Pääministeri Esko Aho (kesk) ja valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok) tapasivat huhtikuussa 1992 Suomen Pankin johtokunnan kokouksessa, jossa yritettiin ratkoa Suomen markkaa uhannutta valuuttakriisiä. Keskustelu nauhoitettiin ja purettiin paperille muistioksi, joka määrättiin salaiseksi.
IS kertoi kokouksesta laajassa artikkelissa, joka julkaistiin alun perin Plus-liitteessä.
Kokousmuistio paljastaa, että Ahon hallitus suunnitteli laman keskellä jopa kaikkien valtion ja kuntien työntekijöiden irtisanomista, jotta heidän eläke-etuuksiaan päästäisiin leikkaamaan.
Viinanen, 73, muistaa yhä hyvin matkan Ylläkseltä Helsinkiin puolustusvoimien järjestämällä kyydillä. He lensivät Harri Holkerin kanssa ensin helikopterilla Kittilään, sitten armeijan yhteyskoneella Ouluun ja sieltä edelleen Helsinkiin.
– Pikalähtö se oli, todella kova pikalähtö, silloinen valtiovarainministeri sanoo.
Hän ja Holkeri olivat Lapissa kumpikin omissa seurueissaan. Ennen kriisikutsua he olivat tavanneet vain sattumalta kerran ladulla.
Pääministeri Esko Aho ja valtionvarainministeri Iiro Viinanen olivat kovassa paikassa 1990-luvun alun talouskriisissä.
Tuohon aikaan ei ollut kännyköitä, mutta valtion johto kantoi mukanaan hakulaitteita.
– Piipparit soivat ja sinne tuli näkyviin teksti, joka kehotti ottamaan yhteyttä tai hakeutumaan puhelimen ääreen. Yötä päivää sai kiinni.
Suomen Pankin kriisikokouksessa huhtikuussa 1992 käyty keskustelu kuvastaa, kuinka syvässä kriisissä Suomi tuolloin kynti.
– Täytyy muistaa, että meillä oli paniikki päällä. Tilanne näytti niin vaikealta, että oli keksittävä radikaaleja toimenpiteitä, jotka olisivat mittakaavaltaan suuria ja pysyviä. Sikäli esimerkiksi kuntien ja valtion työntekijöiden irtisanomiset oli ihan relevantti ehdotus.
– Toki on mielestäni päivänselvää, että koskaan se ei olisi läpi mennyt. Olisi tullut niin kamala kapina, ettei sitä olisi kukaan kestänyt.
Lomarahojakaan ei lopulta leikattu, vaikka Viinanen muistelee tämän olleen osana yhteiskuntasopimusta.
– Ay-liikkeen suhtautuminen oli murheellista. Vetosimme, että he tekisivät päätöksen, mutta eihän ay-liike koskaan sen vertaa ymmärtänyt. Ei ollut yritystäkään missään vaiheessa.
– Tilanteen näki, kun kävin ympäri maailmaa rahaa kerjäämässä. Siellä aistin hyvin, minkälaisen silmälläpidon alla Suomi oli rahoittajien silmissä.
”Tilanteen näki, kun kävin ympäri maailmaa rahaa kerjäämässä. Siellä aistin hyvin, minkälaisen silmälläpidon alla Suomi oli rahoittajien silmissä.
– Eduskunnassakin oli näitä suunsoittajia, jotka eivät ymmärtäneet, ettei sellaisessa tilanteessa voi puhua mitä tahansa. Ei ulkomaisilla lehtimiehillä välttämättä ole sellaista seulaa, että pystyisivät sanomaan, kannattaako herra X:n puheita ottaa vakavasti.
Viinasella oli arvokkaana kontaktina Reutersin Suomen-kirjeenvaihtaja Peter Starck.
– Sain kahden kesken sovittua, että hän näytti minulle jokaisen Suomea koskevan tiedotteensa. Sain lukea ja esittää korjaukset niihin. Oli suuri hyöty, ettei ainakaan Reutersin kautta mennyt väärää tietoa maailmalle.
Suomen Pankin kriisikokouksesta ja muista viikonlopun tapaamisista Viinaselle jäi mieleen sekä toivoa että pelkoa.
– Kokous antoi toiveita siitä, että kaikki ymmärtäisivät romahtamisen mahdollisuuden.
– Pikkaisen jäi tilaisuuden jälkeen kuitenkin kaivertamaan pelko, että tekevätkö kaikki nyt tehtävänsä ja mitä sitten aikanaan sanoo eduskunta näistä asioista. Eduskuntaa oli hirvittävän vaikea saada pysymään rivissä ja siellähän sai oppositiosta huudella mitä tahansa. Oli pakko kulkea maailmalla todistamassa, ettei noista tarvitse mitään välittää.
