Professori Juho Saari: Yhteisöllisyyteen kannustaminen ei yleensä auta yksinäistä

Julkaistu:

– Jos 15–20 prosenttia lapsista kokee itsensä yksinäisiksi, on kyseinen koulu epäonnistunut tehtävässään, oppimistuloksista riippumatta, eriarvoistumisen pysäyttämisen työryhmän puheenjohtaja, sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari huomauttaa.
Puolueet ovat viime vuosina nostaneet yksinäiset suomalaiset asialistoilleen. Asia käy ilmi myös eduskuntapuolueiden Ilta-Sanomille antamista vastauksista siihen, mitä yksinäisyysongelmalle pitäisi tehdä.

Eriarvoistumisen pysäyttämisen työryhmän puheenjohtaja, sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari arvioi, että eduskuntapuolueet ovat tehneet läksynsä hyvin. Puolueiden vastaukset ovat hänen mukaansa johdonmukaisia, eikä yksinäisyyttä enää nähdä vain yksityisasiana.

– Nykyään ne tiedostavat, että yksinäisyyden haitat sekä koetulle että objektiiviselle hyvinvoinnille ja terveydelle ovat mittavat, kiittelee Saari.

Suomi on kuitenkin tutkitusti maailman onnellisin maa. Onnellisuus näkyy myös yksinäisten alhaisessa määrässä. Saari kertoo, että Suomessa ja muissa Pohjoismaissa yksinäisyys on keskimääräistä vähäisempää.

– Se on myös eräs pohjoismaisen onnellisuuden salaisuuksista.

 

Yksinäisyyttä pitkäaikaisesti kokeet henkilöt eivät ole niitä, jotka ensimmäisenä lähtevät pihatalkoisiin.

Uuden aiheen tuominen politiikkaan ei ole helppoa. Yksinäisyys on ilmiö, ja yksinäisyyden torjuntaan suunnatun rahoituksen kanavoiminen on haasteellista. On olennaisesti helpompaa kohdentaa rahaa vaikkapa ylipainoon tai riittämättömään liikuntaan, koska niiden ympärillä on valmiit järjestöt ja intressiryhmät. Yksinäisyys on kuitenkin usein molemmissa tapauksissa taustalla.

Yksinäisistä ihmisistä on siis tullut laajalla rintamalla yhteiskunnallinen kysymys. Tutkimukset tukevat aiheen nousemista politiikkaan. On myös tutkimuksellista näyttöä siitä, että tasa-arvoisissa korkean työllisyyden yhteiskunnissa yksinäisyys on vähäisempää kuin muualla.

Lisäksi tiedetään, että kansalaisjärjestöt lisäävät toiminnallaan sosiaalista kohtaamista ja vuorovaikutusta. Ilta-Sanomille näkemyksiään avanneet ja kansalaisjärjestöt esiin nostaneet puolueet ovat siis sikäli oikeilla jäljillä.

Yksinäisyys iskee heikoimpiin

Saaren mukaan yksinäisyys on leipäjonoissa neljästä kuuteen kertaa yleisempää kuin väestössä keskimäärin. Yksinäisyys vähentääkin usein haavoittuvien ryhmien toimintakykyä entisestään. Puolueiden esittämät erilaiset yhteisölliset matalan kynnyksen kohtauspaikat saavat professorin tuen.

Saari muistuttaa, että suomalaisten todellinen perusturva ovat toiset ihmiset. Yksinäisyys vähentää koettua hyvinvointia ja terveyttä enemmän kuin mikään muu yksittäinen tekijä.

 

Erityisesti kaupungeissa ohikäveleminen on helppoa.

Yksinäisyys on ”juurisyy” masennukseen, krooniseen stressiin, ylipainoon, sydän- ja verisuonitauteihin, unettomuuteen, alkoholinkäyttöön ja peliriippuvuuteen. Toisaalta sosiaaliset suhteet kannattelevat vaikeina aikoina, myös silloin kun tulot ovat pysyvästi hyvin alhaiset. Eniten professoria surettaa tilanne, jossa jatkuva taloudellinen niukkuus kytkeytyy pysyvään yksinäisyyteen.

Poliitikot tarjoavat usein yksinäisyyden lääkkeeksi yhteisöllisyyttä. Saari kuitenkin väittää, ettei yleinen yhteisöllisyyteen kannustaminen yleensä vähennä yksinäisyyttä.

– Yksinäisyyttä pitkäaikaisesti kokeet henkilöt eivät ole niitä, jotka ensimmäisenä lähtevät pihatalkoisiin. Vielä vähemmän he lähtevät yksinäisten yhdistyksiin.

Saari arvioi, että yhteisöllisyyden korostamisen sijaan mielekkäämpää on rakentaa yhteistä toimintaa muiden teemojen ympärille. Silloin yksinäisyyttä voi lähestyä muun toiminnan sivutuotteena. Hän muistuttaa vanhasta viisaudesta, jonka mukaan kuoro on parasta yksinäisyyden vähentämistä.

Tästäkin säännöstä on poikkeuksia. Pitkään yksinäisyyttä kokeneille vanhuksille perustetuista ryhmistä on saatu hyviä kokemuksia. Äärimmäisissä tapauksissa myös lääkehoito ja kognitiivinen terapia ovat osoittautuneet tarpeellisiksi.

Kansalaisten kuntokatsastukset lisäisivät tuskaa?

Saari ei suoraan innostu keskustalaisten ehdottamista ”kuntokatsastuksista”, joissa kansalaiset katsastettaisiin autojen tavoin säännöllisin välein. Niihin tulisi hänen mukaansa sisältyä myös palvelupolku. Muuten tiedolla yksinäisyysongelmasta on yksinomaan tuskaa lisäävä vaikutus, professori varoittaa.

 

Jos esimerkiksi 15–20 prosenttia lapsista kokee itsensä yksinäisiksi, on kyseinen koulu epäonnistunut tehtävässään, oppimistuloksista riippumatta.

Yksinäisyyden hoidosta on myös hyviä esimerkkejä. Ilta-Sanomille ajatuksiaan yksinäisyydestä avanneiden poliitikkojen tavoin Saari uskoo, että jokainen ihminen voi omalla toiminnallaan vähentää läheisten, ja etäistenkin, yksinäisyyttä. Se vaatii pysähtymistä, kuuntelemista,ja rohkeutta lopettaa sivustakatsominen silloin, kun näkee ihmisen olevan yksin tai pulassa.

– Turhan paljon on edelleen sitku-mutku-ajattelua, eli ajatellaan että sitku on aikaa, niin menen käymään. Mutku sitä oikeaa hetkeä ei koskaan tullut. Erityisesti kaupungeissa ohikäveleminen on helppoa.

Rkp:n Anna-Maja Henriksson nosti esiin sosiaalisen median mahdollisuudet. Niihin uskoo myös professori. Facebookissa on muun muassa Yksinäiset yhteen -yhteisö ja lukuisia muita tukiryhmiä eri tilanteita varten. Nappi Naapuri yhdistää samassa naapurustossa asuvia. Hätävaravieraat-palvelu voi auttaa sydäntä särkevässä tilanteessa, jossa lasta uhkaavat syntymäpäiväjuhlat ilman ystäviä. Hyvä esimerkki onnistumisista on myös Sekasin-chat, joka on antanut apua monelle ahdistuneelle ja yksinäiselle nuorelle.

Puolueiden kommenteissa on Saaren mukaan hyviä, erilaisissa laitoksissa koettuja yksinäisyyttä helpottavia avauksia. Päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla, vammaislaitoksissa ja vanhusten palvelutaloissa voi rakentaa sosiaalisia suhteita ja parantaa terveyttä ja hyvinvointia. Näin tavoitetaan koulujen yksinäiset lapset, työpaikkojen näkymättömät ihmiset ja omissa huoneissaan elävät vanhukset ja vammaiset.

– Jos esimerkiksi 15–20 prosenttia lapsista kokee itsensä yksinäisiksi, on kyseinen koulu epäonnistunut tehtävässään, oppimistuloksista riippumatta.

Eriarvoistumisen pysäyttämisen työryhmä

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) asetti eriarvoistumisen pysäyttämisen työryhmän tammikuussa 2017.

Puheenjohtajaksi nimitettiin sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari Tampereen yliopistosta.

Ryhmä sai tehtäväkseen löytää eriarvoistumisen estämiseksi uusia ratkaisuja sekä pidemmän aikavälin näkemyksen. Esitetyt toimet tulee voida toteuttaa nykyisten talousraamien puitteissa.

Ryhmän raportti julkaistiin viime viikolla.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt