Kotimaa

Tasan 60 vuotta sitten Helsingissä katosi Inga, jonka julma kohtalo viiden ”ihmispedon” käsissä järkytti Suomea

Julkaistu:

”Tervaa ja höyheniä!” huusi yleisö, kun viisi joukkoraiskauksesta epäiltyä bussinkuljettajaa asteli oikeussaliin. Inga Myllärin tapaus oli 1950-luvun kohutuimpia rikosjuttuja.
1957 30-vuotias tarjoilija Inga Mylläri katosi maanantain vastaisena yönä 30. joulukuuta vuonna 1957 Helsingistä. Yli viikon kestäneiden etsintöjen jälkeen hänet löydettiin Espoon Leppävaarasta Turkuun johtavan tien varrelta paksun lumikerroksen alta. Vain nailonsukan verhoama polvi pilkotti hangen alta.

Ruumis oli alusvaatteisillaan ja niin läpeensä jäässä, että oikeuslääkärin oli sulatettava sitä kaksi päivää ennen kuin pystyi tekemään ruumiinavauksen. Ruumista ei löydetty väkivallan merkkejä, mutta sitä vastoin oikeuslääkäri pystyi toteamaan vakavan alkoholimyrkytyksen.

Inga Mylläri oli siis jätetty tienposkeen keskellä kylmintä talvea, puolipukeisena ja niin humalassa, että hän oli hädin tuskin pysynyt pystyssä.

Näistä olosuhteista alkoi yksi 1950-luvun kohutuimmista rikostutkinnoista ja oikeudenkäynneistä. Se, mitä Myllärin viimeisenä elinpäivänä tapahtui, ei selvinnyt koskaan täydellisesti, mutta pääpiirteissään kuitenkin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kohtalokas ravintolailta

Viimeisenä päivänään Mylläri vietti vapaapäivää. Hän päätti lähteä ystävättärensä – tarjoilija hänkin – tanssimaan Helsingin Punavuoressa sijaitsevaan ravintola Polarikseen. Illan aikana he tutustuivat kahteen kaverukseen, linja-autonkuljettajiin Esko Klamiin, 27, ja Esa Aholaan, 31.

Puolenyön jälkeen nelikko tilasi taksin ravintola Polariksen eteen ja taksilla ajettiin Vallilan kautta Kamppiin. Vallilasta seurue oli käynyt ostamassa puoli litraa 94-prosenttista spriitä, ja se oli tarkoitus juoda Kampintorilla pysäköidyssä linja-autossa.

Tuohon aikaan se ei ollut mitenkään ihmeellistä. Vieraspaikkakuntalaisilla linja-autonkuljettajilla ei ollut yöpymistiloja Helsingissä, joten moni notkui ja nukkui yöt autossaan. Huoltopoliisi joutui puuttumaan varsin taajaan pysäköidyissä linja-autoissa järjestettyihin jatkoihin.

Seurue joi siis linja-autossa sokerivedellä laimennettua spriitä. Aamuyöllä kahdelta Myllärin seuralainen päätti lähteä kotiin ja Ahola lähti toiveikkaana saatille. Mylläri jäi linja-autoon Klamin kanssa kahdestaan.

Kello kolmen maissa Ahola palasi takaisin linja-autolle myrtyneenä. Myllärin ystävätär oli vetänyt oven kiinni hänen nenänsä edestä. Kampintorilla hän sai kuitenkin kuulla, että Mylläri makasi hänen autossaan sammuneena. Klami oli jo raiskannut tiedottoman naisen.

Nähtyään Myllärin puolialastomana hän päätti tehdä saman. Mylläri tuli yhdynnän aikana tajuihinsa vain sen verran, että oksensi linja-auton lattialle. Ahola puhui myöhemmin poliisille vähättelevästi asiasta ”hetken huumana”.

Sana sammuneesta punapäästä kiersi ja yön mittaan Mylläriä siirreltiin autosta toiseen. Aamuyöstä Kampintorille tulleet 37-vuotias Leevi Dufva ja 29-vuotias Teuvo Kinnunen käyttivät myös Mylläriä seksuaalisesti hyväkseen.

Yön viides mies oli 24-vuotias Bror Åke Forsström. Hän tuli linja-autolleen kello neljältä, mutta koska hänen oli ehdittävä viideksi Lohjalle, hän otti sammuneen Myllärin autoonsa ja lähti ajamaan. Miksi, siitä käytäisiin kiivas väittely oikeudessa.

Hautajaisissa tuhatpäinen saattojoukko

Hypätään ajassa eteenpäin Myllärin hautajaisiin ja viiden bussinkuljettajan oikeudenkäyntiin. Hautajaiset järjestettiin vuoden 1958 tammikuun 22. päivänä ja Ingaa oli saattamassa viimeiseen päämääräänsä tuhatpäinen joukko.

Vain murto-osa heistä mahtui Krematorion kappeliin Helsingin Hietaniemessä. Ingan isä, talvisodassa jalkansa menettänyt veteraani, ei päässyt parantolasta hautajaisiin, mutta hän kirjoitti myöhemmin kiitoksensa saattoväelle Helsingin Sanomiin. Hän kirjoitti myös:

”Kuka meistä osaa aivan oikein elää ja askeleensa ohjata. Hän, tyttäreni, luuli joutuvansa ihmisten pariin, mutta he olivatkin ihmispetoja.”

Myllärin tapauksen ympärille kehkeytyi pienimuotoinen kansanliike, joka näkyi paitsi hautajaisissa, myös oikeussalissa. Kun viisi raiskauksesta ja heitteille jättämisestä syytettyä bussikuskia marssitettiin oikeuteen, salin edustalla heitä odotti runsaslukuinen joukko. Mukana oli muun muassa Myllärin tarjoilijakollegoita, ja he vaativat bussinkuljettajien päitä vadille.

– Tervaa ja höyheniä! huusi joku joukosta, toinen puolestaan vaati ”Amerikan lakia” ja hirsipuuta.

Oli miten oli, oikeudessa käsiteltiin erityisesti 24-vuotiaan Forsströmin osuutta Myllärin kuolemaan. Hän oli kuitenkin se, jonka autosta Mylläri jäi Espoon Leppävaaraan ja kuolemaan.


Syyttäjän versio oli karkeasti tämä: Forsström otti Myllärin kyytiinsä ajatuksenaan raiskata hänet syrjäisellä tiellä. Raiskaus epäonnistui syystä tai toisesta – kenties Mylläri heräsi silloin, kun Forsström riisui häntä – ja sen seurauksena Forsström jätti liki tiedottoman naisen harhailemaan asumattomalle seudulle.

Myllärin leninki ja rintaliivit olivat kuitenkin löytyneet eri paikasta kuin ruumis. Mylläriä oli siis mahdollisesti riisuttu ennen kuin hänet hylättiin tienposkeen.

Forsströmin versio oli toisenlainen: Mylläri oli kannettu hänen autoonsa aamuyöstä, ja koska hänellä oli kiire Lohjalle, hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä ajamaan nainen kyydissään.

Kilon kartanon kohdalla Mylläri heräsi auton tärinään ja pyysi päästä pois kyydistä. Koska hän, ”yksinkertainen ja kokematon maalaispoika”, ei tiennyt yön tapahtumista, hän ajatteli Myllärin pitävän huolen itsestään. Lähin asutus oli kuitenkin vain parin sadan metrin päässä.

Myllärin tapausta puitiin kaikissa kolmessa oikeusasteessa. Siinä missä kihlakunnanoikeus langetti vielä kolmenkin vuoden kuritushuonetuomioita tunnottoman naisen makaamisesta ja heitteillepanosta, Korkeimmassa oikeudessa bussinkuljettajien tuomiot olivat enää puolesta vuodesta vuoteen.

Kukaan viidestä kuljettajasta ei ole enää elossa. Viimeinen heistä kuoli 2014.

Lähteet: Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkisto, Ylen Ei vanhene koskaan -Ohjelma