”Vietnam vaikutti ratkaisevasti maailmankuvaani” – ensimmäinen tv-sota tuli lähelle Suomessakin

Julkaistu:

Historia
Vietnamin sota radikalisoi nuorisoa Suomessa 1960- ja 1970-luvuilla. Silloin laulettiin rauhan sekä Vietnamin puolesta ja Yhdysvaltoja vastaan.
Vietnamin sota käytiin toisella puolella maapalloa, mutta se tuli lähelle. Se oli ensimmäinen tv-sota. Se soi rockissa, ja unohtumattomat elokuvat ikuistivat sen. Vietnam oli länsimaissa 60-luvulla nousseen radikaalin opiskelijaliikkeen ja uuden vasemmiston symbolinen sota.

Yle esitti hiljan Ken Burnsin hienon sarjan Vietnamin sota. Näkökulma on amerikkalainen, mutta aihe tuntuu silti kansainväliseltä.

Sota päättyi 30. huhtikuuta 1975. Se alkoi kaksi vuosikymmentä aikaisemmin ja vaati yli kolmen miljoonan ihmisen hengen. Se oli kuuma osa laajempaa kylmää sota, jossa olivat vastakkain kommunistisen Neuvostoliiton johtama blokki ja liberaalin ja kapitalistisen Yhdysvaltain rintama.

Kenen joukossa seisoit?

Teiniliiton riveissä Vietnamin sodan vastaisiin mielenosoituksiin osallistunut ja niitä myös organisoinut demariveteraani ja poliittisen historian tutkija Erkki Tuomioja muistuttaa nyt, että sodanvastaisuus oli silloin kattava kansainvälinen ilmiö.

– Se oli joukkoja mobilisoiva asia kaikkialla maailmassa ja laajalla rintamalla. Mukana ei ollut vain vasemmistolaisia vaan myös keskustalaisia, kokoomuslaisia...

Tuomiojalla oli myös muita aktivismin kohteita.

– Omalta osaltani Etelä-Afrikan apartheid-politiikka ja sen vastustaminen oli poliittisen osallistumisen kannalta vieläkin merkittävämpi kuin Vietnamin sota. Tähän vaikuttivat brittiläiskontaktit. Siellä Etelä-Afrikan rotuerottelujärjestelmä oli vahvemmin esillä. Vietnamin sota kosketti eniten juuri amerikkalaisia itseään. Muualla se oli väistyvä asia. Tuli Chilen vallankaappaus ja muut liikekannalle saaneet tapahtumat.


Vietnamin sodan vastaisuus oli jossain määrin tuontitavaraa. Ranskan opiskelijaliike löysi vuosina 1965–1968 symboliseksi kiihokkeekseen ja sateenvarjoasiakseen Vietnamin sodan, jota Yhdysvallat kävi liikkeen mielestä kolonialismin ja imperialismin merkeissä. ”Pariisin kevät 1968” veti eturintamaan jopa filosofit kuten Jean-Paul Sartre. Sitä muistellaan yhä.

Ranska oli itse aloittanut sodan Indokiinassa, johon kuuluivat nykyisten Vietnamin, Laosin ja Kambodžan valtioiden alueet. Vietnam nousi selvemmin esiin vasta kun Yhdysvaltain presidentti Lyndon B. Johnson päätti alustaa maajoukkojen lähettämistä Vietnamiin massiivisilla pommituksilla helmikuussa 1965.

Suomessakin heräiltiin. 1960- ja 1970-lukujen aktivistinen nuoriso puhui edistyksellisyydestä ja rauhasta. Vietnamin kautta löytyi tie vasemmistolaiseen maailmankuvaan ja pasifismin aatteeseen.

”Se oli kyllä mulle Vietnamin sota se herättäjä, joka johdatti mut edistykselliseen ajatteluun”, muisteli poliittisten työväenlaulujen esittäjä Annariitta Minkkinen teoksessa Ilmestyskirja. Vietnamin sodan kulttuurihistoria.

Turun taannoisen kulttuuripääkaupunkihankkeen vetäjä Cay Sevón on puhunut ”Vietnamin ajasta”. Se alkoi elokuun 5. päivänä 1964, jolloin Yhdysvallat aloitti Vietnamin pommitukset, ja päättyi vappuna 1975, jolloin vapautusarmeija marssi Saigoniin.

Siinä ajassa ehti kokonainen sukupolvi kasvaa aikuiseksi ja kokea radikalismin herätyksen osana globaalia Vietnamin sodan vastaista nuorisoliikettä ja vasemmistolaisuuden uutta aaltoa.

Ensimmäiset sodanvastaiset mielenosoitukset järjestettiin Suomessa 1965. Radikaalien tunnuslauluksi nousi Aulikki Oksasen tulkitsema Kenen joukoissa seisot. Otteetkin kovenivat niin puheissa kuin mielenosoituksissa. Hippien kukkaisfilosofia sai jäädä. Martin Luther Kingin ja Gandhin tilalle nousi ikoniksi Ernestero ”Che” Guevara.

Sissiromantiikka kukki Suomessakin. Rkp:n presidenttiehdokas Nils Torvarlds poseerasi Hufvudstadsbladetin kuvassa konepistooli käsissään. Ase oli sentään lelu eikä oikea.

Yhdysvaltain kansallispäivänä 4. heinäkuuta 1968 järjestetyssä mielenosoituksessa poltettiin Yhdysvaltain lippu. Tekoa paheksuttiin yli puoluerajojen, ja paheksujien joukkoon liittyi myös mielenosoituksessa mukana ollut tuleva pääministeri Paavo Lipponen.

Jo keväällä Vietnamin sodan vastaisen mielenosoituksen jälkeen porukka piiritti Yhdysvaltain lähetystöä Che Guevara -kylttejä heiluttaen. Illemmalla radikaalit maolaiset polttivat Esson huoltoaseman lipun, tunkeutuivat Helsingin Sanomien kirjapainoon riehumaan, valtasivat raitiovaunun vaatien kävelyteitä ja hilasivat punaisen lipun Uuden Suomen lipputankoon.

Vuosina 1973–74 aktiivinen Suomi-Vietnam-seura organisoi keräyksen Avustusjuna Vietnamiin. Mukana oli myös laulaja, näyttelijä ja myöhemmin poliitikkonakin toiminut Kristiina Halkola. Ultra Bra -yhtyeenkin musiikissaan kunnioittaman laululiikkeen uusin mielenkiinnon kohde olikin juuri Vietnamin sota.

Vuonna 1972 ilmestyi LP Elämme Vietnamin aikaa, jossa Halkola oli yksi solisteista. Näkökulma oli selvästi Yhdysvaltoja vastaan ja Pohjois-Vietnamin puolella. Lyriikat olivat enimmäkseen vietnamilaisrunoilijoiden taistelutekstejä.

Sodan päätyttyä Aulikki Oksanen kirjoitti Tiedonantajaan runon Vietnamin vapautuksen päivänä: ”Ymmärrätkö, ymmärrätkö tätä oikeuden juhlaa, tätä veljeyden voimaa.”


Oksanen on yhä hyvinkin selvillä Vietnamin merkityksestä omassa kehityksessään ja ajattelussaan.

– Vietnamin sota vaikutti ratkaisevasti omaan maailmankuvaani. Lehdistä ja televisiosta näin raakaa faktaa, johon oli pakko ottaa kantaa. Esimerkiksi Laulu Ho Thi Vanista syntyi yhden järkyttävän lehtikuvan pohjalta.

Oksanen ei korosta niinkään liikehdinnän vasemmistolaisuutta kuin sen ihmisiä yhdistänyttä humaania puolta:

– Monet sukupolveni taiteilijat vastustivat sotaa, niin kuin miljoonat ympäri maailmaa. Esiinnyttiin mielenosoituksissa ja laulettiin toreilla ja puistoissa, Kaisaniemessä muistaakseni kuorma-auton lavalla. Ajan henki oli humaani ja vastarinta yhteistä ja siksi myös voitto sodasta tuntui yhteiseltä.

Teeman Vietnam-dokumenttisarja on tehnyt taiteilijaan vaikutuksen. Jotain voi aiheesta yhä oppia:

– Sivistyneen länsimaailman kannattaa vaalia rauhaa.


Kun poliittisen laululiikkeen voimahahmolta Kaj Chydeniukselta kerran kysyttiin, onko hän saavuttanut jotain elämässään, hän vastasi voittaneensa Vietnamin sodan.

Pentti Saarikoski suomensi kommunistisen Vietnamin johtajan Ho Tshi-Minhin runoja (Poliittisen vangin runot).

Kansalaisjärjestö Suomen Rauhanpuolustajat valitsi puheenjohtajakseen kirjailija Paavo Rintalan, johon sota vaikutti voimakkaasti. Rintala kirjoitti neljä sotilaiden ja siviilien kokemuksiin perustuvaa teosta, joista tunnetuin on Otavan vuonna 1970 julkaisema Vietnamin kurjet. Rintalaa arvosteltiin voimakkaasti.

Kritiikkiä sai osakseen myös filosofi Georg Henrik von Wright, joka kirjoitti vuonna 1967 Vietnamin sotaa arvostelleen artikkelin Kriget mot Vietnam.

Ken Burnsin sarja Vietnamin sodasta on nähtävissä Ylen Areenassa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt