Tuore suomalaistutkimus: Twitter on eliitin äänitorvi – ”Juntti ei kannata olla”

Julkaistu:

Sosiaalinen media
Twitterin on arveltu lisäävän viestinnän tasa-arvoa. Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan viestipalvelussa saa kuitenkin äänensä kuuluviin vain pieni eliitti.
Alkuun vapauttava tieto: jos Twitter ei kiinnosta, ei tarvitse hävetä maalaisuuttaan. Paljon puhutulla Twitter-viestipalvelulla arvioidaan olevan Suomessa 50 000, ehkä 70 000 aktiivista käyttäjää. Eikä sen tavoittavuus ulotu kovin laajalle ydinalueensa ulkopuolella.

– Twitter-viestintä on pääkaupunkikeskeistä. Se edustaa siellä vahvoina olevia puolueita, kuten vihreitä ja kokoomusta, yksi Twitter viestintänä -kirjan tekijöistä tutkija Iiris Ruoho sanoo.

Torstaina julkaistu Twitter viestintänä – ilmiöt ja verkostot on ensimmäinen Twitteriä viestinnällisenä ilmiönä käsittelevä tutkimus Suomessa. Monen mielestä jo oli aikakin. Viimeistään Twitterin suurkäyttäjän Donald Trumpin tultua valituksi Yhdysvaltain presidentiksi tviittaamisesta eli pikaviestien lähettelystä on tullut olennainen osa poliittista viestintää.


Toki osataan sitä Suomessakin. Kirjan julkistamistilaisuudessa kommenttipuheenvuoron käyttänyt työelämäprofessori Pekka Sauri (91 200 Twitter-seuraajaa) nosti esimerkiksi onnistuneesta Twitterin julkisuusoperaatiosta kansanedustaja Mikko Kärnän (kesk, 15 700 seuraajaa) tviittauksen verovähennysoikeudesta totopelissä menetetyille rahoille.

– Sehän oli loistava veto saada julkisuutta Twitterissä. Kaikki muistavat nyt hänet siitä, Sauri sanoo.

Eli tärkeää ei läheskään aina ole mitä politiikassa sanoo, vaan hieman Remu Aaltosta mukaillen, kunhan saa aikaa ”hyvää pöhinää”. Ja siihen nopeatempoinen Twitter, jonka viestit hehkuvat tietoisuudessa silmänräpäyksen, on oiva väline.

 

Twitter luo ja muokkaa oman yhteiskunnan.

Vuonna 2006 avatusta Twitteristä on tullut suurelle yleisölle yhdessä Facebookin kanssa lähes synonyymi sanaparille ”sosiaalinen media”. Vaikka Twitter ja Facebook molemmat sopivat saman kattokäsitteen alle, muistuttavat tutkijat välineiden toimintalogiikan olevan tyystin erilainen.



Siinä missä maailman johtava sosiaalinen media Facebook on kepeä, tuttujen keskeinen kokemustenvaihtoväline, Twitter on tiedonvälityksellisesti ja yhteiskunnallisesti suuntautunut, vakavampi. Ja siksi siellä parveilee journalisteja ja poliitikkoja kuntatasolta valtionpäämiehiin asti.

Viime aikoina Suomessa on puhuttu eriasteisista kuplista, kun on tarkoitettu samanmielisten tapaa seurustella keskenään. Näennäisesti Twitter on kaikille avoin, mutta sen sisällä vaikuttaa eliitti, joka on verkottunut ja seurustelee keskenään.

– Twitter luo ja muokkaa oman yhteiskunnan. Twitteristä on tullut uusi foorumi eliittien väliselle viestinnälle ja verkottumiselle, poliitikkojen ja median eliittiverkkoja tutkinut Ruoho sanoo.

 

Twitter-käyttäjiä voidaan pitää eräänlaisena ’eliittien eliittinä’.

Sosiaalisen median sosiaalisuuskin on hieman myytti. Maailman tunnetuin twitterpersoona Donald Trump kyllä lähettää tviittejä kuin konekiväärin piipusta, mutta ei käy keskusteluja niitä kommentoivien välillä. Viestintä on siis tässä tapauksessa kovin yksisuuntaista – ja sitä se on tutkimuksen mukaan myös muille Twitteriä käyttäville poliittisen eliitin edustajille. Poliitikoilla on yleensä merkittävä epäsymmetria omien seuraajien ja seurattavien välillä. Se tarkoittaa, että viestintä on yksisuuntaista.


Sosiaalisen median on arveltu olevan demokratisoiva voima. Ruohon mukaan tutkimus ei ainakaan Twitterin osalta tue tätä olettamaa. Hänen mukaansa Twitter perustuu niin sanotulle ”rikkaat rikastuvat”-periaatteelle, jossa suositut käyttäjät saavat yhä enemmän näkyvyyttä; suuren enemmistön on tyytyminen seuraamaan sivusta.

– Twitter-käyttäjiä voidaan pitää eräänlaisena ”eliittien eliittinä”, Ruoho kirjoittaa.

Sosiaalisessa mediassa ihmiset rakentavat itsestään tiettyä kuvaa. Se jos mikä sopii politiikan tekemiseen. Mutta millainen on Twitterin määrittämässä viestintäympäristössä menestyvä poliitikko?



Ainakin empaattinen pitää yrittää olla.

– Poliitikot joutuvat entistä enemmän ja nopeammin reagoimaan suuressa yleisössä tunteita herättäviin tapahtumiin, jotka voivat hetkessä vaihtua toiseksi.

Empaattisen osanoton merkityksestä 2000-luvun viestintämaailmassa saatiin esimakua jo ennen sosiaalisen median voittokulkua 2005, kun Kaakkois-Aasian tsunamikatastrofin yhteydessä poliitikkoja Suomessa ja Ruotsissa vaadittiin mediassa tilille siitä, miksi heidän esiintymisensä oli viileää eikä tunteenomaista, surua välittävää.

 

Juntti ei kannata olla, arkista kamaa ei kukaan kommentoi tai jos kommentoi, niin vaivaantuneesti.

Saurin mukaan Twitterin elitistisessä maailmassa juntti tai vakavamielinen on tuhoon tuomittu.

– Lyhyt naseva ilmaisu vaatii jo tiettyjä kirjallisia taitoja. Juntti ei kannata olla, arkista kamaa ei kukaan kommentoi tai jos kommentoi, niin vaivaantuneesti. Että eikö ihminen ymmärrä, että tuollaisilla viesteillä ei kannata tänne tulla, Sauri sanoo.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt