Verta imevä inhotus pesiytyi suomalaisiin koteihin – näin saat selville, löytyykö niitä sinun asunnostasi - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Verta imevä inhotus pesiytyi suomalaisiin koteihin – näin saat selville, löytyykö niitä sinun asunnostasi

Suomessa elää oma seinäludekanta.

6.4.2018 7:03

Tuholaistorjuja ei pääse ammatistaan eroon edes matkoilla. Tuholaistorjuntayritys Rentokilin tekninen päällikkö Jouni Siltala kurkkaa usein majoituspaikkansa sängyn alle.

– Olen matkoilla jopa vaihtanut majoituspaikan huonetta, jos olen löytänyt sängystä jälkiä lutikoista.

Tuholaistorjuntayritys Helle Oy:n toimitusjohtaja Harri Forsman kertoo videolla, miten luteet yleensä päätyvät asuntoihin.

Mustat, kynänjälkeä muistuttavat pisteet sängyssä kielivät seinäluteista eli lutikoista.

– Kun lutikka on imenyt verta, ensimmäinen piilopaikka löytyy sängyn rakenteista. Piilopaikkaan mennessään ne pulauttavat veriulosteen, joka näyttää mustalta pisteeltä, Siltala kertoo.

Siltala kehottaa kääntämään sängyn ja yöpöydän vaikka ympäri, jotta mahdolliset ulostejäljet löytyvät.

Seinäluteet eli lutikat purevat ihmistä useimmiten tämän nukkuessa. Kuvassa lutikoiden purema jalka vuodelta 2015.­

Seinäluteet eli lutikat ovat nykyään niin yleisiä, että Suomessakin elää oma lutikkakantansa, Siltala kertoo.

Samaa sanoo tuholaistorjuntayritys Anticimexin toimitusjohtaja Jussi Ylinen.

– Ehkä suomalaiset vievät lutikoitaan myös ulkomaille.

Ylinen kertoo, että torjuntoja tehdään entistä enemmän. Lutikoiden yleistymisen pääsyy on se, että ihmiset liikkuvat, muuttavat ja matkustavat entistä enemmän.

Rentokilin Siltalan mukaan lutikat alkoivat yleistyä noin 15 vuotta sitten. Sitä ennen tuholaistorjujilla oli seinäluteisiin liittyviä keikkoja vain hyvin harvoin.

Siltala kertoo, että länsimaissa luteet oli aiemmin saatu hävitettyä diklooridifenyylitrikloorietaanilla, eli DDT-nimisellä hyönteismyrkyllä, jonka käyttö on myöhemmin lopetettu. DDT on ympäristömyrkky ja jää ravintoketjuun.

Siltalan mukaan yleensä luteilla on jonkinlainen resistenssi myös nykyisille ammattilaisten käyttämille myrkyille.

– Siksi torjujan on päästävä lähemmäs lutikoita kuin vaikka turkiskuoriaisten tapauksessa. Joskus täytyy esimerkiksi irrottaa lattialistoja.

Tuholaistorjuntayritys Rentokilin tekninen päällikkö Jouni Siltala kurkkaa usein majoituspaikkansa sängyn alle.­

Anticimex käyttää torjunnassaan mahdollisuuksien mukaan myrkyttömiä keinoja, kuten kuumaa höyryä ja pakastamista.

Anticimex käyttää torjunnassa myös piimaata, eli hienojakoista kiveä, jota sirotellaan lattialistan juureen. Piimaan ohi kulkiessaan luteen panssari tuhoutuu.

Ylinen arvioi, että tuholaistorjunnan hinta huoneistoa kohden pyörii yleensä 1 000 euron tuntumassa.

– Tärkeintä on, ettei lutikkaepäilyjen jälkeen lähde itse kokeilemaan torjuntaa millään kaupan ötökkämyrkyllä.

Hyönteistutkija, Helsingin yliopiston metsätieteiden laitoksen dosentti Lena Huldén vahvistaa lutikan olevan äärettömän sitkeä. Huldén vahvistaa myös lutikan yleistyneen Suomessa.

Jos lutikka ei saa ravintoa, se vaipuu horrokseen ja herää taas, kun talossa on elämää. Hävittämistä vaikeuttaa myös se, että lutikat menevät todella syvälle rakenteisiin.

– Lutikka voi olla jopa pari sataa vuorokautta syömättä. Sitä ei saa tapettua esimerkiksi sillä, että talon jättää tyhjilleen, Huldén sanoo.

Tuholaistorjuja tarvitaankin lähes poikkeuksetta lutikan häätämiseen, sillä myrkyttäminen on vaativaa.

Huldénin mukaan ennaltaehkäisy onkin paras tapa välttää ongelma.

– Jos epäilee, että naapurista voi tulla lutikka, kannattaa harkita vaahtomuovipatjan hankkimista sänkyyn. Lutikka ei pidä vaahtomuovista, Huldén sanoo.

Suomen Vuokranantajien toiminnanjohtaja Mia Koro-Kanerva kertoo, että aiemmin lutikoista ei kysytty ollenkaan, mutta nykyään kysytään noin kerran kuukaudessa.

Koro-Kanervan mukaan riitaa aiheuttaa yleensä se, missä laajuudessa lutikoiden myrkytys tehdään ja kuka myrkytyksen maksaa.

– Olemme ottaneet sen linjan, että taloyhtiö vastaa siitä, että taloyhtiö on luteeton, sillä lutikat leviävät rakenteiden kautta asunnosta toiseen.

Suomen Vuokranantajat on ensisijaisesti suositellut, että taloyhtiö vastaa myrkytyksestä. Jossain harvoissa tapauksissa saatetaan pystyä osoittamaan, että lutikat johtuvat vuokralaisen toiminnasta.

– Joissain tapauksissa vuokralainen on myöntänyt esimerkiksi, että lutikat ovat tulleet hänen mukanaan ulkomailta tai että hän on ostanut sohvan kirpputorilta.

Koro-Kanerva kertoo, että usein lutikoiden yhteydessä keskustellaan myös vuokranalennuksesta, joka on yleensä 5–10 prosentin luokkaa.

Seinälude eli lutikka

Lutikka (Cimex lectularius) on punaruskea, litteä noin 3–6 millimetrin pituinen lude.

Lutikka on nykyään lähes pelkästään ihmisen loinen, vaikka alun perin lutikan isäntäeläin oli lepakko.

Tulee öisin imemään verta ihmisestä tai muusta tasalämpöisestä eläimestä.

Piileskelee päivisin erilaisissa raoissa ja koloissa ihmisasumuksissa, tavataan myös linnunpesissä.

Lähde: Suomen Lajitietokeskus (laji.fi)

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?