Kotimaa

Treenikirjan julkaissut entinen erikoisjoukkosotilas Juuso joutui keskelle tulitaistelua Afganistanissa – sitten tapahtui todellinen tragedia

rac

Julkaistu:

Kirjan läpikäynnin jälkeen lukija tietää miten erikoisjoukkosotilas pääsee huippukuntoon ja miksi tällaista kuntoa vaaditaan.
Suomessa julkaistaan ja on viime vuosina julkaistu huima määrä erilaisia treeni- ja kuntoilukirjoja. Harvemmin kirjoittajat kuitenkaan ovat entisiä erikoisjoukkosotilaita.

Performance coach Juuso Aholla ja fysioterapeutti Vesapekka Larkkosella on tällainen tausta. Lisäksi molemmilla on kokemusta myös kansainvälisestä kriisinhallinnasta Kosovosta, Afganistanista ja EU:n valmiusosastosta.

Heidän kirjoittamansa kirja Military Cross-Training – treenaa kuin erikoisjoukoissa (Docendo) julkaistaan tänään lauantaina. Se sisältää lukuisia treenivihjeitä ja -ohjeita aina alkulämmittelyistä nopeuden, voiman ja liikkuvuuden kasvattamiseen sekä palautumiseen ja vammojen ennaltaehkäisyyn.

Lisäksi kirja käy läpi terveellisen ruokavalion suunnittelua ja harjoittelun ohjelmointia.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Yllä olevalla videolla Aho näyttää suosikkiliikkeitään.

Ohjeista ja niitä tukevasta kuvituksesta huolimatta teos on enemmän kuin tavallinen treeniopas, juuri tekijöidensä taustan vuoksi. Kirjoittajat eivät kerro tai näytä suomalaisesta erikoisjoukkotoiminnasta mitään, mikä ei olisi julkista, mutta kertovat omista kokemuksistaan välillä ihokarvoja nostattavalla tarkkuudella.


– Kirjaan valitut jutut on hyvällä maulla valittuja tapauksia, joista löytyy muutenkin tietoa julkisuudesta. Varsinkin vuoden 2009 tarinoista oli Suomessa paljon uutisointia, Aho kertoo Ilta-Sanomille.

Lyhyesti sanottuna kirjan läpikäynnin jälkeen lukija tietää miten erikoisjoukkosotilas pääsee huippukuntoon ja miksi tällaista kuntoa vaaditaan.

– Tarkoitus on tuoda esiin mitä se työ on. Se ei ole ihan kuin elokuvissa, jossa mennään vaan karmit kauluksissa sisään, Aho kertoo.

Kova paikka Afganistanissa

Vuonna 2009 Aho joutui kovan paikan eteen. Hän oli työskennellyt Utin jääkärirykmentin Erikoisjääkärikomppaniassa jo pari vuotta ja pääsi tehtävälle Afganistaniin, turvaamaan maan presidentinvaaleja, jotka nykyäänkin maata johtava presidentti Hamid Karzai tulisi voittamaan.

Koska kyseessä oli haastava tehtävä, myös pahimpaan – omaan tai taistelutoverin kuolemaan – piti valmistautua. Kaikki kirjoittivat läheisilleen jäähyväiskirjeet, jossa kerrottiin muun muassa toiveet hautajaisten järjestämisestä.

– Kun samalla ymmärsin tulevan tehtävän riskit, kirjeiden kirjoittaminen oli todella raastavaa ja niin mieleenpainuva tapahtuma, että muistan edelleen mitä niihin kirjoitin.

Afganistanissa suomalaisjoukon yhdeksi tehtäväksi tuli päästä erääseen syrjäiseen kylään. Vuoristokylään oli aina yli päivän matka lähimmältä turvatalolta ja alue oli kapinallisten hallussa. Pirullisinta sotilaan kannalta oli, ettei vihollista voinut tunnistaa ennen kuin he ottivat aseen esille ja ampuivat kohti.

Alla olevalla videolla Aho kertoo taustastaan erikoisjoukoissa. Juttu jatkuu videon jälkeen.


