17-vuotiaasta koulupojasta tuli yhtäkkiä teloittaja keväisenä yönä Haminassa – Kekkonen ei koskaan unohtanut karmivaa tehtävää - Kotimaa - Ilta-Sanomat

17-vuotiaasta koulupojasta tuli yhtäkkiä teloittaja keväisenä yönä Haminassa – Kekkonen ei koskaan unohtanut karmivaa tehtävää

Urho Kekkonen (ylhäällä vasemmalla) määrättiin vastaamaan teloitusryhmästä 17-vuotiaana, kun hän osallistui sisällissotaan valkoisten puolella. Kuva touko-kesäkuulta 1918.

Urho Kekkonen (ylhäällä vasemmalla) määrättiin vastaamaan teloitusryhmästä 17-vuotiaana, kun hän osallistui sisällissotaan valkoisten puolella. Kuva touko-kesäkuulta 1918.

Julkaistu: 6.1.2018 8:20

Nuori Urho Kekkonen määrättiin vain 17-vuotiaana tehtävään, josta hän ei koskaan päässyt yli.

Juttu on julkaistu alunperin Ilta-Sanomien UKK-erikoislehdessä vuonna 2010.

Urho Kekkonen korostaa muistelmissaan Vuosisatani I (Otava 1981), kuinka osallistuminen vuonna 1918 sisällissotaan vaikutti jopa hänen poliittisiin kannanottoihinsa tulevina vuosikymmeninä Suomen johdossa.

Nuori Urho liittyi Kajaanin suojeluskuntaan, josta muodostettiin tammikuun alussa 1918 valkoisen hallituksen joukko-osasto Kajaanin Sissi-Rykmentti. Urhon koulunkäynti sai nyt jäädä.

Tulikasteensa Urho sai Puijon rinteillä Kuopion valtauksessa 6. helmikuuta.

– Eihän se sodassa joka kuula satu, vaikka alussa niin luultiin, kirjoitti valtausta linjan sivusta seurannut Urho huojentuneena.

Suomen sisällissodan poikkeuksellinen raakuus tuli selväksi Urholle viimeistään Varkauden valtauksen yhteydessä helmikuun lopulla.

– Kun menimme jäälle, oli siellä teloitettuja vieri vieressä. En ole selvillä, kuinka monta vainajaa siellä oli, mutta kun nyt muistelen tuota aamua, on mielessä kuva, että niitä oli sadan tienoilla.

Minun ei tarvinne sanoa, että nuoreen 17-vuotiaaseen poikaan näky Huruslahden jäällä jätti lähtemättömän vaikutelman.

Varkaudessa teloitettiin nykytutkimuksen mukaan noin 90 punaista, jotka valikoituivat valkoisten päälliköiden ja paikkakuntalaisten sanelemien ”ammutaan”-toteamusten perusteella.

”Ammutaan paikalla” -käytäntöä alettiin soveltaa Varkauden jälkeen lähes sodan loppuun saakka.

Kekkonen ei muistelmiensa mukaan kuulunut Varkauden Huruslahden teloittajiin, mutta sodan todelliset kasvot tapahtuma hänelle paljasti:

– Minun ei tarvinne sanoa, että nuoreen 17-vuotiaaseen poikaan näky Huruslahden jäällä jätti lähtemättömän vaikutelman.

Kajaanin sissirykmentti vähän ennen sotaan lähtöä Mikkelissä. Kuva on touko-kesäkuulta 1918. Lähetti Urho Kekkonen on toinen vasemmalta.

Kajaanin sissirykmentti vähän ennen sotaan lähtöä Mikkelissä. Kuva on touko-kesäkuulta 1918. Lähetti Urho Kekkonen on toinen vasemmalta.

Urho taisteli Mäntyharjun rintamalla etulinjassa helmikuun lopulta aina huhtikuun lopulle. Asemasodan puuduttavuuteen Urho haki jännitystä osallistumalla uhkarohkeaan tiedusteluretkeen, josta hänet palkittiin II luokan Vapaudenristillä.

Urho oli tuolloin myös virallisesti sotakirjeenvaihtaja kirjoittaen säännöllisesti Kajaanin Lehteen.

”Epävarmuus tokko kerkiäisi enää yhteenkään kunnolliseen taisteluun ennen sodan loppua” kaihersi vapaussoturia, mutta pääsy mukaan Viipurin valtaukseen huhtikuun lopulla vei Kekkosen vielä todistamaan sodan verisyyttä.

Viipurissa kajaanilaiset kärsivät kovimmat tappionsa. Urhon viimeinen taistelu oli Haminan valtaus toukokuun alussa.

Sotilasuransa huippukohdan ryhmäpäälliköksi ylennetty Urho Kekkonen koki voitonparaatissa 16.5. Helsingissä, jossa hän pääsi marssimaan Esplanadia pitkin itsensä Mannerheimin editse.

Sota ei kuitenkaan ollut Urhon osalta ohi. Vasta 17-vuotias Urho koki elämänsä traumaattisimman hetken loppukeväisenä yönä Haminassa 25.–26. toukokuuta.

Erikoista on ollut se, että milloin on ollut vaikeuksia, epäonnea, vastoinkäymisiä ja mielipahaa, on mieleeni noussut voimakkaana tämä Haminan tapahtuma kuin painajainen.

Kun Urho oli kävelyllä Haminan torilla, komensi kymmenkuntaa siviiliä kuljettanut jääkäri Kekkosen mukaan sotilasryhmään.

Haminan valleilla Urhon viaton mieli musertui:

– Nyt vasta oivalsin, että kyseessä oli kuolemantuomion täytäntöönpano.

Jääkäri määräsi Urhon johtamaan teloitusta. Hermostunut Kekkonen väitti jälkikäteen, ettei edes muista, pitelikö itse kivääriä.

– Sen olen muistavinani, että en ampunut.

Kuolemaantuomittujen nimet luettiin, mutta tuomioiden syitä ei kuulutettu.

– Kun valmistelut olivat päättyneet, alkoi osuuteni. ”Poskelle, laukaise”, taisivat olla komentosanani, muisteli Kekkonen 63 vuotta myöhemmin.

Joutuminen siviilien teloittajaksi rampautti Urhoa henkisesti koko loppuelämän. Nykyisin tästä psyyken saamasta sotavammasta käytettäisiin termiä post-traumaattinen stressireaktio (PTSD).

Urho yritti häätää kauhukokemusta pois mielestään, mutta ei onnistunut.

– Erikoista on ollut se, että milloin on ollut vaikeuksia, epäonnea, vastoinkäymisiä ja mielipahaa, on mieleeni noussut voimakkaana tämä Haminan tapahtuma kuin painajainen, kirjoitti presidentti Kekkonen 1981.

Presidentti Kekkonen tunnusti, että Haminan teloitukset vaikuttivat ratkaisevassa määrin moniin hänen joskus hyvinkin kauas vasemmalle päätyneisiin poliittisiin kannanottoihinsa.

  • Oheisella videolla kerrotaan Kekkosen urasta ja elämästä.

Tuoreimmat osastosta