Kotimaa

Valtavan harvinaista herkkua

Julkaistu:

Kolumni
Teknologinen kehitys on muuttanut suhteemme aikaan. Kun ennen joutui odottamaan eläkeikää saadakseen muistelmissaan kertoa rakastuneensa itseensä uudelleen, nykyään voi jo 40-vuotiaana muistella, millaisia herkkuja on itsestä pitkän elämän aikana löytynyt.
”Tässä mä teen, arvatkaa mitä? Mun tulevaa kirjaa. Sen pitäis tulla ulos tänä keväänä. Ihan kauhean jännittävää! (…) Mä avaan myöhemmin kirjan ideaa lisää mutta sen voin kertoa että kirja kertoo mun omasta elämästä. Se ei siis ole fiktiivinen kirja.” (Maria Veitola Instagramissa)

Teknologinen kehitys on muuttanut myös käsityksen siitä, mikä on merkityksellistä ja esimerkiksi joukkoistamisen avulla antanut äänen usein äänettömäksi jäävälle kansalle tuottaakseen sen kautta itselleen lisäarvoa.

”Nyt on hyvä hetki siis vinkata, onko jotain sellaista, mitä haluaisit tietää mun elämästä ja ajatuksista? Mikä minussa kiinnostaa ja mikä olisi sinulle lukijana tärkeää ja merkityksellistä?” (Maria Veitola Instagramissa)

Liian kauan suomalaiset ovat epävarmoina pysytelleet syrjässä niin kuin Matti Vanhanen yhden hengen syntymäpäivillään. Nykyään ymmärretään syvän filosofisesti, että kaiken keskipiste on minä, jonka moraalinen velvollisuus on saada maailman kanssa aikaan dialogi ”Tykkään”-symbolin kautta. Kyse ei, tietenkään, ole narsistisen minäkuvan tuottamista häiriöistä, vaan juuri tämän häpeän tuolle puolen nousseen minän kautta voi tuoda julkiseen keskusteluun teemoja sekä kysymyksiä, joita siellä ei muuten esitettäisi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

”Miten naisesta, joka oli vuosia kaikkien lapsettomuuden valinneiden suomalaisnaisten idoli, tuli liki nelikymppisenä äiti?” (Maria Veitolan Veitola-kirjan mainosteksti)

 

Nykyään ymmärretään syvän filosofisesti, että kaiken keskipiste on minä.

Liian kauan olemme hyväksyneet valheen, että olemme kaikki pohjimmiltamme samanlaisia hassujen tuntemustemme kanssa. Siitä on seurannut tasapäinen, kateellinen yhteiskunta, jossa ei anneta arvoa poikkeusyksilöille, joiden tapaamista orjamoraalin alle hukkuneet sairaalloisesti jännittävät.

”Veitola on kuin kauan kadoksissa ollut sisko. Hänessä on paljon samaa kuin itsessä, mutta hän on silti aivan erilainen. Hänen tapaamistaan odottaa ja samalla sairaalloisesti jännittää.” (Veitola-kirjan mainosteksti)

On kansanterveydellistä uhrautumista, että poikkeusyksilöt jaksavat kiireidensä keskellä tarinoida itsestään. Se ei, tietenkään, ole minäkeskeisyyttä, vaan laupeudentyö niitä kohtaan, joilla ei ole sellaista minää, josta edes he itse välittäisivät.

”Marian avoimuus ja kaunistelematon tapa kertoa elämästään on valtavan harvinaista herkkua. Hän uskaltaa tuoda kipeätkin kohdat esille, sillä hän tietää, miten paljon tukea saa siitä, kun tietää, ettei ole yksin”. (Veitola-kirjan mainosteksti)

Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt