Helluntain 1960 jälkeen 14-vuotias Anneli Happo sai kuulla surullisia uutisia. Nuo uutiset tulisivat järkyttämään koko Suomea.
5. kesäkuuta Espoon Bodominjärven rannalla oli surmattu kolme telttailemassa ollutta nuorta: Irmeli Björklund, 15, Tuulikki Mäki, 15, ja Seppo Boisman, 18. Seurueeseen kuulunut 18-vuotias Nils Gustafsson haavoittui, mutta selvisi hengissä.
Jos asiat olisivat menneet toisin, olisi Suomen rikoshistorian tunnetuimpiin tapauksiin lukeutuva Bodominjärven tragedia voinut koitua myös Anneli Hapon kohtaloksi. Tätä nykyä 72-vuotias Happo oli nimittäin liikkunut yhdessä surmansa saaneen Seppo Boismanin kanssa vielä joitain kuukausia ennen tapahtunutta.
Happo kertoo Sepon ehdottaneen hänelle vuoden 1960 kevättalvella, että he olisivat tehneet telttareissun Bodominjärvelle.
– Hän oli joskus ehdottanut, että olisimme menneet yhdessä tuonne järvelle telttailemaan. Kysyin lupaa äidiltä, ja äitikin olisi minut telttailemaan päästänyt.
Seppo oli käynyt järvellä aiemmin polkupyöräretkellä kavereidensa kanssa.
– Seppo kertoi, että tuolloin aiemmin Bodominjärvellä oli ollut hirveän kivaa.
Kun veriteko nousi uutisotsikoihin kesäkuussa 1960, Happo järkyttyi – hän tajusi, että olisi hyvin voinut olla yksi teltassa olleista ja menehtyneistä nuorista.
Katso ISTV:n minidokumentti Bodomin telttamurhista. Video on julkaistu elokuussa 2016.
Nykyään Jyväskylän lähistöllä asuva Happo muistelee tutustuneensa häntä lähes neljä vuotta vanhempaan Seppoon keväällä 1959 Vantaan Hämeenkylässä, jossa kumpikin tuolloin asui. Hän ja Seppo tapasivat Hämeenkylän nuorten porukoissa, jotka viettivät aikaa muun muassa kylän kioskin ja maitolavan luona.
Myös hyökkäyksestä elossa selvinnyt Nils Gustafsson asui Hämeenkylässä. Boisman ja Gustafsson olivat olleet ystävät jo vuosien ajan.
Happo muistelee, että keväästä 1959 alkaen hän ja Seppo olisivat tavanneet toisiaan joskus jopa useita kertoja viikossa. Suurimman osan ajasta Seppo kuljetti häntä moottoripyörällään, jollainen myös Gustafssonilla oli.
15-vuotiaat Irmeli Björklund ja Tuulikki Mäki sekä 18-vuotias Seppo Boisman surmattiin heidän telttaillessaan Espoossa Bodominjärven rannalla helluntaina 1960. Heidän on arvioitu tulleen surmatuiksi nukkuessaan aikaisin lauantaiaamuna 5.6. Keskusrikospoliisin kuva Bodominjärven tutkimuksista.
– Koko kesänhän me ajelimme moottoripyörällä. Se oli sellaista nuorten touhua. Lähinnä se oli sitä, että ajeltiin vaan ja juteltiin, tai käytiin kioskilla.
– Kävimme myös eräällä tanssilavalla usein viikonloppuisin. Mutta emme menneet sisään tanssimaan, vaan istuimme rinteessä ja kuuntelimme musiikkia, hän muistelee.
Anneli Hapon Seppo Boismanilta saama Sepon nimikirjaimilla varustettu sormus. Sormuksen sisälle on kaiverrettu päivämäärä syyskuulta 1959.
Happo kuvailee Sepon olleen kiltti nuori herrasmies. Aiemmin painia harrastanut Seppo oli sähköasentajaoppilas Strömbergin tehtailla Pitäjänmäellä. Alkoholia Happo ei nähnyt Sepon juovan, eikä hän juonut alkoholia itse.
– Seppo oli hirveän kunnollinen ja fiksu ihminen. Hän soitti puhelinkioskista aina äidilleen ja kertoi, missä on ja milloin tulee kotiin.
Hapon mukaan hän ja Seppo viettivät usein aikaa yhdessä ja viihtyivät hyvin toistensa seurassa. Seppo antoi hänelle sormuksensa, johon oli kaiverrettu hänen nimikirjaimensa S.B.
– Tunsin, että se oli ensimmäinen rakastumiseni, sillä en ollut aiemmin heilastellut. Mutta eivät ne ehkä sellaisia ihan virallisia treffejä olleet. Pojat saattoivat tulla prätkillään hakemaan, ja siitä sitten lähdettiin.
Hapon mukaan hänen ja Sepon kanssa liikkuivat vuonna 1959 myös Nils Gustafsson ja Annelin tuonaikainen paras ystävä Kaija Ovaskainen.
– Nisse oli ikään kuin kylän ykköspoika. Hän oli hyvin pukeutunut, ja hänellä oli aina päällä hieno nahkatakki, Anneli kuvailee.
Kuvassa vasemmalla Annelin nuoruudenystävä Kaija Ovaskainen. Toinen oikealta Anneli Happo ja oikealla Seppo Boisman.
Sepon kanssa puheissa siintänyt telttareissu Bodominjärvelle ei koskaan toteutunut. Tiet Sepon kanssa erkanivat Hapon muistikuvan mukaan kevättalvella 1960 sen jälkeen, kun Seppo oli muuttanut perheineen Hämeenkylästä Vantaan Keimolaan.
Anneli Happo kertoo Sepon käyneen muuttonsa jälkeen kevättalvella tapaamassa häntä vielä muutaman kerran Hämeenkylässä. Tämän jälkeen he eivät enää tavanneet.
– Sitten hän yhtäkkiä vain hävisi. Mutta olin niin nuori, että minusta oli ihan normaalia, että Seppo muutti pois eikä enää tullut.
Kuukausia hänen ja Sepon viimeiseksi jääneen tapaamisen jälkeen Seppo kuoli traagisesti Bodominjärvellä. Kohtalokkaana helluntaiviikonloppuna Happo muistelee olleensa pitämässä hauskaa eräiden muiden kylän nuorten kanssa latotansseissa.
– Ja samanaikaisesti heille kävi jotain noin kamalaa. Olihan se kauheaa, aivan hirveää. Eniten olin surullinen Sepon puolesta, koska tunsin hänet.
Tapahtuneesta kuultuaan naapurin rouva oli sännännyt tiedustelemaan, oliko Anneli ollut myös mukana telttareissulla.
– Hän tiesi, että olimme ajelleet Sepon kanssa yhdessä ja luuli, että minä olen siellä mukana.
Seppo Boisman poseerasi moottoripyöränsä kanssa vuonna 1959.
Kun veriteosta uutisoitiin kesäkuussa 1960, Happo järkyttyi.
– Tuntui siltä, että pelastuin. Että kohtalo järjesti niin, että Seppo muutti, jonka vuoksi emme menneetkään yhdessä järvelle. Että minua ei nyt olisi, jos olisimme sinne menneet. Se on hurjaa, että sitä pelastuu tuollaisesta.
Bodomin kauheudet jäivät pyörimään Anneli Hapon mieleen tapahtuneen jälkeen. Etenkin seuraavina kuukausina hän muistaa tunteneensa pelkoa.
– Kerrankin olin yksin kotona kauheassa myrskyssä, kun äitini oli poissa. Se oli vanha talo, missä asuimme. Surmat olivat juuri tapahtuneet, ja minua alkoi pelottaa kauheasti. Ajattelin, että missä se murhaaja kulkee. Kun ei tiedetty, että kuka heidät oli surmannut.
Jokin aika tapahtuneen jälkeen Happo muutti pois Hämeenkylästä. Kaksikymppisenä hän tapasi Helsingissä tulevan aviomiehensä. Värikkään elämänsä aikana Happo työskenteli muun muassa Suomi-Filmin laboratoriossa, vedenneitona Linnanmäellä, tarjoilijana Senaattori-klubilla, hovimestarina Hotelli Marskissa ja baariyrittäjänä.
Happo ja hänen miehensä saivat viisi lasta ja pari muutti Helsingistä Tampereelle ja myöhemmin muutaman mutkan kautta Jyväskylän lähistölle.
Bodominjärven tapaus on tullut hänelle vuosien varrella aika ajoin mieleen. Rytinällä tapaus palasi ajatuksiin 2000-luvun puolivälissä, kun surmat nousivat poliisitutkinnan ja oikeudenkäynnin myötä uudelleen uutisotsikoihin.
Kuva murhatutkimuksista Bodominjärveltä. Kuvassa mm. surma-asetta etsitään naaraamalla 6.7.1960.
Happo kertoo seuranneensa myöhempää uutisointia tapahtuneesta mielenkiinnolla, mutta myös surullisena. Tapauksen käsittely mediassa sai hänet muistamaan myös Sepon hänelle aikoinaan ehdottaman telttaretken.
– Nämä uutisotsikot toivat mieleen oman nuoruuden ja kaiken sen pahan, mitä siellä tapahtui.
– Kyllä se on tullut mieleen, että kohtalo määräsi niin, että Sepon vanhemmat muuttivat pois Hämeenkylästä, emmekä enää tavanneet. Miten minulle olisikaan voinut käydä, jos se telttailu olisi toteutunut.
Paras ystävä: ”Enimmäkseen ajelimme moottoripyörillä ja olimme nelistään”
Ilta-Sanomat tavoitti myös Kaija Ovaskaisen, 74, joka oli Anneli Hapon paras ystävä vuonna 1959. Tätä nykyä Ruotsissa asuva Ovaskainen asui tuolloin ja vielä alkuvuodesta 1960 tätinsä luona Vantaan Hämeenkylässä ja toimi tätinsä lasten lapsenvahtina.
– Jossain vaiheessa tutustuimme, ja sen jälkeen olimme Annelin kanssa erottamattomat, Ilta-Sanomien tavoittama Ovaskainen kuvailee puhelimessa.
Ovaskainen kertoo, että Seppo Boisman ja Anneli Happo liikkuivat vuonna 1959 yhdessä, ja myös hän ja Nils Gustafsson viettivät heidän kanssaan aikaa. Ovaskainen oli tuolloin 16-vuotias.
– Enimmäkseen ajelimme moottoripyörillä ja olimme nelistään. Istuskelimme ja naureskelimme, niin kuin nyt nuoret yleensä.
Ovaskaisen mukaan Seppo ja Nils olivat parhaat kaverit.
– He olivat oikein kilttejä, ihania poikia.
Ovaskaisen ja Annelin tiet erkanivat Ovaskaisen muutettua kevättalvella 1960 ensin takaisin kotikonnuilleen Viitasaareen ja myöhemmin Ruotsiin. Hän muistaa halunneensa lähteä pois Hämeenkylästä, ja kuvailee lähdön olleen nuoren päähänpisto. Muuton jälkeen naiset tapasivat vuosien varrella muutamaan otteeseen.
Bodominjärven surmat tapahtuivat joitain kuukausia sen jälkeen, kun Ovaskainen oli lähtenyt Hämeenkylästä. Veriteosta kuultuaan Ovaskainen muistaa ajatelleensa, että muutto saattoi koitua hänen pelastuksekseen.
– Ajattelin, että oliko tässä se syy, miksi minusta tuntui, että piti lähteä sieltä. Että olisin saattanut ehkä olla yksi kuolleista. Kyllä semmoinen ajatus kävi mielessä, että teltassa olisimme saattaneet olla minä ja Anneli.
Karmiva kolmoissurma vailla ratkaisua
Bodominjärven surmat on yksi Suomen rikoshistorian suurimpia mysteerejä. Tekijästä on esitetty useita teorioita, mutta tekijää ei ole saatu selville.
15-vuotiaat Irmeli Björklund ja Tuulikki Mäki sekä 18-vuotias Seppo Boisman surmattiin heidän telttaillessaan Espoossa Bodominjärven rannalla helluntaina 1960. Heidän on arvioitu tulleen surmatuiksi nukkuessaan aikaisin lauantaiaamuna 5.6.
Björklundia, Mäkeä ja Boismania oli lyöty pään tai kasvojen alueelle tylpällä painavalla esineellä. Boismania ja Björklundia oli lyöty lisäksi teräaseella, Björklundia noin 15 kertaa. Björklund oli myös riisuttu alaruumiista paljaaksi.
Seurueen neljäs jäsen, 18-vuotias Nils Gustafsson, löytyi makaamasta teltan päältä loukkaantuneena.
Boisman ja Mäki seurustelivat keskenään, ja Mäki ja Björklund olivat parhaat ystävät. Gustafsson oli seurustellut Björklundin kanssa noin kolme viikkoa ennen telttaretkeä.
Alkuperäisen tutkinnan mukaan surmapaikalta katosi nuorten omaisuutta – muun muassa kolme lompakkoa, kaksi kelloa, puukko ja uimapuku, joita ei koskaan löydetty. Myöskään surma-aseeksi sopivaa esinettä ei koskaan löydetty. Boismanin ja Gustafssonin kengät löytyivät noin puolen kilometrin päästä maastosta.
2000-luvulla keskusrikospoliisi avasi tutkinnan uudelleen.
Vuonna 2004 hyökkäyksen ainoa eloonjäänyt, Gustafsson vangittiin kahdeksi kuukaudeksi epäiltynä kolmesta murhasta.
Gustafsson kiisti jyrkästi syyllisyytensä. 2005 Espoon käräjäoikeus hylkäsi syytteet kolmesta murhasta ja totesi Gustafssonin syyttömäksi. Oikeuden mukaan Gustafsson oli ollut tovereidensa tapaan hyökkäyksen uhri.
Syyttäjät eivät valittaneet tuomiosta hovioikeuteen, joten käräjäoikeuden päätös sai lainvoiman. Valtio maksoi Gustafssonille 44 900 euroa korvauksia henkisestä kärsimyksestä.
Lähteet: Poliisin tutkintamateriaali, Sanoman arkisto