Kotimaa

Lapsiasiainvaltuutetulta järeitä sanoja lapsen vakavasta pahoinpitelysyytteestä: ”Luotto on loppu, lastensuojelu on rikki”

Julkaistu:

Tuomas Kurttila kertoo, että hänen luottamuksensa lastensuojelun toimimiseen on vähissä.
Lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila antaa lastensuojelun ja siitä vastaavien valtion ja kuntien kuulla kunniansa Ilta-Sanomien haastattelussa.

Kurttila kertoo, että hänen luottamuksensa lastensuojelun toimintaan on vähissä.

– Sanon suoraan: luotto on loppu. Lastensuojelu on rikki. Sitä eivät korjaa ne onnistumiset, joista kovin harva tietää, Kurttila sanoo.

Hän on viime aikoina kertonut tutustuneensa tapauksiin, joissa lapsen edulla ei ole painoarvoa. Selkeänä yhdistävänä tekijänä monessa tapauksessa on, ettei lapsi ja perhe tule mitenkään kuulluksi, eivätkä viranomaiset tutustu perheen olosuhteisiin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Viranomaiset eivät reagoineet

IS haastatteli Kurttilaa Helsingin käräjäoikeuden käsittelyssä olevan tapauksen tiimoilta. Syyttäjä vaatii vanhemmille kolmen ja 2,5 vuoden vankeusrangaistuksia lapsensa alle kouluikäisen lapsensa törkeästä pahoinpitelystä ja vapaudenriistosta.

Tapaus tuli ilmi perheen ulkopuolisen henkilön otettua yhteyttä toimittajaan, joka puolestaan otti yhteyttä poliisin. Perheen oloista tiennyt mies oli ensin yrittänyt tehdä lastensuojeluilmoitusta kolmeen otteeseen, mutta viranomaiset eivät reagoineet.

Lapsiasiainvaltuutetun mukaan yhteiskunta tutkiskelee lastensuojelun asioita työpöytien takaa.

Ääripäät ovat suuret: osassa tilanteista sijaishuollon yksiköiden työntekijät ihmettelevät, miksi lapset on sijoitettu. Oikeasti perhe olisi tarvinnut tuolloin vain tavanomaista lapsiperheiden kotipalvelua tai suuremman asunnon.

Toisessa tapauksessa nuori suree, kun joutuu siirtymään kesken ylioppilaskirjoitusten asumaan yksiöön ammatillisen perhekodin sijaan. Kolmannessa tilanteessa kunnan lastensuojelu ei ota tosissaan lapsen tilannetta ja myöhemmin vasta nähdään seuraukset.

– Kun kansalainen kertoo kunnalle huolestaan lapsen suhteen, ei asiaa voi jättää tutkimatta tai selvittämättä, Kurttila sanoo.


 

Kun kansalainen kertoo kunnalle huolestaan lapsen suhteen, ei asiaa voi jättää tutkimatta tai selvittämättä.

Ilmoituksissa myös kiusantekoa

Valtuutettu muistuttaa, että osa lastensuojeluilmoituksista voidaan tehdä kiusalla. Esimerkiksi opettajien lapsista on hänen mukaansa tehty Suomessa lastensuojeluilmoituksia ilkeydestä.

– Näissäkin tilanteissa viranomainen on menetellyt oikein, kun on selvittänyt lapsen tai lasten tilanteen, Kurttila sanoo.

Oikeuteen edenneessä tapauksessa lastensuojelun toimiin ryhtymisen esteeksi ilmoitettiin kertaalleen tunnistetietojen puute.

Ilmoituksen tehnyt mies tiesi perheestä vain nimet ja perheenisän salaisen puhelinnumeron. Perheellä on hyvin yleinen suomalainen sukunimi.

Kurttila ei tiedä vastaavia tapauksia, joissa viranomainen olisi vedonnut siihen, ettei perheen asuinpaikka ole tiedossa.

– Selvää on, että tällaiset tilanteet on mahdollista selvittää heti esimerkiksi virka-apupyynnöllä poliisille.

– Tärkeää on tunnistaa, että monien eri toimijoiden ilmoitusvelvollisuutta lastensuojeluun on viime vuosina vahvistettu. Ongelma syntyy, mikäli näille ilmoituksille ei edes tehdä mitään.

Kuin bensaa rikkinäiseen autoon

Ammattiliito Talentia ajaa johtajansa Tero Ristimäen mukaan lakimuutosta, jolla taattaisiin lastensuojelun työntekijöille kahdenkymmenen asiakkaan yläraja. Kurttila taas toteaa, että koko lastensuojelu on uudistettava ennen kuin määrärahojen lisäämisellä olisi vaikutusta.

– Rikkinäiseen autoon bensan lisääminen ei auta.

Kurttila kertoo ymmärtävänsä sen ahdistuksen, mikä kuntien lastensuojelutyöntekijöillä on. Lastensuojelu on siirtymässä maakuntien vastuulle, mikä herättää epävarmuutta työntekijöissä.

Lapsiasiainvaltuutetun toimistolla on tiiviit yhteydet lainsäätäjiin ja ylimpiin laillisuusvalvojiin, mutta Kurttila ei ole havainnut mitään konkreettisia toimenpiteitä ainakaan valtion taholta.

Hän sanoo, että selvitystöitä on käynnistetty.

– Yhtään valtion todellista päätöstä säädösten tai budjetin suhteen en tunnista. Valtion kuluvan vuoden talousarviosta, joka on noin 1 000 sivua, ei edes löydy sanaa ”sijaishuolto”. Olen asiasta eduskunnallekin huomauttanut, hän sanoo.