Hiihtäjä, juoksija ja asiantuntija kertovat: näin laturaivo lähtee lapasesta

Julkaistu:

Tänä talvena samoille ulkoilureitille eivät ole sopineet ihan kaikenlaiset ”hiihtäjät”. Löytyykö tilanteeseen muunlaista ratkaisua kuin sauvoilla tökkiminen?
Laduilla kohtaavat niin hiihtäjät kuin muut talvireippailijat. Väylä on vain liian ahdas: hiihtäjät kokevat, että kävelijät turmelevat ladut, kävelijät taas pitävät hiihtäjien kontaktia jopa vihamielisenä. Muidenkin lajien harrastajia olisi.

IS kertoi 18. helmikuuta, miten laturaivo kuohahti voimasanoiksi Helsingin Viikissä.

Onko tilanne täysin menetetty?

IS kokosi polkujuoksijan ja hiihtäjän mietteitä siitä, mikä aiheuttaa laturaivon, ja miten se voitaisiin ratkaista kaikille sopivalla tavalla.

Hiihtäjä Minna Uusivirta, Turku

– Minua ärsyttää se, että ladulla kävellään, sillä latu menee siitä huonoon kuntoon. Jalanjälkien painaumat saavat ladun muistuttamaan kuhmuraista perunapeltoa. Suksen liuku tökkii sellaisella pohjalla.

Uusivirta sanoo, että talvet ovat varsinkin eteläisessä Suomessa vähälumisia, jolloin latukin menee herkemmin pilalle.

– Jos ladulla on vähän lunta, jalanjälkien painaumat rikkovat lumipeitteen ja nostavat hiekkaa ladulle. Se voi pilata sukset. Etelä-Suomessa on ollut viime vuosina harvakseltaan hyviä hiihtokelejä. Uskon, että hiihtäjiä harmittaa erityisesti siksi, etteivät ladut voi olla edes lyhyen aikaa pelkästään heidän käytössään.

Uusivirran mukaan ihmiset ymmärtävät perinteisen auratun latuosuuden laduksi, mutta eivät aina ymmärrä, että baana vieressä käsitetään kävelyväyläksi. Se on kuitenkin tarkoitettu luistelutyylillä hiihtäville. Olisi ladun kunnossa pysymisen kannalta helpompaa, jos kävelijät ymmärtäisivät kulkea edes baanan reunassa, mutta usein he haluavat kulkea keskellä.

– Eräs vertaus käy tähän hyvin: jos kunta jäädyttää jalkapallokentän luistelua varten, eihän kukaan mene pelaamaan sinne jalkapalloa?

– Olen keskustellut ilmiöstä omissa somekanavissani ja saanut hyviä pointteja puolesta ja vastaan. Ymmärrän, että yksi pururata voi olla pienessä taajamassa ainoa kunnan ylläpitämä ulkoilureitti, ja siksi sinne tullaan.

– Voisiko ladun huoltaja merkitä tarkemmin, että latu on käytössä vain hiihtäjiä varten?

Polkujuoksija Terho Lahtinen, Espoo

Polkujuoksutapahtumia järjestävä ja lajia harrastava Terho Lahtinen on pohtinut aihetta paljon. Hän luki myös jalankulkija Anni Kaupin Helsingin Sanomien mielipidepalstalle 6. maaliskuuta kirjoittaman mielipidekirjoituksen laturaivon ongelmallisuudesta.

Lahtinen huomauttaa, että hiihtäminen ei tänä päivänä suinkaan ole ainoa talviliikunnan muoto.

– Etenkin Etelä-Suomessa talvet voivat nykyisin olla hyvin vähälumisia, ja hiihdon ohessa muun muassa talvikävely, -pyöräily ja polkujuoksu ovat lisääntyneet. Ongelma syntyy siitä, ettei talvikäyttöön merkittyjä maastoreittejä näille muille liikkujille ole. Kun tutulle perusreitille on tehty latu, ei osata etsiä vaihtoehtoja.

Käyttöä talviseen maastoliikuntaan soveltuville reiteille siis olisi, koska harrastajien kirjo on moninainen.

Tarvetta maastoliikuntaan soveltuville reiteille siis olisi, koska harrastajien kirjo on moninainen.

– Toivon, että kunnat ja kaupungit heräisivät tähän tarpeeseen. Me polkujuoksijat osaamme tallata omat polut metsiin, mutta useimmat ulkoilijat eivät. Olisi hienoa, jos jalankulkuun tarkoitettuja reittejä merkittäisiin maastoon vaikka heijastimin, Lahtinen sanoo.

– Reitit pysyvät kyllä auki ilman auraustakin, kun riittävän moni ulkoilija vain löytää reitin.

Hän toivoo, että aiheesta käytäisiin asiallista keskustelua.

– Raivoaminen ladulla tai sosiaalisessa mediassa ei sitä ole.

Asiantuntija: Näin kaikki voisivat voittaa

– Hiihtäminen on tärkeää, mutta se ei ole ainoa talvinen laji, sanoo myös yhteiskuntasuhteiden asiantuntija Anne Rautiainen Suomen Ladusta.

Suomen Latu pitää nimestään huolimatta kaikkien talviliikkujien puolia. Rautiainen painottaa, että kaikilla tulisi olla mahdollisuus päästä metsään talvella.

Aina se ei vain ole mahdollista. Viime vuosina tilanne on muuttunut entistä haasteellisemmaksi, sillä liikuntatavat ovat muuttuneet.

Lahtisen tapaan myös Rautiainen muistuttaa, että talvisia ulkoilureittejä tarvitsevat ympäri vuoden myös muut kuin hiihtäjät. Hiihtäjän ja toisen talviliikkujan törmääminen tapahtuu siis ennemmin tai myöhemmin.


Myös Rautiaisen mielestä paras tilanne olisi, jos kunnat pitäisivät ulkoilureitit kunnossa erikseen hiihtäjille ja muille talviliikkujille.

– Tämä on enemmänkin hoksaamiskysymys. Jos kunnat hoksaisivat suunnitella talvireitit ja niiden kunnossapidon kaikille sopiviksi, se olisi todellinen win-win -tilanne kaikille

Hän nostaa esimerkiksi muutamia kuntia, jossa näin on jo toimittu. Esimerkiksi Vaasassa, Lohjalla, Soinissa, Porissa ja Iisalmessa on ylläpidetty omat väylät hiihtäjille ja muille kulkijoille.

– Pohjoisen matkakeskuksissakin on mietitty tämä asia. Esimerkiksi aasialaiset turistit eivät voi hiihtää tunturiin, mutta kävellä he voivat. Tämä pitäisi vielä ymmärtää suomalaisten näkökulmasta. Kaikki eivät tykkää, halua tai pysty hiihtämään.

Oletko sinä kohdannut laturaivoa? Kerro tilanteista kommenttikentässä!

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt