Kotimaa

Näihin kahteen kysymykseen Jari Sillanpää jätti vastaamatta poliisikuulustelussa

Julkaistu:

Rikosprosessioikeuteen erikoistunut asianajaja muistuttaa, että poliisikuulustelussa epäillyllä on oikeus olla vastaamatta muihin kuin omaa henkilöllisyyttä koskeviin kysymyksiin.
Viihdetaiteilija Jari Sillanpää on myöntänyt syytteensä, jotka koskevat rattijuopumusta, huumausaineen käyttörikosta ja kahta liikennerikkomusta.

Syyttäjän mukaan Sillanpää ajoi autoa Helsingissä viime syyskuussa metamfetamiinin vaikutuksen alaisena. Helsingin käräjäoikeus antaa asiassa tuomion kirjallisessa menettelyssä ensi maanantaina.

Sillanpää kuulusteltiin 18. syyskuuta Pasilan poliisitalolla. Kuulustelu kesti 46 minuuttia. Hänen asianajajansa oli läsnä kuulustelussa. IS julkaisi kuulustelun sanasta sanaan.

Sillanpää vastasi kuulustelussa suurimpaan osaan kuulustelijan kysymyksistä, mutta jätti vastaamatta kahteen kysymykseen. Näissä kahdessa kysymyksessä kysyttiin, kuinka usein Sillanpää käyttää metamfetamiinia, ja mistä hän on hallustaan löytyneen ja käyttämänsä metamfetamiinin hankkinut.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
  • Yllä olevalla videolla Jari Sillanpään kuulustelu sanasta sanaan.
Kuulustelija: Olet kertonut poliisille kiinniottosi yhteydessä, että olet käyttänyt metamfetamiinia kolme vuotta. Miten usein käytät metamfetamiinia ja minkälaisia annoksia?

Sillanpää: ”En halua vastata.”

Kuulustelija: Keneltä olet käyttämäsi ja hallustasi takavarikoidun metamfetamiinin hankkinut?

Sillanpää: ”Tuohon en halua vastata.”


Rikosprosessioikeuden asiantuntija: ”Muuten ei ole tarvetta vastata yhtään mihinkään”

Ilta-Sanomat pyysi Suomen asianajajaliiton rikosprosessioikeuden asiantuntijaryhmän puheenjohtaja Jussi Sarvikiveä avaamaan kuulustelukäytäntöjä yleisellä tasolla epäiltyjen ja näiden avustajien näkökulmasta.

Sarvikivi muistuttaa, että esitutkintalain mukaan rikoksesta epäillyn asemassa henkilöllä on oikeus olla vastaamatta muihin kuin henkilöllisyyttään koskeviin kysymyksiin. Sarvikivi kertoo taustojen itsekriminointisuojalle löytyvän perustuslaista ja Euroopan ihmisoikeussopimuksesta.

Itsekriminointisuoja on käytäntö, jonka mukaan rikoksesta epäiltyä ei saa pakottaa tai painostaa edistämään syyllisyytensä selvittämistä tai toteamista omalla toiminnallaan.


– Henkilötiedot pitää antaa ja niiden pitää olla oikein. Muuten ei ole tarvetta vastata yhtään mihinkään. Ja ei ole yhtään harvinaista, että jätetään vastaamatta kaikkiin kysymyksiin. Se on käytännössä oikeus olla todistamatta itseään vastaan.

Sarvikiven mukaan asianajajat voivat ohjeistaa asiakkaitaan siinä, mihin kysymyksiin saattaisi kannattaa vastata tai jättää vastaamatta, mutta valehtelemaan avustajat eivät saa kehottaa.

 

Henkilötiedot pitää antaa ja niiden pitää olla oikein. Muuten ei ole tarvetta vastata yhtään mihinkään.

– Yleisellä tasolla varmaan asianajajien linja asiakkaita neuvoessa on, että vastataan lähtökohtaisesti kaikkeen, tai jos ei vastata, niin ei vastata mihinkään. Yleisesti ottaen asianajajan näkökulmasta ei näytä kovin hyvältä, jos kovin auliisti kertoilee kaikesta muusta, ja sitten yhtäkkiä sanoo, että tuohon en haluakaan vastata.

– Eli jos joku vastaa ummet ja lammet, mutta ei vastaa vaikkapa siihen, että missä oli eilen illalla, niin se ei näytä kauhean hyvältä uskottavuuden kannalta.

Sarvikivi sanoo, että huumausaineen käyttörikoksiin liittyvissä jutuissa tilanne on tyypillisesti se, että epäilty on jäänyt rysän päältä kiinni hallussaan huumetta.

– Silloin siitä varmaan käydään keskustelua avustajan kanssa, että kuinka pitkään huumetta on käytetty. Avustajat antavat usein asiakkailleen sellaisen ohjeistuksen, että kannattaako kertoa, jos on käyttänyt vaikkapa kolme tai viisi vuotta. Koska siitä voi tulla nopeasti aika isoja määriä.


Sarvikiven mukaan on sangen yleistä, että kuulustelussa jätetään kertomatta huumausaineen käyttöön tai mahdolliseen aiempaan käyttöhistoriaan liittyviä asioita.

– Ei siinä tarvitse mitään puhdistautumisriittiä tehdä koko elämän ajalta. Kannattaa miettiä tarkkaan, että onko järkevää kertoa nyt pidemmän ajan käytöstä, mikäli sitä on ollut. Vai kertooko vain siitä asiasta, mistä nyt on kiinni jäänyt.

Myös huumeen hankkimiseen liittyviin kysymyksiin vastaamatta jättäminen on Sarvikiven mukaan huumausaineen käyttörikokseen liittyvissä kuulusteluissa tyypillistä.

– On aika tyypillistä ja ymmärrettävää, että epäilty ei halua aiheuttaa vaikeuksia muille. Aika monesti tällaisissa (huumausaine-) jutuissa saattaa aika nopeasti joutua itsekin vaikeuksiin. Huumausaineisiin liittyvissä piireissä ei välttämättä katsota hirveän hyvällä sitä, että puhutaan toisten tekemisistä.

– Avustajat myös varmasti kertovat asiakkailleen, että muiden asioiden ja tekemisten selvittämisestä ei voi saada mitään alennuksia omaan rangaistukseen.

 

Jos joku vastaa ummet ja lammet, mutta ei vastaa vaikkapa siihen, että missä oli eilen illalla, niin se ei näytä kauhean hyvältä uskottavuuden kannalta.

Sarvikivi ei myöskään pidä erikoisena sitä, että Sillanpään tapauksessa Sillanpää kertoi poliisille kiinniottonsa yhteydessä aloittaneensa metamfetamiinin käytön kolme vuotta sitten, muttei maininnut tätä myöhemmin kuulustelussa.

– Voisin kuvitella, että tilanne on ollut se, että Sillanpäällä ei ole tuolloin kiinniottotilanteessa ollut avustajaa.

Vastaavassa tilanteessa avustaja voisi neuvoa rikoksesta epäiltyä puhumaan kuulustelussa ainoastaan siitä rikoksesta, josta häntä sillä hetkellä epäillään.