Onko Suomessa ongelmia potilasturvallisuuden kanssa? Näin asiantuntijat vastaavat - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Onko Suomessa ongelmia potilasturvallisuuden kanssa? Näin asiantuntijat vastaavat

Suomessa kuolee vuosittain arvioiden mukaan enemmän ihmisiä hoitovirheiden seurauksena kuin liikenneonnettomuuksissa. Kuvituskuva.

Suomessa kuolee vuosittain arvioiden mukaan enemmän ihmisiä hoitovirheiden seurauksena kuin liikenneonnettomuuksissa. Kuvituskuva.

Julkaistu: 25.4.2018 8:00

IS kysyi samat kysymykset potilasturvallisuudesta kolmelta asiantuntijalta. Kaikkien mielestä aiheesta pitäisi puhua enemmän.

Omaan kokemukseenne perustuen, kuinka monta hoitovirheestä johtuvaa kuolemaa Suomessa tapahtuu vuosittain?

Potilasturvallisuuslääkäri Maiju Welling Potilasvakuutuskeskuksesta: Luotettavaa selvitystä ei ole tehty. Luulisin, että arvio tuhannesta kuolemasta on ihan oikeissa mittasuhteissa. Täytyy muistaa, että nykyään pystytään ja halutaan hoitaa entistä iäkkäämpiä tai huonompikuntoisia potilaita esimerkiksi leikkauksilla. Kuolemia hoidon yhteydessä vain tapahtuu. Osaamattomuuden tai huolimattomuuden vuoksi vahinkoja on varmasti vähemmän kuin muista syistä.

Varatuomari Joni Siikavirta Suomen Potilasvahinkoapu Oy:stä: 700–1000 ei kuulosta mahdottomalta. Uskon että satoja joka tapauksessa. Vain pieni osa kaikista tapauksista selvitetään. Ihmisten kynnys vahinkoilmoitusten tekoon on korkealla.

Potilasturvallisuuden professori Risto Roine Itä-Suomen yliopistosta: Todennäköisesti 700–1700 pitää paikkaansa. Vaikka 15 vuotta on kansainvälisesti koitettu energisestikin näitä kitkeä pois, tulokset eivät järisyttävän hyviä ole muuallakaan.

Hoitohenkilökunnalta voisi hyvin kysyä esimerkiksi, että pesittekö kätenne ja käytittekö käsihuuhdetta ennen kuin koskitte minuun.

Onko nykyjärjestelmässä korjattavaa?

Maiju Welling: Vaikea miettiä, miten olisi paremmin järjestettävissä. Näin on haluttu, että Suomessa järjestetään. On hyvä, että on yksi taho, joka on irrallaan hoitopaikoista. Meillä ei ole intressejä myöntää tai olla myöntämättä korvauksia. Arvioimme puhtaasti lain mukaisesti ja lääketieteellisillä kriteereillä.

Joni Siikavirta: On korjattavaa. Kokemukseni mukaan Vakuutuskeskus ei tutki asioita ensimmäisellä kerralla riittävän huolellisesti. Jos potilaalla on muutenkin vakava sairaus, esimerkiksi syöpä, hoidon puutteita ei aina haluta myöntää. Tässä on läpi sormien katsomisen makua.

Risto Roine: En osaa sanoa, onko järjestelmä hyvä. Jotta tietoa saataisiin lisää, ensisijaisesti jokaisen sairaalan pitäisi käydä läpi kuolemantapauksia ja tutkia, onko niissä tehty hoitovirheitä.

Pitäisikö Suomen malli muuttaa sellaiseksi, että korvauksia haettaisiin oikeusteitse?

Maiju Welling: Ei missään nimessä. Itse lääkärinä en todellakaan haluaisi sellaista. Enkä koe, että se olisi potilaan tai omaisen etu. Tasapuolisen käsittelyn mahdollisuus on arvo, joka olisi hyvä säilyttää. Se ei saisi olla vain rikkaiden tai koulutettujen mahdollisuus.

Joni Siikavirta: Ei pitäisi. Pikemminkin kevyempiä pitäisi tehostaa. Potilasvahinkolautakunnan toiminnan laadun varmistaminen olisi tärkeintä. Mahdollisimman kokeneita asiantuntijoita. Ei saisi esittää mielipiteitä, vaan perusteltuja ja selvitettyjä lausuntoja. Asiantuntijoiden ei pitäisi olla sivutoimisia.

Risto Roine: Pitäisin nykyisestä mallista kiinni. Karsastan aika lailla sellaista USA:n mallia, jossa joka asiasta mennään oikeuteen.

Ovatko korvaukset hoitovirheestä johtuneesta kuolemasta riittäviä?

Maiju Welling: Täytyy miettiä, mitä siinä korvattaisiin. Lain mukaan korvauksia maksetaan henkilövahingoista ja siihen liittyvistä kuluista. Ei omaisen kärsimykselle voi hintalappua laittaa. Suomessa korvaussummat ovat toki varsin maltillisia verrattuna maihin, joissa korvauksia käsitellään oikeudessa.

Joni Siikavirta: Siinä mielessä ovat riittäviä, että eihän ihmistä millään takaisin saa. Saattaa tietenkin tuntua kohtuuttomalta, kun lähiomainen kuollut, eikä makseta mitään.

Risto Roine: Meillä on pysytty kohtuudessa. Mutta voisihan sitä kysyä, että onko se kohtuullista, että kuolee hoitovirheeseen ja saa hautauskulut eikä mitään muuta. Toisaalta en pidä järkevinä mitään miljoonakorvauksia. Tai sitten vakuutusmaksut nousisivat merkittävästi.

Onko Suomessa tarpeeksi tietoa hoitovirheestä johtuvista kuolemista päätöksenteon tueksi?

Maiju Welling: Tietoa on, mutta sitä ei ehkä osata käyttää ja hyödyntää. Dataa ja tietoa on vaikka kuinka. Haluamme avoimemmin viestiä asioista ja tarjoamme tietoa edelleen tutkijoille ja terveydenhuollon ammattilaisille.

Joni Siikavirta: Tietoa ei ole oikeastaan ollenkaan saatavilla. Nimettöminäkään ratkaisuja ei saa, vaikka laki itse asiassa sitä edellyttäisi. Toki nämä ovat aina yksittäistapauksia. Tietoa saisi olla enemmän yleisen edun kannalta.

Risto Roine: Ei, koska tietoa ei järjestelmällisesti kerätä. Pitäisi olla valtakunnallinen toimija tässä asiassa. Potilasvahinkokeskuksen saama tieto riippuu ilmoitusaktiivisuudesta. Mutta se ei ole luotettavaa, vertailukelpoista tietoa esimerkiksi sairaanhoitopiirien välillä.

Pitäisikö hoitovirheistä puhua enemmän julkisuudessa?

Maiju Welling: Toivoisin, että potilasturvallisuudesta puhuttaisiin enemmän. Se on laajempi asia kuin vaikkapa yksittäinen hoitovirhe. Suurin osa virheistä on pieniä. Kaikista tapahtuneista vahingoista pitäisi tietenkin ottaa opiksi.

Joni Siikavirta: Pitäisi, säännöllisesti ja laajasti. Se kun voi sattua kenelle tahansa, eivätkä viralliset tahot tuota tietoa tarpeeksi.

Risto Roine: Pitäisi. Yleinen keskustelu tekisi hyvää. Ja potilaat pitäisi saada mukaan keskusteluun. Ja potilaat voisi ottaa mukaan estämään niitä virheitä. Hoitohenkilökunnalta voisi hyvin kysyä esimerkiksi, että pesittekö kätenne ja käytittekö käsihuuhdetta ennen kuin koskitte minuun.

Potilasturvallisuuslääkäri Maiju Welling.

Potilasturvallisuuslääkäri Maiju Welling.

Tuoreimmat osastosta