Kotimaa

Syksyllä 1944 Ruth Munck loikkasi Suomesta natsi-Saksaan ja sai tuomion maanpetoksesta – vitivalkoinen vapaaherratar ei koskaan katunut valintojaan

Julkaistu:

HISTORIA
Jääkärien ja SS-miesten hyväntekijä Ruth Munck kieltäytyi näkemästä pahuutta natsi-Saksassa, kertoo tuore väitöstutkimus.
Vapaaherratar Ruth Munck (1886–1976) oli jääkäreiden ja SS-vapaaehtoisten hyväntekijä ja sairaanhoitaja, lottajohtaja ja antikommunisti, joka ihaili suomalaista soturikunniaa ja natsi-Saksaa.

Elina Virtasen tällä viikolla tarkastettava väitöstutkimus Schwester, lotta ja maanpetturi (Sigillum 2018) peilaa tämän ruotsinkieliseen ylhäisaatelistoon kuuluneen vaikuttajan omaa tulkintaa elämästään.

Munck vihasi ryssiä ja kommunismia. Niin vihasi varmasti moni muukin. Hän ihaili Hitlerin Saksaa – sekin oli varsin yleistä Suomessa. Juutalaisia hän piti rahanahneina kauppiaina, mikä oli melko tavanomainen stereotypia.

Lokakuussa 1944 Munck kuitenkin teki ratkaisun, johon päätyi vain äärimmäisen harva suomalainen: hän loikkasi viholliseksi muuttuneeseen Saksaan. Siitä seurasi tuomio maanpetoksesta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Virtanen luovii Munckista rakennetun valkoisen legendan ja nykypäivän silmin sysimustien poliittisten näkemysten välissä. Väitös ei lyö Munckiin natsin tai fasistin leimaa – korkeintaan pohtii oliko Munck näiden aatteiden myötäilijä. Johtopäätökset jäävät lukijalle.

 

Munck kieltäytyi näkemästä pahuutta natsi-Saksassa tai siinä, että hän asettui kannattamaan sitä.

– Munck vaikuttaakin oikeuttaneen kaiken tekemisensä sillä, että hän oli taistellut isänmaan itsenäisyystaistelussa hyvien puolella pahuutta vastaan, kirjoittaa Virtanen.

– Pahuutta hänen ajattelussaan edusti kommunismi ja Neuvostoliitto, joiden tuhoaminen oli hänen nähdäkseen kunniakasta ja oikeutettua. Sen sijaan Munck kieltäytyi näkemästä pahuutta natsi-Saksassa tai siinä, että hän asettui kannattamaan sitä.

Munckin tiivis suhde Saksaan muovautui Jääkäripataljoona 27:n sairaanhoitajana, Schwester Ruthina, vuosina 1915–1918. Myöhemmin Lotta Svärdin keskusjohdossa Munck halusi viedä järjestöä läheisempään yhteistyöhön Saksan kanssa kuin puheenjohtaja Fanni Luukkonen.

Kun toinen maailmansota syttyi, Munck ilmaisi tukensa Saksan hyökkäykselle Puolaan mutta sai pian havaita, että Saksa aikoi jättää Suomen yksin Neuvostoliiton uhan alle.

Marraskuussa 1939 hän matkusti Saksaan yhdessä Suomalais-Saksalaisen Seuran delegaation kanssa. Seurue tapasi valtakunnanmarsalkka Hermann Göringin, joka ei kuitenkaan luvannut tukea Suomelle.

Välirauhan ja jatkosodan aikana Munck oli mukana SS-vapaaehtoistoimikunnassa ja ryhtyi sitten suomalaisen SS-pataljoonan yhdyshenkilöksi ja sotilaiden henkiseksi huoltajaksi. Hän teki vuosina 1941–1943 viisi matkaa Keski-Eurooppaan tapaamaan haavoittuneita ja sairastuneita suomalaisia SS-miehiä.

Virtanen pitää todennäköisenä, että Munck sai tietoa vainoista, julmuuksista ja holokaustista.

– Hän ei viittaa missään löytämistäni lähteistä tähän asiaan. Kenties hän ei tiennyt asiasta – mikä tuntuu epätodennäköiseltä ottaen huomioon hänen tiiviit suhteensa Saksaan ja suomalaisiin SS-sotilaisiin, Virtanen kirjoittaa.

Syyskuussa 1944 Suomi katkaisi suhteet aseveljeen. Tässä historian solmukohdassa Munck teki johtopäätöksensä ja matkusti Berliiniin. Hän hakeutui SS-pääviraston alaisuudessa toimineeseen Vapaan Suomen Avustusliittoon, joka oli hänelle tuttu entisenä SS-pataljoonan yhdystoimistona.

SS ja avustusliitto yrittivät perustaa Suomeen vastarintaliikettä. Tämän salahankkeen sotilaallisessa haarassa oli mukana muun muassa reservin kapteeni, Mannerheim-ristin ritari Lauri Törni.

Suomeen Munck palasi vasta toukokuussa 1945 ja joutui seuraavana vuonna Valtiollisen poliisin kuulusteluihin. Munck kertoi Valpolle lähteneensä Saksaan humanitaariseen työhön, avustamaan Saksassa olleita suomalaisia naisia.

Valpo tuli siihen tulokseen, että Munck oli värvännyt nuoria naisia koulutettavaksi vakoilutehtäviin Suomeen.

Monipolvisen prosessin jälkeen Turun hovioikeus tuomitsi Munckin neljäksi vuodeksi kuritushuoneeseen vihollismaan auttamisesta – vakoilijoiden värväämisestä ei löytynyt riittävää näyttöä. Vankilaan joutui myös Törni.

Ruth Munck ei koskaan katunut valintojaan. Näin hän kirjoitti vankilasta marraskuussa 1948 ystävälleen Annikki Kariniemi-Willamolle:

”Nyt minulla on vähitellen vain 4 kuukautta jäljellä, ja se on ihana asia. Minun pitää vieläkin usein nauraa sille älyttömyydelle että istun täällä. Ilman syytä ja täysin turhaan!”

Munck kuoli Eiran sairaalassa 90-vuotiaana 30. syyskuuta 1976. Hänet on haudattu sukuhautaan Hausjärvelle.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt