Kotimaa

Lasse Lehtisen kolumni: Kekkosen visiitti Virossa

Julkaistu:

Kolumni
Viro täyttää tänään 100 vuotta. Otin erään kerran Lennart Meren kanssa puheeksi Urho Kekkosen vierailun miehitetyssä Virossa 1964. Oliko käynnillä niin suuri merkitys virolaisille kuin suomalainen perinnetieto väittää?
”Ehdottomasti”, Meri sanoi. En muista tarkalleen vertausta, jota hän käytti, mutta ajatus oli, että Viron kansa sai näin annoksen kauan kaipaamaansa happea vapaasta maailmasta.

Kekkonen keskusteli vierailulla isäntiensä ja tuttaviensa kanssa viron kielellä ja piti myös tärkeimmän puheensa Tarton yliopistossa viroksi. Vierailu ja vieraan käytös ymmärrettiin tueksi ja rohkaisuksi virolaisten kansallistunteelle.

Kysyin vielä, kuulivatko virolaiset silloin tai jälkeenpäin, että näytelmällä oli ollut toinen näytös Suomessa. Retken kylkiäisenä Kekkonen oli päässyt eroon haastajastaan Vieno Johannes Sukselaisesta, joka hieman aikaisemmin oli erehtynyt vierailemaan ulkovirolaisten juhlissa.

Meri muisti kuulleensa jotain epämääräistä. Minun kertomastani hän ei yllättynyt. Moittimalla ulkovirolaiset ja käräyttämällä kilpailijansa Kekkonen takasi edelleen luotettavuutensa Moskovan suuntaan. Kolme kärpästä yhdellä lätkällä: virolaiset kiitollisiksi, venäläiset tyytyväisiksi ja Sukselainen pakkaseen.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

***

Timo Vihavaisen ja kumppanien tuoreeseen kirjaan Varjo Suomen yllä sisältyy asian vahvistava arkistolöytö. Se kertoo Leonid Brezhnevin kirjanneen Kekkosen avunpyynnön maaliskuun 28. päivänä 1964. Naapurin päämies kirjoitti muistilapulle: ”Kekonen – pyytää/Kaatamaan Sukselaisen.” Vain neljä sanaa.

 

Kolme kärpästä yhdellä lätkällä: virolaiset kiitollisiksi, venäläiset tyytyväisiksi ja Sukselainen pakkaseen.

Ei mennyt viikkoakaan, kun Pravda arvosteli rankasti Sukselaisen osallistumista virolaisten emigranttien tilaisuuksiin Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Sitä lehti piti ystävyyspolitiikan vastaisena käytöksenä.

Maalaisliiton keskushallitukselle Kekkonen toimitti Moskovassa laaditun julkilausuman, jossa kerrottiin, että ”suomalaisen poliitikon osanotto kunniavieraana eestiläisten emigranttien kokouksiin ei ole sopusoinnussa Neuvostoliiton ja Suomen ystävyyssuhteiden kanssa. Eestiläiset emigrantit olivat he Ruotsin tai USA:n kansalaisia tai ei, ovat tunnetut vihamielisyydestään ja vehkeilyistä Neuvostoliittoa vastaan”.

Kommunikeassa mainittiin vielä Kekkosen vakuuttaneen, että ”V. J. Sukselainen on poliittisessa toiminnassaan kannattanut ystävyyden politiikkaa Neuvostoliiton ja Suomen välillä ja että Sukselainen syksyn 1958 kriisin aikana osoitti harkintakykyä.”

***

Kekkonen oli kokenut ohranan mies, joka nostatti savuverhoja toimintansa peittämiseksi niin etevästi, että iskun kohteeksi joutunut saattoi luulla Kekkosen tosissaan tyynnyttelevän keskustelua.

Presidentti laannutteli kohua, jonka oli itse tilannut. Kekkonen jopa pyysi kertomaan maalaisliiton puolueväelle, että Pravdan kannanotto ei ollut ”kovin merkityksellinen, jollei sitä aleta paisuttelemaan Maalaisliiton elimissä”. Juuri niin kuitenkin tehtiin.

Muistelmakirjallisuudesta päätellen Sukselainen ei koskaan tullut varmasti tietämään, kuka osoitti maalin Moskovan luodeille. Jouko Tyyri ei ollut aivan väärässä, kun hän vuonna 1976 kirjoitti Helsingin Sanomissa: ”Kyllä se vanha Kiusaaja on ammattimies...”

Kirjoittaja on kirjailija ja entinen EU-parlamentin jäsen

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt