Nuori tyttö sekosi ja joutui mielisairaalaan siivottuaan ampumisen jälkiä – vuoden 1918 teloituspaikka on yhä nähtävillä Tampereella - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Nuori tyttö sekosi ja joutui mielisairaalaan siivottuaan ampumisen jälkiä – vuoden 1918 teloituspaikka on yhä nähtävillä Tampereella

Päiväretkellä Tampereelle voi tutustua sisällissodan synkkään historiaan.


29.4.2018 8:19

Aloitetaan tutustumiskierros asemalta. Vähän ennen sisällissodan syttymistä tapahtui Tampereen rautatieasemalla teko, jolla saattoi olla vaikutusta sodan kulkuun. Neuvokas tamperelaiskaksikko pelasti Gustaf Mannerheimin hengen.

Tapauksesta on laatta rautatieaseman seinässä. Sen teksti kertoo, että rautateiden virkamies Eino Lähteenmäki, myöhemmin Klassillisen lyseon rehtori, pelasti toiminnallaan ylipäällikkö C. G. E. Mannerheimin hengen.

Mannerheim oli matkalla Helsingistä Vaasaan astuakseen siellä hallituksen joukkojen johtoon. Hän liikkui väärennetyillä papereilla. Niissä hänen nimensä oli Gustav Malmberg, ammattina kauppias.

Eino Lähteenmäen laatta Tampereen rautatieaseman seinällä.

Juna pysähtyi Tampereella, ja vaunuun nousi kolme venäläistä sotilasta. Epäilykset heräsivät, kun Gustav Malmberg keskusteli heidän kanssaan sujuvalla venäjällä. Sotilaat epäilivät, että Malmberg on pakoileva tsaarin upseeri. He käskivät hakea asemapäällikön paikalle.

Pakaasimies Erik Tuomi huomasi Malmbergin tukalan tilanteen. Hän lähti hakemaan asemapäällikköä, mutta toikin paikalle junanlähettäjä Eino Lähteenmäen. Virkapuvussaan Lähteenmäki meni asemapäällikkönä täydestä.

Valeasemapäällikkö Lähteenmäki vakuutti, että Malmbergin paperit ovat kunnossa. Siitä todisti sekin, että herrasmiehen kalvosinnapeissa oli kirjaimet GM. Ilmiselvästi Gustav Malmberg. Sitten Lähteenmäki lähetti junan nopeasti liikkeelle, eikä venäläisillä ollut muuta mahdollisuutta kuin poistua junasta.

Venäjän bolshevikkikapinan jälkeen Suomeen jäi kymmeniä tuhansia venäläisiä sotilaita. Monet heistä murhasivat ja ryöstelivät mielensä mukaan. Jos Mannerheim olisi jäänyt sotilaiden armoille, hänen päivänsä olisivat todennäköisesti olleet luetut.

– En usko, että sodan lopputulos olisi muuksi muuttunut, jos Mannerheim olisi pidätetty. Joku muu olisi ottanut päällikkyyden. Harvoin yksi ihminen historian kulkua muuttaa. Yksityiskohdat olisivat voineet olla toiset, arvioi kirjailija Anneli Kanto, joka on kertonut tapauksesta romaanissaan Lahtarit.

Pian tuon episodin jälkeen syttyi sota, ja sen ratkaisevat taistelut käytiin Tampereella maalis-huhtikuun vaihteessa. Mannerheim halusi näyttävän voiton ennen kuin saksalaiset nousevat maihin, niin ettei kapinan kukistaminen mene saksalaisten tiliin.

Tampereen taisteluun osallistui 30 000 sotilasta. Se on Pohjoismaiden suurin kaupunkitaistelu. Tuhannet kaatuivat taisteluissa, ja lisää vainajia tuli taiston tauottua kostotoimissa.

Verisimmät taistelut käytiin kiirastorstaina 1918 Kalevankankaan hautausmaalla. Puhuttiin, että maan päällä oli enemmän vainajia kuin mullan alla. Hautakivissä näkyy luodinjälkiä. Mihinkäs hautausmaalla suojautuisi luodeilta ellei hautakivien taakse.

Kalevankankaan hautausmaan pääportti

Kun astuu hautausmaan pääportista, heti oikealla on Väinö Linnan hautapaasi. Vuonna 1920 syntynyt Linna ei osallistunut sisällissotaan, mutta hän on vaikuttanut suomalaisten käsityksiin tuosta vaiheesta enemmän kuin historiantutkijat yhteensä.

Monien käsitys kansalaissodasta perustuu Linnan Pohjantähteen. Moni sanoo tulleensa vasemmistolaiseksi trilogian luettuaan.

Pohjantähti ei kuitenkaan ole koko totuus. Kansalaissota ei ollut torppareiden sota. Torppareiden osuus oli pieni, ja valkoisten puolella oli torppareita yhtä paljon kuin punaisissa.

Muutaman metrin päässä Linnan paadesta lepää Veikko Sinisalo. Hän on lausunut väkevästi Hurskasta kurjuutta, jota on sanottu kansalaissodan kuvauksista parhaaksi. Vähän matkan päässä lepää Juice Leskinen, joka hänkin on laukonut käsityksiään kapinasta. Siitä lisää vähän myöhemmin.

Tampereen taisteluihin osallistui ruotsalainen prikaati, 300 miestä. Ruotsalaiset olivat sotimassa ensimmäistä kertaa yli sataan vuoteen. Yksi vapaaehtoisista oli 34-vuotias Olof Palme, Ruotsin myöhemmän pääministerin setä ja kaima.

Luoti koitui kummankin Olof Palmen kohtaloksi. Valkoisia auttamaan tullut Olof Palme kaatui Kalevankankaalla niillä paikkeilla, missä sijaitsee ruotsalaisen prikaatin muistomerkki.

Valkoiset hyökkäsivät Tampereelle idästä. Mannerheim tarkkaili tilannetta eräältä kalliolta Leinolassa. Paikkaa kutsutaan Mannerheimin kallioksi. Matkalla sinne voisi pysähtyä Messukylän kirkon kohdalla. Kirkonmäellä käytiin ankaria taisteluja, jäljet näkyvät yhä kirkon seinässä. Kirkon tornissa nakutti punaisten konekivääri, jota valkoiset kutsuivat kuolemankukoksi.

Mannerheimin patsas seisoo kallion päällä Leinolassa.

Messukylän kirkko näki aikanaan rajuja taisteluita.

Mannerheimin patsas on keskellä metsää. Se oli tarkoitus pystyttää Tammerkosken rannalle, mutta vasemmisto ei suunnitelmaa hyväksynyt. Pystyyn saatiin vain jalusta. Huomion kohteeksi patsas pääsee metsässäkin. Silloin tällöin se töhritään punaisella maalilla.

Patsaan jalustan laatassa on asiavirhe. Siinä kerrotaan, että Mannerheim seisoi tällä paikalla huhtikuun alussa. Tosiasiassa Mannerheim poistui Tampereelta 25. maaliskuuta.

– Mannerheim ei johtanut Tampereen taistelua. Hän antoi sen alipäälliköiden tehtäväksi, kertoo historioitsija Tuomas Hoppu.

Tampereen Keskustorin laidalla on Tampereen Teatteri. Se oli punaisten tukikohtana kapinan aikana. Siellä majaili parhaaseen aikaan yli 800 miestä, ja väkeä tuli ja meni koko ajan.

– Rintamalle lähtevät ulkopaikkakuntalaiset joukot majoitettiin katsomoon ja näyttämölle, päälliköt toimistotiloihin ja hienompiin huoneisiin, kertoo tapahtumista näytelmän kirjoittanut Anna-Elina Lyytikäinen.

 Jotkut kävivät sodassa kuin töissä. Päivällä sodittiin, yöksi kotiin.

Näytelmästä käy ilmi, että punaisten sota oli aikamoista sekoilua ja kaaosta. Punaisten osalta se oli amatöörien sota, vastapuoli oli paremmin koulutettua.

– Punakaartissa päälliköt valittiin huutoäänestyksellä. Päälliköt eivät usein olleet sotataidoiltaan sen parempia kuin heidän joukkonsakaan, Lyytikäinen sanoo.

Tampereen Teatteri toimi punaisten keskuksena.

Jotkut kävivät sodassa kuin töissä. Päivällä sodittiin, yöksi kotiin.

– Päälliköiden heikko arvovalta ja miehistön kurittomuus johtivat usein siihen, että punaisten hyökkäykset pysähtyivät heti ensimmäisen vastoinkäymisen sattuessa.

Punaisten päälliköt keskittyivät usein juopotteluun ja muuhun rietasteluun. Tampereen ylipäälliköksi joutunut harrastajanäyttelijä Hugo Salmela oli ilmeisesti toista maata, nuhteeton aatteen mies. Salmelan päämaja sijaitsi teknillisellä opistolla Pyynikillä, ja siellä hän kohtasi loppunsa omien tunaroinnin seurauksena.

Entinen teknillinen opisto Pyynikillä.

Punapäällikkö, siviilissä maalari Kustaa Salminen astui Salmelan huoneeseen, otti laatikosta käsikranaatin, veti sokan irti ja nakkasi kranun takaisin laatikkoon, joka oli täynnä kranaatteja. Räjähdys oli hirvittävä. Hugo Salmela kuoli vammoihinsa ja Kustaa Salminen menetti jalkansa. Varmaa tietoa ei ole siitä, mikä oli teon syy.

Myöhemmin oikeudessa Kustaa Salminen yritti välttää kuolemantuomion kertomalla, että hän surmasi ylipäällikkö Hugo Salmelan. Se ei auttanut. Montun reunalle joutui Salminenkin.

Monille tuttua Särkänniemeä vastapäätä seisoo Näsinkalliolla Milavida, silloinen Näsilinna, alkujaan Nottbeckin aatelissuvun palatsi.

Milavidan portaiden marmoriin on vieläkin nähtävissä kansalaissodan aikaisia verijälkiä, kerrotaan.

Korkealla mäellä sijaitseva Näsilinna oli strategisesti tärkeällä paikalla. Palatsi vaihtoi omistajaa moneen kertaan, ja noista taisteluista on tehty elokuva Taistelu Näsilinnasta. Tällä suunnalla taisteluun osallistui myös Eljas Erkko, joka perusti Ilta-Sanomat Mäntsälän kapinan aikaan 1932.

Palatsiin osui yli 4 000 ammusta ja sirpaletta. Haavoittuneiden ja kaatuneiden verta imeytyi huokoisiin marmoriportaisiin, jäljet näkyvät yhä. Nyt palatsissa on esillä näyttely Suomen kuningashankkeesta – sisällissodan seurauksia sekin.

Punaisten viimeisiä linnakkeita oli kaupungintalo, nykyinen Raatihuone. Talo oli kellarista ylimpään kerrokseen saakka täynnä kaupunkilaisia, jotka hakivat sieltä turvaa. Kaupungintaloa puolustanut naiskaarti laski aseensa, kun hyökkääjä oli uhannut pommittaa paikan tykkitulella maan tasalle.

Raatihuone oli punaisten viimeisiä linnakkeita.

Pyynikin puisen näkötornin huippuun nostettiin 6. huhtikuuta valkoinen paita sen merkiksi, että Tampere on antautunut.

Keskustorille koottin 11 000 vankia. Venäläisen näköiset ammuttiin. Montun reunalle joutui Hugo Salmelan neuvonantaja Grigori Bulatsel, jota Ville Haapasalo esittää näytelmässä.

Tampereen punaiset koottiin kaupungin valtauksen jälkeen Keskustorille odottamaan kuljetusta eteenpäin.

Kadulla liikkujien venäläisyys selvitettiin vuorenvarmalla menetelmällä. Käskettiin sanoa ”yksi”. Jos henkilö sanoi “juksi”, saattoi tulla nappi otsaan. Silti kyseessä saattoi olla ikänsä Tampereella asunut venäjänkielinen suomalainen.

Teatterin edessä on otettu kuuluisa valokuva, jossa 8-vuotias lippalakkipäinen Kauko Lindell ihmettelee sodan jälkiä. Kauko oli kuullut puhuttavan kuularuiskusta, ja sitä ihmettä piti tulla katsomaan.

– Ihmettelin, miten niitä kuulia ruiskitaan, kertoi 98-vuotias Lindell vuonna 2008.

Tampereen taisteluissa kaatui ehkä 600 valkoista ja 2 000 punaista, ja 1 200 teloitetettiin tai kuoli sairauksiin taisteluiden jälkeen. Kun Kalevankankaalle koottiin kaatuneita punaisia, ruumispino oli sata metriä pitkä ja metrin korkea.

Punaisilla oli sankarihauta Termopylen kentällä Pyynikillä. Sodan jälkeen haudat kaivettiin ylös ja ruumiit kärrättiin Kalevankankaalle alueelle, joka ei vielä ollut hautausmaata, se oli siunaamatonta maata.

– Voittaja ei voinut sallia, että hävinneet voivat rauhassa muistella uhreja, sanoo Tuomas Hoppu.

Pyynikin Thermopyleen kentällä on murheellinen historia.

– Harmi, ettei Termopylen kentällä ole muistolaattaa tai tietoa paikan historiasta, vaikka samassa metsässä on viittoja näköalapaikoille ja merkki merenpinnan sijainnista, sanoo Anna-Elina Lyytikäinen.

Termopylestä koukkaus Pispalaan. Sieltä löytyy Teatteri Mukamas, joka toimii entisessä VPK:n talossa. Sen seinää vasten teloitettiin punaisia. Nuori tyttö määrättiin siivoamaan teloitusten jälkiä. Tyttö sekosi ja joutui mielisairaalaan. Lauri Viita kertoo tapauksesta romaanissaan Moreeni.

Myös entinen VPK:n talo Pispalassa oli teloitusten näyttämö.

Sodasta on sata vuotta, ja se repii Tamperetta yhä. Tavaramakasiinin kohtalo on kaupungin kuumia kiistakysymyksiä. Makasiinissa säilytettiin ja teloitettiin vankeja, lähinnä venäläisiä. Kansanliike haluaisi säilyttää rakennuksen. Purkamisella lienee yhtä vankka kannatus.

Tavara-asema on edelleen kuuma puheenaihe.

Tavaramakasiini sijaitsee paikassa, mistä pitäisi kulkea yksi Tampereen valtaväylistä, Ratapihankatu. Nyt siinä on ihmeellinen liikennehässäkkä. Kukaan ei tiedä, miten siinä pitäisi ajaa. Homeinen tiilikasa on liito-oravan papanaa tehokkaampi rakentamisen este.

Juttua korjattu 30.4. klo 9.45: Mannerheiminkallio sijaitsee Tampereen Leinolassa, ei Vehmaisissa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?