Totuus piileskelee nyt tosi ison salamyhkän sisällä.
90 miljoonaa euroa odottaa noutajaansa Veikkauksen suurvoittojen maksupisteessä Helsingin Pohjois-Haagassa osoitteessa Aku Korhosen tie 2. Aku Korhonen oli näyttelijä – ja draamasta alkaa olla kyse.
Kehäykkösen liikenne virtaa ikkunan ohi. Tänäänkin. Perille rahanjakoon löytää, vaikka tulisi maaseudulta, kuten Loimaalta, jonka Prismassa eurojackpotin voittokuponki pelattiin.
Loimaa on kaupunki Satakunnan ja Varsinais-Suomen rajaseudulla. Ei mikään takapajula. Ihmiset ovat tottuneet matkustamaan. Tieto voitosta on varmasti levinnyt jokaiseen kotiin ja kuppilaan. Kukaan ei asu Loimaalla perunakuopassa.
Voittorivi arvottiin 9. helmikuuta. Aikaa voiton lunastamiseen on 11 kuukautta – jos pelitosite on tallessa.
Onko se? Mistä on kysymys? Tuskin sentään ummikoista ulkomaalaisista tai palautetuista pakolaisista?
Voittoriviä ei pelattu Veikkaus-kortilla. Rahan saaminen edellyttää tositteita. Niitä on viisi, sillä kyseessä oli porukkapeli. Sitä ei tiedetä, kuinka monta pelaajaa tositteiden takana on. Voi olla viisi, voi olla vain yksi.
Miksi voittoa ei ole lunastettu? Ilta-Sanomat kertoo seitsemän mahdollista vaihtoehtoa. Seitsemän, eli yhtä monta kuin voittorivissä oli numeroita: päänumerot 7, 8, 24, 34, 46 ja tähtinumerot 4 ja 8. Tarinat ovat fiktiivisiä. Yhtymäkohdat todellisiin tapahtumiin tai henkilöihin ovat satunnaisia.
1. Kansainvälinen trilleri
Käynnissä on kansainvälisen trillerin tasoinen näytelmä, joka täyttäisi leffateatterit, jos se filmattaisiin ja varmasti joskus filmataankin. Voittotositteet ovat Markun hallussa. Markun kaverit eivät tiedä voittaneensa. Markku on vältellyt heitä, kertonut olevansa matkoilla, vetänyt verhot ikkunoihin.
Markku ei aio jakaa pottia. Ennemmin hän syyllistyy teoista kauheimpaan, henkirikokseen. Koska he kaikki viisi ovat loimaalaisia, suunnitelman toteuttaminen vaatii kärsivällisyyttä. Viisi outoa kuolemantapausta lyhyen ajan sisällä suomalaisella maaseutupaikkakunnalla herättäisi epäilyksiä.
Yksi menisi, kaksikin, kolmas olisi liikaa. Vaikka poliisi ei löytäisi yhteistä nimittäjää vainajille, jäljelle jäänyt alkaisi pelätä henkensä puolesta ja ottaisi yhteyttä viranomaisiin. Ahne, julma juoni paljastuisi. Markun pitää olla kärsivällinen. Aika on rahaa. Aikaa kannattaa tuhlata, koska sen päässä on valtavasti rahaa.
2. Pelimiehiä
Tämä loimaalainen kundiporukka tietää olevansa suuria humoristeja ja pelimiehiä sanan varsinaisessa merkityksessä. Heillä ei ole kiirettä. Nyt nautitaan kohusta koko rahalla! Se oli alun perin Jarin idea, mutta Mika, toinen Jari, Juha ja Pasi ostivat sen heti. Veikkaukseen ei lähdetä hetkeäkään liian aikaisin. Tämä tilaisuus ei toistu!
Jari, Mika, Jari, Juha ja Pasi päästivät sisäisen pikkupoikansa irti. He repivät iloa jokaisesta jättipotin voittajaan liittyvästä uutisesta, keskustelusta, arvailusta ja juoruilusta ja lyövät löylyä supattelun kiukaalle. Kun he kuuntelevat tuttujen ihmisten puhuvan voittajista, tuntuu kuin olisi päässyt omiin hautajaisiinsa. Vertaus ei ehkä täysin toimi, mutta jostain sen kaltaisesta oli kyse.
Viimeinen mahdollinen lunastuspäivä on maanantaina 11. helmikuuta vuonna 2019. Se on merkittynä allakkaan. Varmuuden vuoksi jokaisen allakkaan. Pitää vain muistaa, että vuodelle 2019 ostetaan uusi allakka. Sitten maanantaina tullaan vuokratulla limusiinilla serpentiinit ja viirit liehuen ja läpättäen ja muovisia pienoistorvia töräytellen Veikkaukseen ja kutsutaan mukaan pari go go -tyttöä Hurrikaanien cheerleader-ryhmästä.
3. Virran viemää
Loimijoki virtaa ruskeana Loimaan halki. Onneksi joki jäätyy talvella. Ruskea väri johtuu saviperäisestä maasta, siitähän Loimaa tunnetaan. Siitä ja Hurrikaanista, joka on lentopallojoukkue eikä hirmumyrsky.