– Etsimme eri reittejä kylään ja lähestyimme sitä apilataktiikalla eli kokeilemalla eri suunnista. Ajoimme käytännössä aina niin lähelle kylää kuin pääsimme, ennen kuin vastapuoli avasi tulen meitä kohti.

Eräänä päivänä sotilaat ajoivat laakson pohjaa ja katselivat pellolla työskenteleviä ihmisiä. Yhtäkkiä alkoi tapahtua.

– Kuului samanlainen ääni kuin papattimatosta, ja kattoampujamme tipahti sisälle autoomme ja sanoi, että siellä on vihollista, jotka ampuvat. Kattoampuja nousi takaisin ja vastasi tuleen, ja ajoimme suojaisaan joenuomaan.

Joukko taisteli tiensä irti tilanteesta käyttäen vanhaa vaunutaktiikkaa: osa porukasta jalkautui joenuoman pohjalle hakemaan hyvää ampumispaikkaa ja samalla autot nousivat välillä uomasta esiin vastaamaan tuleen.

Illalla iski järkytys

Taistelusta irtaantuminen ei sujunut siisteimmällä mahdollisella tavalla. Hetkeä aiemmin rauhalliselta pellosta alkoi tulitus. Joukon ajaessa peltojen välissä kuului myös kova räjähdys. Sotilaita vastaan yritettiin hyökätä singolla tai tienvarsipommilla.

Mikä se räjähdys ikinä olikaan, niin onneksemme se ei osunut.

Ahon koettelemukset eivät päättyneet siihen. Samana iltana Aho – juuri tulitaistelusta selvinneenä – sai kuulla isänsä kuolleen edellisenä iltana.


– Silloin tuntui siltä, että joku suurempi voima ja taho puuttui peliin ja antoi minun vielä elää ja otti samalla yhden hengen perheestämme, vielä ei ollut minun vuoroni. Ajankohdat osuvat niin täsmällisesti toisiinsa, että sitä on edelleen todella vaikea ymmärtää.

– Isän kuolema samalla hetkellä, kun itse olin taistelussa, oli sellainen asia, jota ei pysty kunnolla ymmärtämään, Aho kertoo IS:lle.

Pää pysyy kasassa pizzalla

Neljä vuotta myöhemmin Aho palasi jälleen Afganistaniin, tällä kertaa kouluttamaan paikallisia erikoispoliiseja. Sotilaiden leirin ympäristö oli niin vaarallinen tienvarsipommien ja väijytysten takia, että leiriin ja sieltä pois kuljettiin ainoastaan helikopterilla. Kerran se joutui rakettihyökkäyksen kohteeksi.

– Raketit ammuttiin melkein kymmenen kilometrin päästä, ja lähin tuli noin 150 metrin päähän omasta majoitusrakennuksestamme. Kun kuulimme rakettien vihellyksen, niin aluksi suojauduimme, mutta hetken päästä olimme jo leirin muurilla katsomassa, minne ne tarkemmin menevät. Jälkeenpäin ajatellen oli todella idioottimaista toimintaa mennä muurille seisomaan ja katsomaan, että kuinka lähelle raketit tällä kertaa osuvat.


Hyökkäys loppui lyhyeen Naton kriisinhallintaoperaatio ISAF:n vastattua tilanteeseen reilulla ilmatuella. Aho ja kumppanit katsoivat leiristään kun erilaiset hävittäjät ja pommikoneet mylläsivät tanteretta noin 10 kilometrin päässä leiristä.

Ahon mukaan näky oli vaikuttava. Jälkipuintia oli hyvä käydä telttasaunassa, jonka suomalaiset rakensivat leiriinsä.

– Jos suomalaisten pitää saada sauna aina joka paikkaan, niin italialaiset tarvitsevat pizzansa. He olivat tilanneet oman pizzauunin ja muuranneet sen leiriin. Pidimme aina välillä pizzailtoja, ja saimme pizzat oikeasta kiviuunista. Nuo ovat niitä pieniä iloja, jotka pitävät omaa pääkoppaa kasassa tuollaisissa paikoissa.