Tampereen keskustassa käytiin armotonta kaupunkisotaa – keväällä 1918 viimeiset puolustajat olivat naisia

Tehtaantyttö ja naiskaartilainen Ida Hellsten kaatui Tampereen valtaustaistelussa huhtikuussa 1918.


31.3.2018 6:00 | Päivitetty 10.4.2018 17:31

Huhtikuun 4. päivänä Tampereen keskustan kivitalojen välissä käytiin viheliäistä taistelua. Punaisten puolustus Tampereen keskustassa oli sekaisin. Risteyksissä oli massapaaleista tehtyjä barrikadeja, ja siellä täällä kiväärein aseistautuneita ryhmiä.

Kivilinnojen välissä oli puutaloja, aidattuja pihoja ja lukittuja portteja. Kuninkaankatua etelään syöksyi kauhajokelaisten komppania. Kauppakadun kulmassa rävähti kauhajokelaisten komppaniaa vastaan päättäväinen tulitus, joka sai hyökkäyksen pysähtymään.

Valkoiset pysähtyivät Kuninkaankatu 24:n kohdalle ja he jäivät taloon saarroksiin.

Punaiset tekivät vastahyökkäyksen, jossa oli mukana myös naiskaartilaisia. Heidän joukossaan oli 20-vuotias Ida Matilda Hellsten.

Tamperelainen tehtaantyttö ja naiskaartin plutoonanpäällikkö.

Parivuotiaan tytön äiti.

Ida Hellsten oli Juha Kolumäen, 36, äidin isoisän sisko.

– Kovin paljon ei hänestä ole suvussa tiedetty, koska äidin pappakin oli tuolloin vasta 14-vuotias, Kolumäki kertoo Tampereen Kauppakadun ja Kuninkaankadun risteyksessä.

Ida Hellstenistä tiedetään ainakin se, että ennen sotaa hän oli asunut yhdessä venäläisen sotilaan kanssa, vaikka he eivät olleet aviopari. Vuonna 1916 Ida oli synnyttänyt lapsen. Kun maaliskuussa 1918 Tampereella oli perustettu punaisten naiskaarti, oli Ida liittynyt siihen vapaaehtoisena.

Joukko oli nuorta, 20-vuotias Ida Hellsten oli sieltä vanhemmasta päästä. Ei tiedetä tarkkaa syytä sille, miksi hän halusi ottaa aseen.

Ehkä aatteesta. Ehkä palavasta halusta osallistua vallankumoukseen. Niin teki aika moni, sillä Tampereen naiset perustivat kaartinsa itse.

Ehkä se oli hetken mielijohde, jossa ei tiedetty, mitä todella olisi edessä.

Tutkija Tuomas Hoppu tuntee Tampereen naiskaartin vaiheet tarkasti. Hänen mukaansa monet liittyivät naiskaartiin sen takia, että kaverikin oli liittynyt. Maaliskuun 7. päivä 1918 perustettuun komppaniaan ilmoittautui 166 naista: komppania oli oikeastaan ylisuuri.

Naisille jaettiin aseet ja niillä opeteltiin ampumaan. Ei se kaikille ollut ihan helppoa, sillä venäläinen kolmen linjan kivääri oli raskas ja hankala pitää tähdätessä vakaana. Komppania ehti tiettävästi saada koulutusta, mutta sekin tarkoitti lopulta muutaman viikon äksiisiä. Vuoden 1918 sotureilla into korvasi monesti taidon.

Tiettävästi ainoa autenttinen taistelukuva Tampereen valtauksesta: punakaartilaisia asemissa Kauppakadulla.

Maaliskuun 26. päivä valkoiset olivat edenneet kaupungin etelälaidalla jo Hatanpään niittyjen reunaan. Punaisten naiskaarti sai käskyn asemiin Ratinanniemeen.

Nykyisin Ratinanniemen keskellä on tunnettu urheilustadion. Tuolloin alueella oli hiekkakuoppia ja muutamia rakennuksia. Taistelukäskystä tuli eräänlainen vedenjakaja: osa kieltäytyi lähtemästä etulinjaan. Ehkä osalle hiipi mieleen paha aavistus siitä, mitä edessä saattaisi olla.

Naisten komppania ehti olla Ratinassa vain noin vuorokauden, eikä sitä vastaan kunnolla hyökätty. Oli hajanaista laukaustenvaihtoa. Jotain naiskomppanialle taisi tapahtua. Se vedettiin pois etulinjasta, eikä sitä lähetetty enää taisteluun.

Naiset pantiin miliisitehtäviin kaupungille tarkastamaan papereita, vahtimaan pimennysmääräyksiä ja vartiopalveluun. Kun Tampereen keskustasta tuli taistelutanner, naiset joutuivat taisteluun kuka missäkin. Heitä kaatui ja heitä teloitettiin taisteluiden aikana ympäri kaupunkia.

Vaikka valkoisten saartorengas kaupungin ympärillä kiristyi ja puolustajien tilanne kävi tukalaksi, perustettiin Tampereella maaliskuun 30. päivä myös toinen naiskomppania – sekin täysin vapaaehtoispohjalta.

 Nyt kiväärit käteen ja Tirkkosen luokse, siellä päin on valkoisia!

Kauppakadulla Pohjoismaiden-Osakepankin tiloissa majaansa pitäneen 112 naisen komppanian vahvuus oli jälleen tavallista isompi. Monet olivat vasta 16–18-vuotiaita, ja kaikki olivat naimattomia. Päälliköksi määrättiin Kalle Kataja, nelikymppinen pellavatehtaan työmies.

Jossain vaiheessa 2. komppanian mukaan liittyi myös Ida Hellsten. Vähän muita kokeneempana hän piti harjoituksiakin. Vain parin päivän jälkeen oli edessä ihan raaka tosipaikka.

Valkoisten hyökkäys eteni nopeasti Tammerkosken yli huhtikuun 4. päivän aamuna. Viileässä kevätaamussa leijui mustaa tuhkaa, joka nousi tuleen ammuttujen Kyttälän ja Juhannuskylän raunioista. Kärkijoukot ylittivät rautatiesillan, valtasivat komean Näsilinnan keskustan yläpuolelta ja lähtivät syöksymään katuja pitkin talolta talolle.

– Nyt kiväärit käteen ja Tirkkosen luokse, siellä päin on valkoisia, Kalle Katajan kerrotaan karjaisseen komppanialleen Kauppakadulla.

Miksi naisten komppania heitettiin taisteluun? Ehkä siksi, että se sattui olemaan ehjä yksikkö, joka oli vielä koolla ja johon saatiin yhteys. On hieman epäselvää, mitä taistelussa lopulta tapahtui. Ainakin punaiset, sekä miehet että naiset, ampuivat niin kiivaasti, että valkoisten hyökkäys jäi jumiin Tirkkosen taloa vastapäätä sijainneeseen Kuninkaankatu 24:ään.

Alkoi tulla tappioita. Tampereen naiskaartin 2. komppanian päällikkö Kalle Kataja kaatui – mahdollisesti omien ampumana.

Tänne loppui myös Ida Hellstenin matka.

– Suvun piirissä on kiertänyt tarina, jonka mukaan Ida olisi ammuttu hevosen selästä Finlaysonin portilla. On kuitenkin todennäköistä, että hän sai surmansa näillä nurkilla, Juha Kolumäki sanoo Tirkkosen talon vieressä.

Ida Hellstenin kuolinpäiväksi on toisissa yhteyksissä merkitty 6.4. ja toisissa 10.4. Ne viittaavat siihen, että hän olisi jäänyt vangiksi ja ammuttu. Useiden silminnäkijälausuntojen mukaan kuolinpäivä on kuitenkin tuo 4.4.

Katso alla olevalta videolta, millainen oli Tampereen naiskaartin viimeinen taistelu Tampereen kaupungintalolla.

Punaisten viimeinen linnake keskustassa oli Kaupungintalo eli nykyinen Raatihuone. Se antautui iltapäivällä 5. huhtikuuta.

Mitenhän Idalle olisi käynyt voittajien käsissä? Olisiko hänet ammuttu heti vai vasta hetken päästä, kun vankeja seulottiin Rautatieaseman peltimakasiinilla. Ei välttämättä.

Kaupungintalo ja Keskustori kuvattuna taisteluiden tauottua 5.4.1918.

Tuomas Hopun tutkimusten mukaan vain noin puolet Tampereen naiskaartilaisista pidätettiin, mutta monet heistäkin laskettiin vapaiksi. Ei heitä pidetty Tampereella mitenkään erityisen vaarallisina. Sitä paitsi vankeja oli niin paljon, ei heitä kaikkia voinut säilöä Kalevankankaan kasarmeille.

Punaisten antauduttua voittajat kokosivat tuhansia vankeja Keskustorille taistelujen jälkeen.

Monet naiskaartilaisista kävelivät vain kotiinsa – jos sellainen oli enää pystyssä. Päälliköt, mutta myös monet rivinaisetkin, joutuivat myöhemmin valtiorikosoikeuteen, mutta säilyivät hengissä.

Jossain siellä sodan kauhujen keskellä oli selviytynyt myös Ida Hellstenin 2-vuotias tytär. Hänet on adoptoitu Lempäälään 1920-luvun alussa. Ei ole tiedossa, mitä sen jälkeen on tapahtunut.

Juha Kolumäen suvussa sukulaisen kohtaloa ei ole piiloteltu, mutta ei sillä ole elämöitykään.

Sodasta ei juuri puhuttu. Annettiin olla.

Ilta-Sanomat järjestää keskiviikkona 11.4. kello 13 Tampereen yliopiston juhlasalissa 1918-tilaisuuden. Keskustelemassa Tampereen taisteluista ovat mm. kirjailija Anneli Kanto ja historioitsija Teemu Keskisarja. Tutkija Marjo Liukkonen kertoo yli 200 naisen murhista Hennalan vankileirillä. Suoraa lähetystä tilaisuudesta voit seurata täältä.

Ilta-Sanomat kertoo 18 ihmisen tarinat, jotka joutuivat vuonna 1918 punaisten tai valkoisten uhreiksi. Kertojina ovat uhrien sukulaiset. Ainutlaatuinen paketti vuoden 1918 järkyttävistä tapahtumista on luettavissa myös näköislehtenä (29.3.) täällä.

Lue lisää vuoden 1918 järkyttävistä tapahtumista täältä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?