Kari on innokas Hurrikaanien fani, yksi äänekkäimmistä, joskus jopa törkeimmistä, mutta hänen luonteessaan on myös mietiskelevämpi puoli. Sitä Kari toteuttaa omassa retriitissään, pilkkimällä kerran talvessa Loimijoella. Kerta riittää, sillä kalaa ei tule.
Helmikuun alussa Kari osti ohimennessä eurojackin ja työnsi tositteet pilkkihaalarin taskuun. Kun jättivoiton uutisoitiin tulleen Loimaalle, Kari mietti, mihin oli laittanut tositteet, kävi läpi käyttämiensä takkien ja housujen taskut, pöytälaatikot ja jopa lompakon, vaikka se tuntui liian ilmeiseltä, mutta ei tietenkään pilkkihaalareita, koska ne olivat kellarissa odottamassa ensi talvea. Ei Kari edes muistanut käyneensä pilkillä. Täpärälle menee. Toivottavasti vuoden päästä on pilkkikelit jo tammikuussa.
4. Pertti
Pertti on innokas lukumies ja ylpeä kirjastostaan. Oma kirja oli aina parempi kuin kassillinen kirjastosta lainattuja. Hyllymetrejä Pertti ei ollut laskenut enää aikoihin. Eukko nalkutti, että kirjat keräsivät pölyä ja veivät tilaa eikä Pertti ikinä tulisi lukemaan suurinta osaa uudelleen. Oli sotahistoriakirjoja ja elämäkertoja, oli dekkareita ja kirjoja 2. maailmansodan lentokoneista ja panssareista.
Pertti muisteli laittaneensa eurojackin tositteet kirjan väliin, mutta minkä kirjan? Pertti oli etsinyt jo kuukauden. Vielä oli jäljellä yksi huone. Eukkokin hoputti. Oli jo tilaamassa etelänmatkaa. Niin varma se oli voitosta, kun tositteet nyt vain löytyisivät. Pertistä alkoi tuntua, että eukko oli kerrankin oikeassa. Kirjoja oli liikaa. Ihan turhia suurin osa. Liikaa kirjoja, liikaa sivuja, liikaa sivujen välejä.
5. Riita
Arvilla ja Ainolla oli ikuinen riita pukeutumisesta. Ainon mielestä vaatteita piti välillä pestä, Arvin mielestä Aino oli oikeassa, mutta kadottanut suhteellisuudentajunsa. Ei vaatteita koko ajan pestä. Aino väitti, että jos pitää samaa vaatetta viikkotolkulla, se alkaa haista eikä haju lähde pesemälläkään.
Arvi väitti vastaan. Hän ei haistanut mitään vierasta omissa vaatteissaan. Arville ne tuoksuivat, omalle itselle. Olisi luullut Ainonkin arvostavan rakkaan Arvinsa tuoksua. Ainoa Arvin nukkavieruus ja itsepäisyys ärsyttivät. Hän oli ottanut tavaksi pestä Arvin vaatteita salaa. Niin kuin nyt nekin housut, joiden taskussa olivat Arvin voittotositteet. Siellä ne pyörivät pesukoneen rummussa selluloosaksi. Kallista selluloosaa.
Arvi tuli niin vihaiseksi, että ilmoitti, ettei ikinä enää mene edes suihkuun.
6. Susipari
Seppo ja Antero olivat eläneet yhdessä jo 60 vuotta, aluksi susiparina, sitten rekisteröidyssä parisuhteessa ja nyt avioparina. Tosin täpärälle oli mennyt, koska Seppo oli unohtanut maistraatista tilatun ajan. Kumpikin oli alkanut kärsiä muistin heikkenemisestä.
Muistamattomuuteen liittyi tietty epäluuloisuuden lisääntyminen. Seppo oli alkanut epäillä Anteroa kaikista pienistä konnankoukuista, ja Antero Seppoa. Seppo otti yhteisestä eurojackpotista kaksi osuutta, Anterolle jäi kolme. Kumpikin päätti salaa toiselta piilottaa tositteensa. Seppo kätki ne työkalupakkiin, jota ei ikinä käyttänyt, ja Antero ruuvaili liesituulettimen sisälle.
Kun lehdissä kerrottiin jättipotista, Seppo ja Antero yrittivät muistella, mihin olivat tositteensa laittaneet, mutta eivät millään muistaneet. Nyt he ovat jo unohtaneet koko jutun.¨
7. Sairas Marjaana
Marjaana oli hyvin sairas. Hän ei juuri liikkunut ulkona. Viimeinen kerta oli helmikuun alussa. Marjaana pelasi Prismassa eurojackpotin, kuten oli tehnyt jo pitkään. Kaikesta huolimatta oli tärkeää pitää kiinni rutiineista. Jos tulisi rahaa, rakkaat siskontytöt perisivät ne. Heitä oli viisi.
Ulkona oli kylmä. Marjaana vilustui. Olo heikkeni yllättävän nopeasti. Keuhkokuume yhdistyneenä perussairauteen oli liikaa. Lauantaina Marjaana nukkui pois Loimaan terveyskeskuksen vuodeosastolla.