Kotimaa

Kun talvisota päättyi Kollaanjoella, venäläissotilas hämmästyi nähtyään suomalaisten asemat – katso 9 tarinaa talvisodasta

Julkaistu:

Talvisodan raskaat päivät loppuivat 13.3.1940 kello 11. Sodan viimeisten minuuttien aikana suomalaisten päälle satoi valtava tykistön ryöpytys Kollaanjoella. Markus Aaltosen mukaan venäläiset yllättyivät nähdessään suomalaisten asemat.
Euralainen Markus Aaltonen (s.1918) ehti joutua talvisodan aikana moneen pahaan paikkaan. Tulikasteensa hän koki joulukuun lopulla Suomussalmella, kun Jalkaväkirykmentti 64:n joukot hyökkäsivät Hulkonniemeen päin mottiin joutuneita puna-armeijan joukkoja. Hirvittävässä pakkasessa käyty taistelu kääntyi suomalaisille voitoksi. Samoin Raatteen tien motti, jonka suomalaiset pilkkoivat tammikuun alussa 1940.

Helpolla ei suomalaisten korpisotureiden menestys tullut. Päinvastoin, tappiot olivat todella kovat. Varsinkin Eskolan talon pihassa Raatteen tien eteläpuolella suomalaisten rivistöön osunut konekiväärituli oli sellainen verilöyly, että se jäi ikuisesti mieleen. Voit lukea tapauksesta lisää täältä.

Markus Aaltonen kertoi ISTV:lle sotataipaleestaan 100 tarinaa sodasta -sarjaa varten helmikuussa 2017. Tuossa haastattelussa hän kertoi Raatteen tien taisteluiden ohella sodan päättymisestä. Hän koki rauhan tulon toisella kovalla rintamalla, Kollaanjoella.

Kollaanjoki oli saanut jo talvisodan aikana legendaarisen maineen murtumatomana paikkana. Keskellä Laatokan Karjalan rintamaa sijainnut rintamalohko oli kuuluisa erityisesti puolustajiensa, kuten komppanianpäällikkö Aarne ”Marokon kauhu” Juutilaisen ja tarkka-ampuja Simo Häyhän takia.

Sodan loppuvaiheessa neuvostoliittolaiset yrittivät koukata murtumattoman puolutuslinjan ohi pohjoisen ja etelän korpien kautta. Rintama venyi kilometritolkulla ääripäistään. Maaliskuussa myös Marokon kauhun komppania heitettiin Ulismaisten korpiasemiin. Reservejä haalittiin epätoivoisiin taisteluihin mistä ikinä saatiin.

Yksi täydennyksistä oli JR 64:n I pataljoona, joka oli siirretty Suomussalmelta ensin Uomaalle Laatokan karjalan mottirintamalle. Sieltä se lähetettiin vielä pohjoisemmaksi Kollaalle. Vaikka Aaltonen ei ehtinyt olla Kollaalla montaa päivää, kertoo hän joutuneensa useisiin vastahyökkäyksiin. Sota oli armotonta loppuun asti.

Aaltonen kertoo, miten sodan viimeisenä päivänä lähetti tuli ensin tuomaan sanaa rauhan tulosta kello 11. Kovin rauhalliselta tilanne ei kuitenkaan vaikuttanut. Vihollinen ampui tykistöllään niin paljon kuin lähti. Sitten tuli aivan hiljaista, kuin veitsellä leikaten.

Venäläissotilaita kohottautui ylös. Suomalaisetkin uskalsivat nousta asemistaan ja menivät katsomaan entistä vihollista.

– Siellä oli joku suomen kielen taitoinen, joka tiukkasi, että missä meidän miehet ovat. Me näytettiin, että tässä. Hän pudisti päätään, Aaltonen kertoo.

Suomalaisten etulinjan joukot olivat todella vähissä sodan lopussa. Rauha tuli aivan viime hetkellä.

Kuuntele jutun pääkuvana olevalta videolta, miten Markus Aaltonen kertoo sodan viimeisistä hetkistä ja rauhan tulosta Kollaalle. Alla olevalla videolla hän kertoo Raatteen tien taisteluista.


Antti Henttonen oli talvisodan aikaan vasta koulupoika, joka joutui mukaan Summan torjuntaisteluihin. Vihollisen hyökätessä pojat saivat kylmäävän käskyn: pistimet päälle.


Jouko Eräkorpi asui Kannaksella aivan rajan pinnassa. Hän oli vartiossa aamuna, jolloin sota alkoi. Hyökkäyksen merkit näkyivät jo yöllä.


Lars Löflund haavoittui Helsingissä sodan ensimmäisenä päivänä. Lentopommi haavoitti häntä Töölössä.


Kaarina Peltola oli mukana evakuoimassa kotiseutunsa siviilejä Kannakselta sisä-Suomeen. Vastaanotto Hämeessä oli tyly.


Aira Kojo oli talvisodan aikaan vasta pikkutyttö, mutta hänkin joutui sotaponnisteluihin. Yksi tehtävistä oli kaasunaamareiden kokoaminen.


Tarmo Ahti kuului varsinaissuomalaiseen rykmenttiin, joka taisteli Mannerheim-linjalla Muolaanjärven tuntumassa Kannaksella. Vihollisen ensimmäinen hyökkäys oli mieleenpainuva hetki.


Veikko Määttänen puolusti kiväärimiehenä kotipitäjäänsä Ilomantsia. Siellä hyökkäsi aivan ylivoimainen vihollinen tankkien tukemana.


Olavi Lösönen seurasi kotonaan Laatokan Karjalassa, miten vihollinen eteni pelottavan nopeasti. Vauhti näkyi poltettujen kylien kajosta taivaanrannassa.


Lisää sotatarinoita voit lukea ja kuunnella 100 tarinaa sodasta -sarjasta täältä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt