiskunnassa oman kehon kurittamisella saa arvostusta, Meskanen pohtii.

Moni ahminta- tai muuhun syömishäiriöön sairastunut elää ulkonäön ja syömisen ristipaineessa.

– Televisiosta tulee yhdeltä kanavalta ruokaohjelma, toiselta fitness-ohjelma ja kolmannelta laihduttamista. Ei ole ihmekään, että oma suhde kehoon ja syömiseen menee vinoon, Meskanen harmittelee.

Syöminen ja ruoka ovat yhä useammin arvolatautuneita asioita. Toisinaan suhtautuminen ruokaan lähentelee jo uskontoa.

– Enää harvemmin puhutaan syömisestä hyvän olon vuoksi tai siksi, että ruoka on hyvää.

Moni pelkää tulevansa tuomituksi

Ahmintahäiriöstä kärsivät kokevat pahimmaksi sen, että tilanne tuntuu hallitsemattomalta, eikä sitä välttämättä pysty taltuttamaan omin voimin. Moni yrittää taltuttaa käsistä karkaavaa syömistä esimerkiksi pakottamalla syömistään tiettyyn muottiin, lähinnä tiukkoihin laihdutuskuureihin. Jossain vaiheessa repsahdus on kuitenkin väistämätön. Ahmintahäiriöstä kärsivän keho voi olla hyvinkin aliravittu ahmimis- ja laihdutuskausien myötä.

Moni häiriöstä kärsivä ei uskalla kertoa tilanteesta, koska pelkää tulevansa arvostelluksi tai tuomituksi. On sosiaalisesti hyväksyttävämpää ahmia kavereiden kanssa buffetissa kuin yksin kotona salassa.

Asiasta on vaikea puhua myös lääkärissä, sillä jos lääkäri ei tunne häiriötä, tämä voi tarjota ratkaisuksi ainoastaan laihduttamista. Ja useimmiten juuri kovat laihduttamispyrkimykset ovat häiriön synnyn taustalla.

Ahmintahäiriöstä paranemisen avain on laihduttamisen lopettaminen. Meskasen kokemuksen mukaan laihdutuksesta luopuminen on monelle pelottavaa, sillä laihdutus tuo turvaa ja usein nollaa tilannetta ahmimisesta kertyneen painon suhteen.

On tärkeää myös luopua mustavalkoisesta sääntöajattelusta ja sallia kaikki ruuat kohtuudella. Silloin ei tule myöskään himoa kiellettyjä ruokia kohtaan.

– Ainoa keino toipua on opetella syömään määrällisesti riittävästi, 4–5 ateriaa päivässä, esimerkiksi 3–4 tunnin tunnin välein.

Kolmas parantumisen askel on opetella muita keinoja rauhoittaa omaa oloaan.

– On tärkeää päästä jyvälle siitä, mitä tarkoitusta ahmiminen on palvellut omassa elämässä ja miten tilanteen voisi muuttaa. Jos syö yksinäisyyteen, on hyvä miettiä, miten yksinäisyyttä voisi lieventää. Jos ahmii stressiin, tulee miettiä, miten voisi vähentää stressiä ja hallita sitä paremmin, Meskanen listaa.

– Ahmintahäiriön synnyttämän häpeän paras vastalääke on tuoda häpeä päivänvaloon ja keskustella siitä.

5 faktaa ahmintahäiriöstä

Ahmintahäiriöön sairastuminen ei katso ikää. Tyypillisesti ahmintahäiriöön apua hakevat ovat jo pidemmälle aikuisikään ehtineitä, mutta yhtä lailla ahmintahäiriöstä voivat kärsiä nuoret ja nuoret aikuiset.

Yleensä on vaikea määritellä tarkasti, missä vaiheessa diagnostiset kriteerit täyttävä ahmintahäiriö on alkanut, sillä ongelma kehittyy usein salakavalasti ja vaivihkaa. Ongelman juuret saattavat juontaa jopa lapsuuteen asti.

Sairaus on kulultaan aaltoileva. Kun elämä on hallinnassa, ahmintahäiriö oireilee vähemmän. Jos tapahtuu muutoksia, häiriö saattaa taas nostaa päätään.

Ahmintahäiriö rajoittaa elämää esimerkiksi siten, että häiriöstä kärsivä joutuu usein valmistelemaan sitä, että saa ahmintarauhan. Sairaus vaikeuttaa sosiaalista elämää ja siihen liittyvän häpeän ja syyllisyyden vuoksi se syö valtavasti sairastuneen itseluottamusta, itsetuntoa, itsearvostusta ja minäkäsitystä.

Ahmintahäiriöstä toipumisessa on kolme perusaskelta: laihdutuksen lopettaminen, täsmäsyömisen aloittaminen ja stressinhallintataitojen kehittäminen. Mitä syvemmän psyykkisen tason työskentelyn käy läpi, sitä syvemmin toipuu myös itse.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt