Kotimaa

Kuvat näyttävät järkyttävän tuhon: Suomen pahimmassa junaturmassa Kuurilassa kuoli 26 ihmistä

Kuvat näyttävät järkyttävän tuhon: Suomen pahimmassa junaturmassa Kuurilassa kuoli 26 ihmistä

Julkaistu:

Historia
Sen tiedettiin tapahtuvan, mutta sitä ei pystytty estämään, koska puhelimia ei junissa ollut. Kaksi henkilöjunaa törmäsi toisiinsa keskellä kantahämäläistä maalaismaisemaa. 26 ihmistä kohtaa matkansa pään.
Kuurilassa 15.maaliskuuta 1957 tapahtunut onnettomuus on rauhan ajan tuhoisin junaturma Suomessa. Äärimmäisen huonon onnen ja työpaineesta johtuneiden inhimillisten virheiden yhdistelmä höystettynä puutteellisella kalustolla johti murhenäytelmään.

Kuurilan nyt jo lakkautettu pysäkki sijaitsee hieman Hämeenlinnasta pohjoiseen. 1957 se oli lujasti käytössä ja silloin vielä yksiraiteisen Helsingin–Tampereen-radan tärkeä sivuutuspaikka.

Vuonna 1957 junaliikennettä ohjattiin ihmisvoimin ja lankapuhelimella. Ihmiset tekevät virheitä, eikä lankapuhelimella saa yhteyttä esimerkiksi täyttä vauhtia raiteita kiitävään jykevään höyryveturiin.


Inhimillinen virhe sattui, kun Riihimäellä työskennelleen junanohjaajan sekä Iittalan asemalla ja Kuurilassa vuorossa olleiden junanlähettäjien välinen tiedonkulku katkesi.

Junanohjaaja, junanlähettäjien esimies, oli ensin määrännyt Torniosta Helsinkiin matkalla olleen pikajunan ja Helsingistä Tampereen kautta matkalla olleen henkilöpikajunan kohtamaan Kuurilassa.

Junaliikenne oli tuona pakkasperjantaina sekaisin. Ohjaaja muutti päätöstään ja määräsikin kohtaamispaikaksi Iittalan. Iittalan asema on Kuurilasta seuraava etelään matkustettaessa. Tieto kohtaamispaikan muutoksesta ei kuitenkaan tavoittanut Iittalan junanlähettäjää, siksi hän ei pysäyttänyt henkilöjunaa asemalleen.


Kuurilan junanlähettäjä sai tiedon uudesta ohituspaikasta. Hän yritti vielä puhelimitse varmistaa Iittalan kollegaltaan ymmärtäneensä asian oikein, mutta Iittalasta ei vastattu puhelimeen. Tästä Kuurilan lähettäjä päätteli, että kaikki on kunnossa, ja päästi valtavan Ukko-Pekka-veturin kiskoman pikajunan jatkamaan matkaansa.

Kun Ukko-Pekka jo kiihdytti liikkeelle Kuurilasta, Iittalasta soitettiin ja kerrottiin, että henkilöpikajuna oli sovitusti tulossa kohti Kuurilaa. Puhelun aikana paniikki iski. Molemmat lähettäjät tajusivat, mitä tapahtuu, kun junat kohtaavat.

Paniikista huolimatta lähettäjien toimintakyky säilyi. He hälyttivät kaikki pelastusviranomaiset ja varoittivat lähialueen sairaaloita jo ennen tuhoisaa törmäystä. Vain juniin he eivät saaneet yhteyttä, sillä niissä ei valtion rahapulan takia ollut radiopuhelimia.

Noin kello 9.45 pahin tapahtui. Junat osuivat toisiinsa arviolta 170 kilometrin yhteisnopeudella metsäisessä kaarteessa reilu kaksi kilometriä Kuurilan asemalta etelään.


Jälki oli hirveää. Pikajunaa kiskonut valtava Ukko-Pekka-veturi kirjaimellisesti halkaisi moottorijunan puusta ja alumiinipellistä tehdyn vetovaunun sekä yhdistelmän toisen vaunun. Törmäys suisti Ukko-Pekan nurin, minkä seurauksena sen vetämä puinen makuuvaunu kiilautui veturin alle ja tuhoutui täydellisesti. Silminnäkijäkuvauksen mukaan vaunut olivat hajonneet ”kuin pärekorit”.

Koska junanlähettäjät olivat ehtineet varoittaa viranomaisia, pelastajat olivat ennen törmäystä jo matkalla onnettomuuspaikalle. Siellä he kohtasivat lohduttoman näyn.

Murskautuneiden vaunujen hylyt, kuolleet ja loukkaantuneet ihmiset, osa heistä vielä yöpuvuissaan. Radalle kaatuneen veturin, jonka viimeiset höyrynpurkaukset kuulostivat kuolonkorinalta.

Uhreja lastattiin paikalle saatuihin rekiin ja kuljetettiin hevoskyydillä vajaan puolen kilometrin päässä sijaitsevan tien laitaan ja siitä sairaalaan. Ammattilaisten lisäksi pelastustöihin oli komennettu varusmiehiä läheisestä Parolan varuskunnasta. Parikymppiset asevelvolliset pantiin etsimään kuolleita ja loukkaantuneita rojun seasta, eikä debriefingiä juuri tunnettu.


Kun raivaustyöt saatiin loppuun, lopputulema oli lohduton. Törmäyksessä oli kuollut kaikkiaan 26 ihmistä. Loukkaantuneiden määrä sen sijaan jäi noin 50:een, sillä onnettomuusjunien taaemmissa vaunuissa matkanneet selvisivät lähinnä ruhjeilla ja pintahaavoilla.

Teknisen tutkinnan jälkeen asiaa puitiin oikeudessa. Syyllinen oli VR:n proseduurin mukaisesti Kuurilan junanlähettäjä. Vastuu junan päästämisestä liikkeelle oli ohjeiden mukaan yksinomaan junanlähettäjän, ja sitä vastuuta ei katko kommunikaatiossa poistanut.

Oikeudessa nuoren lähettäjän stressiä ja painetta kuitenkin ymmärrettiin, ja hänet tuomittiin ainoastaan sakkorangaistukseen ja toki mittaviin vahingonkorvauksiin. Armollisia olivat myös uhrit ja heidän omaisensa, tiettävästi ainoastaan yksi asianomainen vaati junanlähettäjälle tuomiota.

Niin makaaberilta kuin se kuulostaakin, Kuurilan onnettomuus saattoi olla konkreettinen sysäys radioviestinnän valtavalle, Nokian matkapuhelimien maailmanvalloitukseen johtaneelle kehitykselle Suomessa. Rautatiehallituksen silloinen johtaja Erkki Aalto nimittäin lupasi onnettomuuden jälkeen, että jokainen suomalainen veturi ja asema varustetaan vastedes radiopuhelimella.

Aalto oli sanansa mittainen mies, ja vuonna 1962 VR otti käyttöön varsin edistyksellisen Suomessa kehitetyn linjaradiojärjestelmän Haapamäen–Toijalan–Tampereen-rataosuudella. Matkapuhelimen kehityskaarta kirjassaan Kännykkä selvittäneen toimittaja Niko Kettusen mielestä ”VR:n veturipuhelimia voi liioittelematta kutsua kännykän ensimmäiseksi esiasteeksi”.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt