Perusjako murteissa kulkee karkeasti idän ja lännen kesken. Länsi- ja itämurteet puolestaan jakautuvat moniin alaryhmiin.
Itämurteita ovat savolais- ja kaakkoismurteet. Länsimurteita ovat lounaismurteet, lounaiset välimurteet, hämäläismurteet, eteläpohjalaismurteet, keski- ja pohjoispohjalaismurteet sekä Peräpohjan murteet. Nämä murreryhmät voidaan jakaa vielä noin 30:een pienempään ryhmään.
Suomen murteiden sanakirjan päätoimittaja Heikki Hurtta sanoo, että perusjako murteissa ei ole hirveästi muuttunut 100 vuodessa. Sen sijaan sanasto ja piirteet ovat muuttuneet. Murteiden muuttuminen yleiskieleksi ei ole näköpiirissä.
– On todennäköistä, että vanhakantaiset piirteet häviävät tai ainakin harvinaistuvat. Tietenkin myös vanha sanasto katoaa yhteiskunnan muuttuessa. Emme tarvitse enää esimerkiksi perinpohjaista perinteiseen maanviljelykseen liittyvää sanastoa, Hurtta kertoo.
Suomessa tapahtuva muuttoliike vaikuttaa myös murteisiin. Itä-Suomi on ollut enemmän muuttotappioaluetta ja tämä on vaikuttanut itämurteiden puhujamääriin.
– Suomen kieli on hämäläistymässä. Väestö pakkautuu Helsinki–Hämeenlinna–Tampere-akselille ja tämä johtaa tietyn kielellisen pohjan hämäläistymiseen, Hurtta toteaa.
Toisaalta suurissa kaupungeissa, kuten Turussa, Helsingissä, Tampereella, Oulussa ja Kuopiossa on Hurtan mukaan edelleen olemassa tunnistettava murrepohja.
Juttu jatkuu grafiikan jälkeen. Lähde: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
Jos grafiikka ei näy, katso se täältä.
Suomessa on ollut suhteellisen nuoria murteita, jotka ovat jo kadonneet muuttoliikkeen takia. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää 1600-luvulla Värmlantiin muuttaneita savolaisia, joita kutsuttiin Värmlannin metsäsuomalaisiksi. Heidän murteensa alkoi muuton jälkeen kehittyä omaan suuntaansa verrattuna muihin savolaismurteisiin. Tämä murre kuihtui pois 1960-luvulla.
Toinen suhteellisen nuori murre on Inkerin suomalaismurre, jonka puhujia on enää hyvin vähän.
Suomen murteiden sanakirjan päätoimittaja Heikki Hurtta painottaa, että omasta murteesta saa ja pitää olla ylpeä. Hänen mukaansa Suomessa hyvin monet myös ovat ylpeitä omasta murteestaan.
– Eteläpohjalaiset ovat hyvin tunnettu esimerkki murreylpeydestä. Heillä on paljon murrekerhoja ja murteenharrastusta, Hurtta sanoo.
Alla olevilta videoilta kuulet Kotimaisten kielten keskukselta saatuja Suomen murrekirjan murrenäytteitä.
Santra Raiskinmäki Alavudelta puhuu Etelä-Pohjanmaan murretta.
Juvalainen Ida Laitinen puhuu savolaismurteiden Etelä-Savon murretta.
Villehard Sivula Hollolasta puhuu hämäläismurteiden kaakkoishämäläistä murretta.
Suistamolta kotoisin oleva Lilli Aro puhuu Karjalan murretta.
Kaisa Lassila Haapavedeltä puhuu Keski-Pohjanmaan murretta.
Somerolla asunut Matti Syrjälä puhuu Someron-Somerniemen murretta.
Turun läänin Karjalassa asunut Hilja Salminen puhuu lounaismurteen pohjoisryhmän murretta.
Lempäälässä asunut Amalia Haavisto puhuu perihämäläistä murretta.
Tärännön Putinpalossa asunut Anna Johanna Lövbrand puhuu peräpohjalaista Tornion murretta.
Ylikiimingin Seluskankylässä asunut Maria Paasimaa puhuu Pohjois-Pohjanmaan murretta.
Karttulassa asunut Hilda Karhunen puhuu Pohjois-Savon murretta, joka on savolaismurre.
Sotkamolainen Jenny Meriläinen puhuu savolaismurteiden Kainuun murretta.
Kontiolahden Paiholassa asunut Antti Tolvanen puhuu savolaismurteiden Pohjois-Karjalan murretta.
Joutsassa asunut Tilta Maria Juhontytär Kiili puhuu savolaismurteiden Päijät-Hämeen murretta.
Vahvialassa asunut Helena Hyvätti puhuu varsinaista kaakkoismurretta.
Kankaanpään Jyrässä asunut Hilma Välimäki puhuu Ylä-Satakunnan murretta, joka kuuluu hämäläismurteisiin.
Juttua muokattu 25.4. klo 10.43. Jutun otsikkoa päivitetty ja lisätty linkkejä Kotimaisten kielten keskuksen sivuille.
