Kotimaa

Seppo jätti kolmivuorotyön etelässä ja muutti Lappiin kaivamaan kultaa: ”Vain yksi asia harmittaa”

Julkaistu:

Kultakuume
Lapin kultamaat saivat Seppo Maunon muuttamaan pohjoiseen vuonna 1985. Kultaveteraani ei ikävöi etelää.
Kuusankoskelta kotoisin oleva Seppo Mauno lähti kaverinsa kanssa käymään Lapissa 1970-luvun alussa. Matkalla tapahtui jotain, mikä muutti hänen elämänsä lopullisesti.

– Poikkesimme Tankavaarassa, josta ostettiin vaskoolit. Siellä oli kullankaivajakonkareita, joiden kanssa juteltiin pitkään. Menimme Ivalojoelle, ja siellä opeteltiin vaskaamaan. Siitä se lähti, yli 40 vuotta kultaa harrastuksekseen kaivanut Mauno kertoo.

Vielä sillä reissulla hän ei Lappiin jäänyt.

– Jätin kolmivuorotyön ja oravanpyörän etelään, kun muutin niin sanotusti ylös Lappiin ympärivuotisesti vuonna 1985. Kertaakaan ei ole kaduttanut. Ei minulla ole ollut ikävä etelään.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kesä 2017 toi konkarikaivajalle 30 gramman kultahipun

Viime kesä oli erityisen hyvä: elokuussa Mauno poimi 30 grammaa painavan kultahipun Sodankylän Mäkärästä. Löydön hän nimesi Siiliksi.

Siili on Seppo Maunon löytämistä hipuista suurin. Hän on löytänyt myös Tankavaaran Lauttaojalta 17 gramman painoisen isomuksen ja Vuijemilta 16,5 grammaisen isomuksen. Isomus tarkoittaa isoa, yli 15 gramman painoista kultahippua.

Kullankaivaminen ei ole ollut Maunolle elinkeino, elämisensä hän on rahoittanut muilla töillä.

– Kultaakin olen välillä myynyt, että saan bensarahaa ja leivän päälle vähän jotain muutakin kuin ylähuulen, hän naurahtaa.

Maunolle kullankaivajan elämä sopii. Yksi asia häntä kuitenkin on jäänyt elämän varrella kaihertamaan.

– Se, etten lähtenyt aikaisemmin. Meillä on vain yksi elämä, ja sen aikana ihmisen pitäisi saada toteuttaa itseään. Minulla on ollut siihen mahdollisuus, hän sanoo.

Kultaryntäys alkoi 150 vuotta sitten, eikä loppua näy

Lapissa on kaivettu kultaa 150 vuoden ajan. Kullankaivaminen kiinnostaa tällä hetkellä enemmän kuin koskaan ennen, Lapin kullankaivajain liiton kunniajäsen Seppo J. Partanen kertoo.

– Kultaa on historian aikana löytynyt Lapin kultamailta konekaivulla tai lapiopelillä noin 2 500 kiloa. Nyt kultaa kaivaa ja hippuja vaskaa seuraavien sukupolvien edustajat, Partanen sanoo.

Kullan hintakin on vuosien mittaan vaihdellut. Hinta on ollut korkealla muun muassa vuosina 2011 ja 2012, jolloin kaivaja sai lähes 45 euroa yhdestä grammasta kultaa.

Suomen suurimman kultahipun löysi Eevertti Kiviniemi Luttojoelta vuonna 1935. Hippu painoi 392,9 grammaa.

Isoja hippuja on löydetty paljon sen jälkeenkin. Mika Telilä ja Pekka Postila nostivat Ruittuäytsiltä 228 gramman painoisen hipun. Ami Telilä löysi niin ikään viime vuonna Kaarreojalta 167 gramman hipun.

Mistä kultaa kannattaa kaivaa ja elääkö sillä?

Kullankaivajiin yhdistetään tietynlaista elämäntaparomantiikkaa, mutta myös ennakkoluuloja.

Kullankaivajilta kysytään usein, mistä kultaa kannattaa kaivaa. Siihen on kuulemma vain yksi oikea vastaus, joka kiteytti kymmeniä vuosia kultaa kaivanut Yrjö Korhonen:

– Hänellä oli tapana vastata, että ”Ei sitä juuri muualta kannata kaivaa kuin sieltä, missä sitä on”, kertoo Partanen.

Toisen yhtä yleispätevän totuuden kiteytti Niilo Raumala, kun häneltä kysyttiin, elääkö kullankaivulla:

”Ei sillä ihan elä, ellei välillä syö”.

– Näillä opeilla jokainen kaivaja on uransa aloittanut tai lopettanut, Partanen naurahtaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt