Rauhantekoja Sipoon koulussa: seiskoille kavereita sandaaleilla, senioreille someoppia - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Rauhantekoja Sipoon koulussa: seiskoille kavereita sandaaleilla, senioreille someoppia

14-vuotiaat Jasmin ja Tiina kertoivat Toinille, 84, sosiaalisesta mediasta, ja toinen porukka pakottautui päivän ajan puheisiin ventovieraiden kanssa. Sipoolaisnuoret oppivat, että he ovat oman elämänsä ja ympäristönsä sankareita – ja teot vaikuttavat.

Iida-Stiina Suihkonen frendaalien valmistuspajalla. Nuoret juttelivat kadulla kohtaamilleen ihmisille ja keräsivät näiden tarinoita. Vanhuksille tarjottiin myös hemmotteluhoitoja, kuten kampauksia.­

31.3.2018 11:01

Huoneessa on kaksi ryhmää, joiden välillä on hiljaisuus ja monta metriä tyhjää tilaa.

Sipoon Nikkilän yläkoululaiset ja palvelutalo Elsien asukkaat tarkastelevat toisiaan ujosti, mutta uteliaasti.

– Tulimme opastamaan teitä sosiaalisen median käytössä, 14–15-vuotiaat oppilaat kertovat.

Koululaiset ottavat tällä viikolla osaa valtakunnalliseen Gutsy Go -projektiin, jossa he ideoivat ja toteuttavat paikkakuntansa yhteisöllisyyttä parantavia tekoja.

Kymmenhenkinen Somekummi-tiimi havaitsi, että sosiaalinen media on vanhuksia ja nuoria erottava muuri. Päätös puuttua tähän asiaan syntyi ryhmässä yksimielisesti.

Oppilaat ovat oikeassa: muun muassa Ikäteknologiakeskus on todennut, että sosiaalisen median käyttö ja sähköiset palvelut voisivat lisätä seniorien toimintamahdollisuuksia yhteiskunnassa, etenkin syrjäseuduilla.

Mia Mäntylampi, Matilda Mankinen ja Vili Myllymäki tekivät koulussa seiskaluokkalaisten kanssa frendisandaaleja eli frendaaleja – he olivat huomanneet, että vanhemmat oppilaat kohtelevat seiskoja usein huonosti. Sandaaleja tehdessä tutustuu.­

Ongelmana kuitenkin on, ettei sosiaalisen median neuvontaa ole riittävästi tarjolla.

Hiljaisuus huoneessa jatkuu.

– Useimmilla heistä on huono kuulo, joten kannattaa puhua kovaa, kehottaa vanhusten ohjaaja, sosionomi Ari Laakso.

Se on hyvä syy mennä juttelemaan jokaiselle vanhukselle henkilökohtaisesti.

Sipoon Nikkilän Sydän -koulukeskuksessa Gutsy Go -viikkoa vietti 220 kahdeksasluokkalaista, joista koostui 18 tiimiä.

Some-opastuksen lisäksi kahdeksasluokkalaiset tekivät maahanmuuttajien kanssa yhdessä töitä maatilalla, tarjosivat kampaus- ja muita hemmotteluhoitoja vanhuksille ja tekivät koulussa seiskaluokkalaisten kanssa frendisandaaleja eli frendaaleja – he olivat huomanneet, että vanhemmat oppilaat kohtelevat seiskoja usein huonosti ja keksivät, että sandaalien teko yhdessä lähentää.

Yhden tiimin nuoret haastoivat itsensä tutustumaan mahdollisimman moneen ihmiseen, koska olivat havainneet, että suomalaisten on usein vaikea puhua tuntemattomille. He puhuttelivat kohtaamiaan ventovieraita yhden päivän aikana ja pyysivät jokaiselta uudelta tutultaan tarinan kohtaamisesta somessa julkaistavaksi.

Vastaava tuottaja Aram Aflatuni määrittelee Gutsy Gon ”rohkeiden rauhantekojen menetelmäksi”.­

Mutta mistä kaikki alkoi?

Koululla meitä on vastassa Gutsy Gon vastaava tuottaja Aram Aflatuni, yksi idean kehittäjistä. Aflatuni on johtanut useita suomalaisia tv-tuotantoyhtiöitä ja työskennellyt pitkään nuorisohankkeissa.

Gutsy Gossa kyse on nuorten rohkaisemisesta tekoihin ja kotipaikan viihtyvyyden parantamisesta.

– Tämä on rohkeiden rauhantekojen menetelmä. Nuorisotyön ja median ammattilaiset ovat lyöneet voimansa yhteen, jotta syntyisi operaatio, jossa nuoret tulevat näkyvämmäksi ja osallisemmaksi yhteiskunnassa, hän kertoo.

– Rauhan innovaatiot tehdään muille, ei itselle.

Tiimien oppilaat ovat eri luokilta, joten he eivät ehkä aluksi tunne toisiaan. Gutsy-viikon ensimmäisenä päivänä oppilaat kävivät ohjaajien kanssa monenlaisia keskusteluja. Niissä mietittiin muun muassa, minkälaisia muureja eri ihmisryhmien välillä on ja miten niitä voitaisiin murtaa.

Havainnot lähtivät nuorista.

Päätöksen jälkeen laitettiin toimeksi. Nuoret toteuttivat ja kuvasivat projektejaan keskiviikkona. Perjantaina he jakoivat somessa, millaisia tekoja he olivat tehneet.

 Tulee kokemuksia, että meitä tarvitaan ja me osaamme tehdä juttuja ryhmässä.

Aflatuni sanoo, että tekoja saa vapaasti kopioida toisiin kouluihin ja eri paikkakunnille. Copyright tarkoittaa nyt: right to copy.

– Nuorille tulee kokemuksia siitä, että meitä tarvitaan, me osaamme ja me voimme tehdä juttuja ryhmässä uusien ihmisten kanssa.

Aflatuni kertoo, että hommassa korostuu työskentely yhdessä.

– Nuoret yllättivät meidät kertomalla olevansa koulussa yksin. Kysyin, mitä tämä tarkoittaa. Tehän olette koulussa koko ajan yhdessä? He vastasivat, että ei, me istutaan hiljaa yksin luokassa ja tehdään läksyt yksin. Numerot ovat yksilösuorituksia.

– Gutsy Gossa ongelmat huomataan yhdessä, ratkaistaan yhdessä ja juhlistetaan onnistumista yhdessä.

Gutsylaiset kävivät maanantaina Kesärannassa esittelemässä projektia hallitukselle Juha Sipilän kutsusta. Projekti sai pääpalkinnon viime vuonna Vuosisadan rakentajat -kilpailussa, jonka suuri joukko säätiöitä järjesti kehittämään ratkaisuja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi.

Daniel Söderblomin ja Amir Al-Zeyadin ryhmä veivät maahanmuuttajanuoria ja Suvikujan asumisyksikön vanhuksia kahvilaan tutustumaan iltapäiväkahveille huomattuaan nuorten ja vanhusten välillä kuilun.­

Pääpalkintona oli 1,5 miljoonaa euroa. Toiminnan rahoituksesta puolet tulee näistä rahoista ja puolet kunnalta, joka ostaa palvelun kouluun.

Kotkan Karhuvuoren yläkoulussa toteutettiin Gutsy Go -viikko pilottina viime toukokuussa.

Karhuvuori valikoitui paikaksi huonomaineisuutensa takia. Sen postinumeroalueella on Suomen matalin koulutustaso, suurin maahanmuuttajien osuus ja korkein työttömyysprosentti. Alue tunnetaan alueuutisissa muun muassa väkivaltarikoksista.

– Kyseessä on leimattu alue, kertoo Kotkan nuorisotoimenjohtaja Leena Ruotsalainen.

Hän painottaa, että alue on saanut viime aikoina uuden koulun, nuorisotalon ja kirjaston. Itse karhuvuorelaiset kokevat asuinalueensa positiivisemmin kuin mikä sen maine on.

Gutsy Go -viikolla kasiluokkalaiset siivosivat roskaisia alueita viihtyisämmiksi ja vierailivat vanhainkodissa. Yhdessä projektissa nuoret veivät lemmikkejään vierailulle vanhainkotiin.

– Viikolla oli välitön positiivinen vaikutus nuoriin, Ruotsalainen sanoo.

 Nyt joku sanoisi, että on tuollaisia ennenkin saatu aikaan täällä.

Projektit eivät jatkuneet viikon jälkeen. Silti nuorisopalveluiden työntekijät uskovat, että viikon mittaisilla projekteilla oli huomattava merkitys nuorten itsetunnon ja kaupunginosan ilmapiirin kannalta.

Nuoriso-ohjaaja Toni Lahti oli mukana viikolla. Hän on huomannut jonkinlaista muutosta alueen nuorissa – ainakin niissä, jotka ovat tuttuja nuorisotalolta.

– Nuorilla tuntuu olevan nyt avoimempi asenneilmapiiri ja he ovat tulevaisuuden suhteen toiveikkaampia.

– Tämä saattaa näkyä nuorisotalon keskusteluissa. Joku saattaa sanoa, että olisipa siistiä, jos meillä olisi vesiliukumäki. Ennen joku olisi sanonut, ettei kannata, kuka sen maksaa, ja että se rikottaisiin varmasti. Nyt joku sanoisi, että onhan tuollaisia ennenkin saatu aikaan täällä, on se mahdollista.

Nuorten esiintyminen rauhantöissä sosiaalisen median kanavissa on Lahden mukaan parantanut paitsi Karhuvuoren mainetta, myös nuorten statusta. He eivät näyttäydy enää paikkoja rikkovina ”ongelmatapauksina”.

Viime syksystä alkaen kaupunginosassa on ollut nuorten toiveista uusi skeittiparkki. Vanha oli ollut paikalla viimeksi 15 vuotta sitten, mutta jouduttiin aikoinaan purkamaan ilkivallan vuoksi.

Nyt nuorille haluttiin taas rakentaa. Skeittiparkki nousi nuorten aloitteesta. He olivat mukana myös suunnittelu- ja toteutusvaiheessa.

Nuoret huomasivat, että vanhukset jäävät usein näkymättömiksi. He halusivat käyttää taitojaan, kuten hiustenpesua ja parturointia hemmotellakseen palvelutalo Elsien vanhuksia. Mohammad Abbas leikkaa hiuksia.­

– Oli ratkaisevan tärkeää, että toimintaviikon toteuttaja tuli Kotkan ulkopuolelta, taholta, jolla ei ollut värittynyttä käsitystä karhuvuorelaisista. Jokainen sai olla mukana tekemässä, olivat he aikaisemmin tehneet mitä hyvänsä, Lahti pohtii.

Nikkilässä palvelutalo Elsiessä työskentelevä Ari Laakso opastaa, että koululaisten kannattaa aloittaa someopetus aivan alkeista. Moni 80–90-vuotiaista asukkaista ei ole koskaan ollut edes internetissä. Laakso on tehnyt opinnäytetyönsä seniorien sosiaalisen median käytöstä.

Siksi oppilaat ovat miettineet, että he voisivat vain kohdata vanhuksia ja puhua vaikka näiden muistoista. Niistä tehdään luvan kanssa sisältöä sosiaalisiin medioihin: Gutsy Gon Youtube-kanavalle, Instagramiin, Twitteriin ja Facebookiin.

Pöydän ääressä istuva Aila Väisänen, 89, antaa luvan ottaa kuvan, ”jos vain kamera kestää”.

Anni Jumppanen ja Jenna Kuisma opastavat Väisästä tabletin käytössä. Sillä voi lukea lehtiä. Jos on huono näkö, tekstin saa isommaksi. Tabletilla voi ottaa myös kuvan, kuten kameralla.

Tai omakuvan.

Nyt tabletti näyttää reaaliaikaisen kuvan Väisäsen kasvoista. Tabletti muuttuu peiliksi.

– Maailmanmeno on mennyt pikkasen eteenpäin! hän huudahtaa yllättyneenä.

Anni Jumpponen (vas.) ja Jenna Kuisma opettavat Aila Väisäselle IPadin käyttöä.­

Toisella puolella huonetta Toini Huolman, 84, on kertonut elämästään hyvän aikaa Tiina Nuutiselle ja Jasmin Rentolalle.

Nyt hän kutsuu nämä käymään huoneessaan, sillä hän haluaa näyttää valokuvia.

Oppiko Toini jotain uutta Tiinalta ja Jasminilta sosiaalisesta mediasta?

– En! Olen kuullut kaiken jo moneen kertaan, nainen naurahtaa ja liikkuu pyörätuolilla kohti huonettaan.

Huoneeseen saapuvat nyt Toinin ja tyttöjen lisäksi videotiimiläinen Lari Liponen – sekä Ilta-Sanomien toimittaja ja kuvaaja.

– Täällä minä asun, Toini esittelee noin parinkymmenen neliön huonettaan.

– Oikein viihtyisä, tytöt kehuvat.

Huoneen seinillä on Huolmanin ja hänen edesmenneen miehensä hääkuva.

– Minä nuorena ja mies nuorena, ai jai jai... Toini sanailee ja saa muut nauramaan.

Pian löytyy vanha valokuva-albumi. Sen varhaisimmat kuvat ovat Toinin lapsuudesta Äänekoskelta. Äiti, isä ja sisar. Ja vanha lapsuuden kotitalo.

– Oli mökki, oli köyhä kuin mikä. Ei voinut rellestää siinä talossa.

Jasmin Rentola (vas.) ja Tiina Nuutinen katsovat Toini Huolmanin nuoruuden kuvia.­

Tiinan ja Jasminin huomio kiinnittyy erityisesti kuvaan, jossa Toini ja hänen sisarensa poseeraavat alle kymmenvuotiaina äitinsä vieressä, sekä kuviin kuorosta ja häistä.

– Oli ihanaa nähdä kuvia, että miltä silloin näytti ja millaisia vaatteita oli, Tiina sanoo.

– Kiva oli päästä tänne, kun tällaista ei pääse joka päivä tekemään, Jasmin jatkaa.

Toimisivatko Toinin kuvat nuorten suosimassa kuvapalvelu Instagramissa?

– Aivan varmasti! tytöt hymyilevät.

– Mikä se on, Toini kysyy.

Onneksi Tiina ja Jasmin voivat näyttää.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?