Ylen uusi toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila puolustaa Yle-veroa – ”Kun on päätetty, että kansakunta tällaista toimijaa tarvitsee...”

Julkaistu:

Yle
Ylen vasta valitun toimitusjohtajan Merja Ylä-Anttilan mielestä kaikilta kansalaisilta perittävä vero on hyvä tapa hoitaa Yleisradion rahoitus.
Edellinen nainen Ylen toimitusjohtajana oli Hella Wuolijoki. Missä asiassa ottaisitte mallia hänestä?

– Suoraan sanottuna en tiedä, millainen johtaja hän oli Ylessä. Siihen minun täytyy perehtyä. Mutta olen aina ollut Niskavuori-fani. Monta kertaa Suomessa sanotaan, että johtamistaidon esikuvat tulevat Tuntemattomasta sotilaasta ja varsinkin miehet ovat ajatelleet niin. Sieltä ovat löytyneet Koskelat ja muut hyvät tyypit. Mutta olen miettinyt, että Niskavuoressa vahvoja naisia ja sellaisia, jotka selvisivät vaikeiden aikojen ohi. Kun Niskavuoreen tuli nuori emäntä, hän sanoi, että istun nyt tähän pöytään, mutta teen sen omalla tavallani. Sieltä löytyy aika hauskoja johtamistaidon sitaatteja ja mielenkiintoisia rooleja.

Samaistutteko johtajana Niskavuoren hahmoihin?

– Totta kai maailma on muuttunut, mutta on mielenkiintoista, että Suomessa on eri tavoin eri vaiheissa tarvittu vahvoja naisia, joten kyllä siellä on ammennettavaa. Vaikka ei se mikään yksi yhteen johtamistaidon oppikirja ole.

Edeltäjänne Lauri Kivinen oli vähemmän julkisuudessa kuin hänen edeltäjänsä Mikael Jungner. Miten te aiotte Ylen toimitusjohtajana esiintyä julkisuudessa?

– Se on tehtävä, jossa varmasti jonkin verran julkisuutta edellytetään ja sitä siihen kuuluu. Olen tottunut siihen tässäkin tehtävässä johonkin mittaan. En nyt varmaan ihan samanlainen ole kuin kumpikaan heistä. Teen juurikin niin kuin äsken sanoin, että istun siihen hommaan ja teen sen omalla tavallani.

Tutkija Heikki Hellman sanoi Ylelle taannoin, että Yleisradion tulevan toimitusjohtajan täytyy kyetä olemaan ”kansakunnan kusitolppana”. Kestääkö kanttinne tämmöisessä roolissa?

– Kyllä se kestää. Samaa on harjoiteltu jo vähän pienemmissä puitteissa pöllölaakson puolella. Oman osani siitä olen jo saanut ja totta kai se kuuluu vähän niin kuin toimenkuvaan. Lähden siitä, että on tärkeää pystyä siinä tehtävässä kertomaan yleisölle, omistajille ja veronmaksajille sekä työntekijöille, mikä on Yleisradion tehtävän ydin, legitimiteetti, merkitys ja arvo tänä päivänä. Uskon, että se vaikuttaa siihen, kuinka paljon sitä kusitolppana olemista täytyy olla.

Olette Twitterissä kommentoinut Ylen resursseja piikikkäästikin. Olisiko nykyisissä resursseissa leikkaamisen varaa?

– Milloinkohan olen tätä mahtanut kommentoida, koska en ole kovin piikikäs ihminen? En nyt muista, mistä tällainen lausunto löytyy. Totta kai tässä on ollut keskustelua kaupallisen median ja Ylen välillä. Olen aina ajatellut, että Suomessa tarvitaan vahva julkisen palvelun mediatalo ja samanaikaisesti vahva, laadukas kaupallinen media ja kaupallisen median uutistoiminta. Siinä mielessä tarvitsemme tietyllä lailla toisiamme.

Onko Yle tullut jo liikaa kaupallisen median reviirille?

– Minun mielestäni ei. Se on makukysymys, mitä ohjelmia kuuluu tehdä. Jos ajatus on se, että kaikki suomalaiset maksavat Yle-veroa, silloin pitäisi löytyä jokaiselle ohjelmaa, niin nuorille kuin vanhemmille. Siinä mielessä se, että tehdään verkossa asioita, kuuluu Yleisradion rooliin. Yleisöt täytyy löytää niillä välineillä, joita kukakin käyttää.

Olette työskennellyt MTV:llä lähes koko uranne. Miten kaupallisen median kasvatti sopii julkisen palvelun johtajaksi?

– Uskon, että hyvin. MTV:n uutispuoli toimii tietyllä tavalla julkisen palvelun periaatteiden ja journalistin ohjeiden mukaisesti. Olemme tehneet täällä uutislähetyksiä, politiikan vaaliväittelyitä ja ottaneet haltuun tonttia, jonka ajatellaan nimenomaan kuuluvan julkiselle palvelulle. Olemme perustaneet Suomi-areenan ja isoja yhteiskunnan keskustelufoorumeja, jotka ovat kansalaisille vapaita osallistua. Olen aina kokenut tällaiset asiat hyvin läheisinä ja näen, että minun on helppo niihin arvoihin liittyä.

Millainen on Ylen toimitusjohtajan suhde vallankäyttäjiin?

– Se on keskusteleva suhde. Toimitusjohtaja keskustelee vallankäyttäjien, poliitikkojen ja omistajien kanssa nimenomaan rahoituksesta ja hallintoneuvosto päättää Ylen strategiasta. Toimitusjohtajan kannalta tärkeää on selkeä ja hyvä vuoropuhelu ja dialogi. Se mitä tulee vallanpitäjien ja vallan vahtikoiran rooliin, se tehtävä kuuluu yksinomaan päätoimittajille ja toimituksille. On päivänselvää, että toimitusjohtaja ei tee sisältöpäätöksiä, eikä puutu sisältöihin.

Jouko Jokinen sanoi taannoin Helsingin Sanomille, että Yle-vero on ”huono asia”. Mitä mieltä itse olette Yle-verosta?

– Olen sitä mieltä, että puolueiden yhteisesti eduskunnassa hyväksymä malli on varmasti toimiva. Laitteeseen sidottu Yle-maksu oli auttamatta kulkenut tiensä päähän. Monissa maissa, joissa vielä näin on, mietitään, että kuinka tästä päästään eteenpäin. Kun on päätetty, että julkisen palvelun tehtävä on tärkeä ja kansakunta tällaista toimijaa tarvitsee, tämä on yksi hyvin solidi tapa hoitaa rahoitus.

Mitä katsotte mieluiten televisiosta?

– Uutis- ja ajankohtaisohjelmia. Tykkään debateista ja keskusteluohjelmista, mutta katson mielelläni myös hyvää draamaa. Olen hyvien ja laadukkaiden poliisisarjojen ystävä. Viimeksi ahmin uuden Karppi-sarjan Yleltä. Yle-areena ja muut tilaustelevisiot ovat tänä päivänä hyviä, koska sieltä on helppo katsoa ohjelmia silloin, kun on aikaa.

Mitkä ovat Ylen suurimmat haasteet?

– Se on tietenkin se, että katsojasuhde on elävä, ja että kaikki suomalaiset kokevat Yleisradion omakseen. Kaikilla medioilla on samat haasteet: nuorten osallistaminen ja se, millä tavalla se tehdään. Tärkeää on tietenkin pysyä teknologisessa ja muussa median kehityksessä mukana. Sanoisin, että sekä Ylen että kaupallisen median on tärkeää löytää uusia ja ennakkoluulottomia yhteistyömuotoja, jotta pärjäämme isoja kansainvälisiä mediajättejä ja alustoja, kuten Facebookia ja Googlea vastaan. Kotimainen yhteistyö on siinä vahva valtti.

Mistä toivoisitte, että kautenne Ylessä muistettaisiin?

– Siitä, että talossa oli innostava ja innostunut hyvä henki, jossa saatiin aikaan parhaita sisältöjä, joista ihmiset pitivät, ja jotka he kokivat merkityksellisiksi.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt