Lahdessa ammuttiin parissa viikossa yli 200 punaista naista keväällä 1918 – tutkija törmäsi konkreettisesti siihen, että aihe on vieläkin tabu - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Lahdessa ammuttiin parissa viikossa yli 200 punaista naista keväällä 1918 – tutkija törmäsi konkreettisesti siihen, että aihe on vieläkin tabu

Lahden Hennalassa tapahtui Suomen historian suurin naismurha.

12.4.2018 12:29

Lahden Hennalan varuskunnassa sijaitsi keväällä 1918 yksi Suomen suurimmista vankileireistä. Leiriin oli vangittu noin 13 000 punaista, niin miehiä, naisia kuin lapsia.

Yhdessä asiassa vankileiri erosi kuitenkin muista. Siellä teloitettiin tuoreen väitöstutkimuksen mukaan ainakin 216 punakaartiin kuulunutta naista. Teloitukset tapahtuivat parin viikon aikana toukokuun alussa 1918. Muualla Suomessa ei juuri teloitettu naisia vankileireillä. Suomen sodissa sai surmansa 104 naista.

Väitöskirjan kirjoittanut sosiologi, tutkija Marjo Liukkonen kertoi Ilta-Sanomien keskiviikkona 11.4. järjestämässä 1918 -tilaisuudessa Tampereen yliopistolla Hennalan punakaartilaisnaisten murhista.

Haastattelua tuli seuraamaan Tampereen yliopistolle arviolta 300 kuulijaa.

Voit katsoa koko tilaisuuden täältä!

Marjo Liukkonen.

Naiset teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä, mutta tiettyä johdonmukaisuutta Liukkonen on murhia tutkiessaan havainnut.

– Jokaiselle pidätetylle naiselle kirjattiin pidätyskortti, jossa oli suppeasti heidän tietonsa. Ne, joiden korteissa luki ”sotilas”, ”housut” tai ”naiskaartilainen”, teloitettiin.

Liukkonen kertoo, että jotkut upseerit vierailivat ennen teloituksia vankien luona ja yrittivät auttaa. He neuvoivat, että kannattaisi vaihtaa housut hameeseen, ettei naisia ammuttaisi.

– Joukossa oli myös periaatteellisia naisia, jotka eivät tähän suostuneet.

Väitöksen mukaan sotilaat ja vartijat myös pahoinpitelivät ja raiskasivat naisia. Lisäksi naisia kiristettiin seksuaalisiin palveluksiin ruoalla ja vedellä.

Miksi juuri housut olivat niin rangaistava asia?

Liukkosen mukaan Suomen historiassa harvinaiseen laajaan naismurhaan kytkeytyy ajatus rotuhygieniasta. Sen mukaan hyvä nainen pysyi perheen piirissä synnyttäen terveitä jälkeläisiä. Naiset, jotka ”tekivät kuten miehet, mitä halusivat” tuli raivata pois, jotta kansakunta pysyisi hyvinvoivana.

Kenttäoikeuden tuomari, virolainen majuri Hans Kalmin pataljoona oli aikaan nähden harvinaisen korkeasti koulutettu. Hänen läheinen neuvonantajansa oli urheilumiehenä tunnettu Lauri ”Tahko” Pihkala.

– Naisten teloittamiset loppuivat heti, kun Kalmin pataljoona oli jättänyt vankileirin.

Naiskaartilaisia vuonna 1918. Kuva Marjo Liukkosen kirjasta Hennalan naismurhat 1918.

Hennalan vankileiristä ja sen naismurhista on tuoreen väitöksen jälkeen saatu uutta tietoa. Liukkonen on tutkinut eri arkistoissa sekä vankien että vartijoiden kerättyä muistitietoa.

Sisällissotatutkimuksessa on korostettu, ettei vankileirillä ollut lapsia, vaan nämä oli lähetetty koteihinsa jo kokoomaleirin jälkeen. Muistitieto ja tiedot pidätyskorteissa kertovat muuta.

– Paljastui, että leirillä oli ainakin 289 lasta äitiensä kanssa. Leirillä oli äitejä, joilla oli mukanaan jopa seitsemän lasta. Nuorin lapsista oli kolme viikko vanha. Lapsia myös syntyi vankileirioloissa.

Hennalan naismurhat ovat olleet aihe, jota on tutkittu Suomen historiassa vain vähän. Miksi?

On pakko vielä soittaa Liukkoselle ja kysyä, miksi aihe on tabu.

Liukkosen mielestä syynä on se, ettei naisille tapahtunut ”sovi sankaritarinaan”.

– Olen kokenut paljon vastustusta väitöksen tekemisen eri vaiheissa. Kansallisarkistossa istuessani minulle sanottiin, ettei väitöskirjani tule menemään läpi. Väitöskirjani on kuulemma tutkittu väärin.

– Eräs vastustaja sanoi, että saan kyllä tutkia naisia ja lapsia, mutta en teloitettuja.

Yleisöä oli Tampereen yliopiston juhlasalissa arviolta 300 ihmistä.

Yksi vasta-argumenteista on ollut, että vuoden 1918 tapahtumia on tutkittu jo tarpeeksi.

– Löytyy paljon kertomuksia voittaneista valkoisista miehistä, mutta hävinneistä, ja varsinkaan naisista ei löydy. Kukaan ei voi sanoa, että tämä olisi pikkujuttu.

Liukkonen sanoo, että sadan vuoden aikaiset tapahtumat tulevat käsitellyksi vasta, kun kaikki ovat tunteneet tulleensa kuulluksi.

– Sen jälkeen tulee huoahdus. Kukaan meistä elossa olevista ei ole syyllinen näihin vanhoihin tapahtumiin. Sitten voimme antaa aidosti anteeksi sen, mitä sukumme jäsenille on tapahtunut.

1918-tilaisuudessa olivat keskustelemassa Tampereen taisteluista kirjailija Anneli Kanto ja historioitsija Teemu Keskisarja. Katso tallenne alla olevalta videolta.

Katso koko tallenne 1918-tilaisuudesta alla olevalta videolta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?