Kommentti: ”Pelastaja” Väyryseen kannattaa suhtautua kuin muihinkin kiristäjiin

Julkaistu:

Keskustan olisi pitänyt panna kunniapuheenjohtajansa peli poikki jo aikoja sitten, kirjoittaa politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala Suomen kovimmasta riidankylväjästä.
Paavo Väyrynen, 71, valittiin eduskuntaan ensimmäistä kertaa 1970 23-vuotiaana.

Siitä on kohta viisikymmentä vuotta.

Koko Väyrysen poliittista uraa on leimannut riitely. Tiivistäen sanottuna hän riidellyt kaikkien kanssa kaiken aikaa. Poliittisen matkansa varrella hän on suututtanut sekä omat että vieraat. Nyt hän on päätynyt poliittisen sirkuspellen asemaan, joka aikoo vielä pilata ilman kepun puoluekokouksessa Sotkamossa kesäkuussa ja ilmeisen hyvin siinä onnistuukin.

Siis ilman pilaamisessa, ei muussa.

Keskustan vastustajille ja meille mediaihmisillehän tämä sopii: Väyrysestä saa otsikon aina.

Jokainen otsikko tukee puolestaan Väyrysen tarkoitusperiä – mitä ne ikinä ja milloinkin ovat, sen herra yksin tietää. Tämäkin juttu sataa Väyrysen laariin, vaikka ei varsinaisesti pyri imarteluun.

Väyrysen kannalta tärkeintä on, että nimi kirjoitetaan oikein ja luodaan vaikutelma, että asiallisesti ottaen Väyrysellä olisi suurempaakin merkitystä, tosin faktisesti ei ole.

Kepun puoluehallitus sai torstaina vihdoin viimein linjatuksi, ettei kilpailevan puolueen jäsen voi olla puheenjohtajaehdokkaana Sotkamon puoluekokouksessa. Puoluehallitus turvautui kannassaan asiantuntijoiden, ministeri Lauri Tarastin ja professori Heikki Halilan arvoihin.

Puheenjohtaja Juha Sipilä (kesk) tiivisti kokouksen jälkeen:

– Tässä voi tulla vaikka mitä näytelmiä, mutta puolueen ja minun osaltani tämä on nyt tässä, Sipilä sanoi.

Sipilä otti viisaan hajuraon

Näytelmien suhteen Sipilä on taatusti oikeassa. Väyrynen piti puoluehallituksen päätöstä heti tulkinnanvaraisena. Suunnitelmiaan Väyrynen tuskin muuttaa, joten näytelmiä totisesti nähdään.

Kun tai jos Sipilä suhtautuu Väyrysen puheenjohtajuusehdokkuuteen kuin ilmaan, hän tekee viisaasti. Peli käytäisiin joka tapauksessa täysin Väyrysen ehdoilla, eikä siinä Sipilälle – istuvalle pääministerille – jäisi kuin narrin rooli.

Väyrynen sai presidentinvaaleissa ihmeenkin suuren kannatuksen. Väyrysen uhoon nähden 6,2 prosentin tulos oli surkea, mutta hän löi keskustan ehdokkaan Matti Vanhasen kannatuksen (4,1 %) parilla prosenttiyksiköllä ja teki keskustan samalla naurunalaiseksi.

Tulos on sen verran kova, että sillä pystyy pilaamaan keskustan elämää reilun vuoden ajan: ensin puoluekokouksessa, sitten ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Puoluehallituksen linjauksille Väyrynen voi haistaa huilut. Ensi töikseen hän voi erota perustamastaan Kansalaispuolueesta, jossa onkin sopivasti jo riitely alkanut, kun Väyrysen oma puolue pitää häntä pääministeriehdokkaanaan, mutta Väyrynen itse ei. Eroaminen omasta luomuksesta ei olisi Väyryselle temppu eikä mikään.

Jos Väyrysen Keminmaan kepuyhdistys puolestaan erotetaan äiti-kepusta, Värynen saa paikan taatusti jostakin toisesta. Ellei sellaista heti löydy, silloin elvytetään joku sotia edeltäneen Kivennavan Maalaisliiton kyläyhdistys, jonka Väyrynen montteeraa kuntoon.

Kepun puoluekokouksessa puolestaan riittää, että Väyrynen kannattaa itse itseään. Se onnistuu Väyryseltä taatusti, älkää epäilkö.

Omituinen ”pelastaja”

Väyrynen esiintyy ”keskustan pelastana” ja linjan eheyttäjänä. Kuluneet 30 vuotta eivät tosin tätä väitettä tue.

Viime kuntavaaleissa Väyrynen änkesi kristillisdemokraattien kylkeen Helsingissä. Huvittava seuraus tästä nähtiin alkuvuodesta, kun Suomen Kommunistinen Puolue (SKP – sellainenkin on!) hajosi Väyrysen takia. Puolueaktiivit kannattivat Väyrystä, mutta keskuskomitea repesi juuri Väyrysen kd-yhteyksien takia.

Väyrysellä on yhä keskustankin sisällä pieni, oma uskollinen joukko, joka seuraa Messiastaan vaikka tuleen – ristiriidoista huolimatta. Sekään ei EU:ta vastustavia Väyrys-faneja hetkauta, että EU-parlamentissa Väyrynen istuu Alde-ryhmässä, joka tekee niin liberaalia politiikkaa, etteivät Väyrysen ohella muutkaan kepulaiset uskalla siitä kotimaassa edes puhua.

Kepun ”pelastajaksi” Väyrynen on pyrkinyt turhaan kolmeen otteeseen sen jälkeen, kun hän jätti puolueen Esko Aholle (kesk) Porin puoluekokouksessa 1990.

Aho otti Väyrysen porvarihallituksensa ulkoministeriksi 1991. Hallituksen ohjelmapaperin muste oli tuskin kuivanut, kun Väyrynen alkoi sitä jo kaataa. Kulisseissa Väyrynen haukkui Ahoa ja yritti tehdä itsestään pääministeriä Sdp:n tuella, mutta demarit nauroivat Väyrysen puuhille.

Jo Sdp:n ex-puheenjohtaja, ex-pääministeri Kalevi Sorsa (1930-2004) ilmoitti, ettei hän puhu Väyrysen kanssa, ellei paikalla ole julkista notaaria. Presidentti Martti Ahtisaari puolestaan suuttui Väyryselle 1994 presidentinvaaleissa niin pahasti, ettei ole vaihtanut Väyrysen kanssa sen jälkeen sanaakaan.

Kummallisin juttu nähtiin, kun Matti Vanhanen nimitti Väyrysen sivuraiteelta kakkoshallituksensa ulkomaankauppainisteriksi 2007 oudon kiukuttelun ja kiristyksen jälkeen. Väyrysen uhkailu tehosi. Moni epäili, että jo silloin Väyrynen kiristi Vanhasta sillä, että hän perustaa uuden puolueen, ellei pääse hallitukseen.

Nyt moni sanoo, että Väyrysen peli olisi pitänyt viheltää poikki viimeistään tuolloin.

Kiristäjän vaatimuksiin ei kannata koskaan suostua, eikä Väyrynen tee poikkeusta säännöstä. Kaipa kepu alkaa sen jo oppia.

Eduskunnan EU-jarrutuskeskustelussa 1994 Väyrynen piti maratonmaisia venytyspuheita yhdessä kristillisten Vesa Laukkasen kanssa. Tuolta ajalta mieleen jäi Torniosta kotoisin olleen varapuhemiehen Seppo Pelttarin (kesk) huokaus, jonka hän sanoi palattuaan eduskuntaan jarrutuskeskustelun rasituksen aiheuttaman sydänkohtauksen jälkeen:

– No hyvä puoli tässä on, että nyt muutkin näkevät, millainen Väyrynen on. Lapissa me on se tiedetty aina.

Kepulla on kahdenlaisia kunniapuheenjohtajia. Sellaisia kuin oli Johannes Virolainen (1914-2000) – ja sitten on tämä Väyrynen.

Ps.

Väyrysen piti palata eduskuntaan tänä keväänä. Nyt paluu nähdään ehkä syksyllä. Mutta nähdäänkö silloinkaan? Moni uskoo, ettei Väyrynen palaa eduskuntaan ennen kuin vuoden kuluttua. Miksikö? No siksi, että EU-parlamentista tulee paljon parempi liksa kuin kotimaan eduskunnasta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt